Työterveyshuollon lausunto jäljellä olevasta työkyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista

Lakiuudistusten tausta ja tavoitteet

Valtiovalta ja työmarkkinajärjestöt sopivat maaliskuussa 2009 tavoitteesta nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräistä eläkeikää 59,4 vuodesta vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti huhtikuussa 2010 Työhyvinvointityöryhmän, jonka tuli muun muassa kehittää varhaista puuttumista erityisesti pitkittyvässä työkyvyttömyydessä siten, että työterveyshuollon lausuntoa edellytettäisiin, jos työkyvyttömyys uhkaa pitkittyä yli 90 päiväksi. Tämä jo aiemmin asetetun Työelämätyöryhmän esittämä periaate kirjoitettiin sittemmin osaksi lakia.

Tavoitteena on parantaa työkyvyn arviointiprosessin toimivuutta työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyönä ja lisätä mahdollisuuksia puuttua nykyistä varhaisemmin pitkittyviin työkyvyttömyyksiin. Selkeänä tavoitteena hallituksen lakia koskevassa esityksessä oli työurien pidentäminen: tulisi tehostaa toimenpiteitä, jotka vaikuttavat työkyvyn palautumiseen ja helpottavat työntekijän paluuta työhön sairauspoissaolon jälkeen

Työterveyshuollon lausunto

Työterveyslääkärin laatiman lausunnon tulee sisältää kaksi ydinkohtaa: arvion työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä sekä työnantajan yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa tekemän selvityksen työntekijän mahdollisuuksista jatkaa työssä. Työntekijän tulee toimittaa lausunto Kansaneläkelaitokselle viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 arkipäivältä. Jos lausuntoa ei ole toimitettu määräajassa, sairauspäivärahan maksaminen keskeytetään.

Lain tarkoittamat 90 päivää ovat päiviä, joilta sairauspäivärahaa maksetaan ja jotka luetaan 300 päivän enimmäisaikaan. Enimmäisaika voi kertyä kahdelta vuodelta useista työkyvyttömyysjaksoista. Myös nämä 90 päivää voivat kertyä joko yhtäjaksoisesti tai lyhyemmissä erissä kahden vuoden aikana. Sairauspäivärahaa maksetaan vain arkipäiviltä, ja sitä edeltää omavastuuaika, joka on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää. Yhtäjaksoinenkin 90 päivän päivärahakausi vastaa tämän johdosta liki neljän kuukauden työkyvyttömyysjaksoa.

Työnantajien ja työterveyshuoltojen voi ymmärrettävästi olla vaikea seurata, keitä työterveyshuollon lausunto koskee ja missä vaiheessa. Kansaneläkelaitoksessa on tieto sairauspäivärahojen kertymästä. Kansaneläkelaitos tiedottaakin työntekijälle työterveyshuollon lausunnon tarpeesta heti, kun päivärahakausi alkaa. Työntekijä saa lisäksi 60 päivärahapäivän täyttyessä erillisen asiaa koskevan kirjeen, jossa muistutetaan lausunnosta. Työntekijällä itsellään on vastuu lausunnon toimittamisesta Kansaneläkelaitokselle.

Erityisesti on muistettava, että laissa todettu 90 päivää on raja, jolloin työterveyshuollon lausunto on viimeistään toimitettava Kansaneläkelaitokselle. Mikään ei estä laatimasta sitä aiemmin, ja se voidaankin laatia jo esimerkiksi 60 päivärahapäivän kohdalla, joka on lakisääteinen kuntoutustarpeen selvittämisajankohta. Työterveyslääkäri voi arvioida parhaimman ajankohdan sairauden laadun, sen edellyttämien hoitojen ja toipumisennusteen perusteella. Työterveyshuollon lausunto kannattaa laatia mahdollisimman aikaisin, ja mieluiten jo silloin, kun näyttää ilmeiseltä, että työkyvyttömyys tulee pitkittymään yli 90 päivän.

Kenen tulee toimittaa lausunto?

Lakimuutokset koskevat henkilöitä, jotka ovat työ-, virka- tai palvelussuhteessa ja lisäksi työntekijän eläkelaissa erikseen tarkoitettuja johtavassa asemassa toimivia henkilöitä. Lausuntoa ei edellytetä yrittäjiltä, opiskelijoita, omaa talouttaan hoitavilta eikä työttömiltä.

Lausuntopyyntö koskee tilastollisesti noin 40 000 henkilöä vuosittain. Tälle määrälle yllä kuvatuissa palvelussuhteissa olevia henkilöitä on maksettu sairauspäivärahaa yli 90 arkipäivältä vuosittain. Suunnilleen puolella heistä sairausjakso on ollut yhtenäinen ja puolella se on koostunut peräkkäisistä jaksoista kahden vuoden aikana.

Sairauspäivärahan maksamisen keskeyttäminen

Lain mukaan sairauspäivärahan maksaminen keskeytetään, jos työterveyshuollon lausuntoa ei ole toimitettu Kansaneläkelaitokselle. Tämä voi olla edessä lähinnä, jos työntekijä ei suostu yhteistyöhön työnantajan ja työterveyshuollon kanssa sen selvittämiseksi, mitä mahdollisuuksia työssä jatkamiseen olisi.

Kansaneläkelaitoksen tulee aina varata työntekijälle mahdollisuus antaa asiassa selvitys ennen maksamisen keskeyttämistä. Maksamista ei keskeytetä, jos lausunnon toimittamatta jättäminen ei johdu työntekijästä tai jos keskeyttäminen muutoin olisi ilmeisen kohtuutonta. Näin on esimerkiksi silloin, jos lausunnon toimittamatta jättäminen johtuu työnantajan tai työterveyshuollon laiminlyönnistä. Lausuntoa ei luonnollisestikaan edellytetä, jos työterveyshuoltoa ei ole. Kaikista palkansaajista noin kymmenesosa oli vailla työterveyshuoltoa vuonna 2009.

Päivärahan maksamisen keskeyttäminen voidaan katsoa kohtuuttomaksi myös silloin, kun työntekijän terveydentila on hyvin heikko tai hän on sairaalahoidossa. Koska 90 päivärahapäivää voi kertyä myös lyhyissä erissä, lausunnon tarve saattaa käytännössä tulla myös yllättäen. Tällaisessakaan tilanteessa maksamista ei keskeytettäisi – voihan 90 päivän ylittävän sairauspoissaolon tarve jäädä lyhyeksikin ja tieto siitä tulla Kansaneläkelaitokselle vasta siinä vaiheessa, kun työntekijä on jo palannut työhön. Lähtökohtana kuitenkin on, että työterveyshuollon lausunto tarvitaan kaikissa tilanteissa, mutta se voidaan laatia suppeana silloin, kun työhönpaluun edellytysten arviointi ei ole työntekijän sen hetkisen terveydentilan vuoksi ajankohtaista.

Työterveyshuollon lausunnon merkitys työterveyshuollon kannalta

Lakimuutosten mukaan työterveyshuollon on arvioitava työntekijän jäljellä oleva työkyky ja työnantajan on yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa selvitettävä työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. Näiden kohtien on sisällyttävä työterveyshuollon lausuntoon. Lausunto on osa työterveyshuollon lakisääteistä toimintaa (korvausluokka I).

Työntekijälle on jo aiemmin voitu myöntää sairauspäivärahakausi, joka ylittää 90 päivärahapäivää. Lakimuutokset eivät kumoa tätä. Uutta 90 päivän ajankohtaa ei olekaan ensi sijassa tarkoitettu työkyvyn tai sairauspäivärahaoikeuden uudeksi arvioajankohdaksi vaan lähinnä työhönpaluusuunnitelman laatimisen takarajaksi silloin, kun työhönpaluu näyttää mahdolliselta.

Työterveyshuollon tehtävänä on järjestää työntekijän ja työnantajan kanssa yhteinen keskustelu työntekijän mahdollisuuksista palata työhön, jota ehkä voidaan työaikojen tai sisällön osalta muokata työntekijän jäljellä olevaa toimintakykyä paremmin vastaavaksi. Tällä pyritään aiempaa paremmin varmistamaan, ettei työkyvyttömyys tarpeettomasti enää pitkittyisi.

Tarkoitus on myös lisätä yhteistyötä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä. Arvio työkyvyn palautumisesta ja mahdollisuuksista tehdä työtä erilaisten työjärjestelyiden turvin pohjautuu usein erikoissairaanhoidossa tehtyyn toimintakykyarvioon ja toipumisennusteeseen sekä työterveyshuollon tietämykseen työolosuhteista ja työn vaatimuksista. Terveydenhuollossa voidaan edelleen arvioida työkykyä ja laatia B-lausuntoja pitkistäkin työkyvyttömyysjaksoista. Etenkin näiden kohdalla korostuu kuitenkin jatkossa muun terveydenhuollon rooli sairauksien diagnostiikan, hoidon ja niihin liittyvän toimintakyvyn asiantuntijana, samalla kun työterveyshuollossa on parhaimmat valmiudet yhdistää tämä tieto työntekijän mahdollisuuksiin jatkaa työssä.

Ihannetilanteessa eri toimijoiden hyvä yhteistyö parantaa edellytyksiä rakentaa hoidosta, kuntoutuksesta ja työhön paluuta tukevista toimenpiteistä toimiva kokonaisuus. Hyvin epäoptimaalinen olisi puolestaan tilanne, jossa hoitava taho ja työterveyshuolto tekisivät erillisiä ja keskenään ristiriitaisia johtopäätöksiä työhön paluun edellytyksistä ja ajankohdista.

Hoitavan lääkärin ja terveydenhuollon rooli - muuttuvatko?

Lakimuutokset eivät rajoita lääkärin oikeutta suositella sairauspoissaoloja ja laatia lausuntoja. Työntekijällä on edelleen oikeus hakeutua haluamansa lääkärin vastaanotolle ja tämä voi arvioida työkykyä ja suositella esimerkiksi kuntoutusta ja sairauspoissaoloa. Jos työkyvyttömyysaika on pitkä, hoitosuhde onkin usein erikoissairaanhoidossa.

Työterveyshuollosta voidaan työntekijän suostumuksella olla yhteydessä hoitaviin tahoihin ja pyytää tietoja. Perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja yksityisellä taholla voidaan – potilaan suostumuksella – olla myös aloitteellisia ja tarvittaessa toimittaa työterveyshuoltoon tietoja hoidoista ja jatkosuunnitelmista.

Muutokset lausuntolomakkeissa

Työterveyshuollon lausunto voidaan laatia joko lääkärintodistus A- tai lääkärinlausunto B-lomakkeille. Sekä A- että B1- ja B2-lomakkeille on tehty tätä koskevat muutokset: A-lomakkeesta on poistettu matkakorvaushakemuskohta, jonka tilalla on nyt kohta työterveyshuollon lausunnolle – sekä arvio jäljellä olevasta työkyvystä että selvitys työssä jatkamisen mahdollisuuksista. Vastaava kohta on nyt myös B1- ja B2-lomakkeissa.

Työterveyslääkäri voi käyttää lomaketta A silloin, kun hän ei ota kantaa varsinaiseen sairauspäivärahaan. Työntekijälle on esimerkiksi voitu vaikean sairauden johdosta aiemmin myöntää 90 arkipäivää ylittävä päivärahakausi. Tässä tilanteessa suppea lausunto riittää. Henkilötieto- ja allekirjoituskohtien lisäksi täytetään vain työterveyshuollon lausunto, jossa voidaan lyhyesti ottaa kantaa terveydentilaan ja työhönpaluun edellytyksiin. Lomake A voi olla riittävä myös silloin, kun samalla haetaan uutta lyhyttä sairauspäivärahakautta, joka todennäköisesti ei pitkity. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun lähes 90 päivää on kertynyt lyhyissä jaksoissa.

Tilanne voi toki olla se, että työntekijän pitkähkö sairauspäivärahakausi on päättymässä, ja työterveyslääkärin tehtäväksi on jäänyt arvioida työkyvyttömyyttä myös 90 arkipäivää ylittävältä ajalta, jolloin muutoinkin tarvitaan B-lausunto. Työterveyslääkäri laatii lausunnon tällöin normaalisti, mutta hänen tulee samalla laatia lain edellyttämä arvio jäljellä olevasta työkyvystä ja työhön paluun edellytyksistä sille osoitetulle kohdalle.

Muutosten vaikutukset työnantajan kannalta

Työnantajan tulee ilmoittaa työterveyshuoltoon, kun työntekijän työkyvyttömyys on jatkunut kuukauden joko yhtäjaksoisesti tai toistuvina lyhyinä jaksoina. Tällä parannetaan mahdollisuuksia käynnistää työkykyä tukevia toimia riittävän varhain ja ehkäistä pitkittyvää työkyvyttömyyttä.

Sairauspäivärahaa on 1.6.2012 alkavien työkyvyttömyysjaksojen osalta haettava kahden kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta aiemman neljän kuukauden sijasta. Myös tämä muutos parantaa mahdollisuuksia käynnistää työhön paluuta tukevat toimet oikea-aikaisesti.

Työterveyshuollon lausuntoa varten työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. Lausunnon pohjaksi voidaan tarvita yhteinen palaveri, jossa etsitään mahdollisuuksia sovittaa erilaiset työjärjestelyt työntekijän toimintakykyyn.

Lakimuutosten soveltaminen

Työterveyshuollon lausunto edellytetään työntekijöiltä, joiden sairauspäivärahan enimmäisaika alkaa kertyä 1.6.2012 tai sen jälkeen. Jos työntekijällä on enimmäisaikaan luettavia päivärahapäiviä tätä edeltävältä ajalta, häneen ei sovelleta lainmuutosta. Käytännössä muutos alkaa vaikuttaa ja näkyä työterveyshuoltojen toiminnassa vähitellen syksystä 2012 alkaen. Sairauspäivärahan takautuvaa kahden kuukauden hakuaikaa sovelletaan kaikkiin hakemuksiin, joissa työkyvyttömyys alkaa 1.6.2012 tai sen jälkeen.

Muuttuvatko toimintakulttuurit, pitenevätkö työurat?

Lakimuutoksia koskevassa hallituksen esityksessä arvioitiin, ettei niillä ole vaikutusta päivärahojen määriin tai maksukausien pituuteen. Toisaalta katsottiin, että työhön paluun mahdollisuuksien selvittäminen sekä mahdolliset tukitoimet vaikuttavat työkyvyn palautumiseen siten, että työntekijän sairauspoissaolon jälkeinen työhönpaluu helpottuu. Tämä johtanee sairauspäivärahakausien lyhentymiseen ja alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentymiseen.

Lakiesitykseen kirjoitetut taloudelliset odotukset lieneekin nähtävä sekä lyhyen että pitkän aikavälin odotuksina. Pitkällä tähtäimellä nähdään mahdollisena, että muuttuneet toimintakulttuurit – eri toimijoiden tiivistynyt yhteistyö ja tarkentuneet roolijaot – voivat tulevaisuudessa johtaa parantuneisiin mahdollisuuksiin työllistää myös vajaakuntoisia työntekijöitä.

Jatkossa ehkä mielletään entistä paremmin myös se, että joissakin tilanteissa kevennetty tai osa-aikaistettu työ voivat nopeuttaa toipumista ja helpottaa palaamista tavanomaiseen kokoaikaiseen työhön. Sairauspäivärahan maksamisen keskeyttäminen on toivottavasti tapahtuma, joka on edessä vain harvoin. Pyrkimyksenä on saattaa jäljellä olevaa työkykyä ja työhön paluuta tukevat selvitys- ja toimenpideprosessit niin tunnetuiksi ja sujuviksi, ettei päivärahan keskeyttäminen tulisi lainkaan ajankohtaiseksi.