Ruotsin "sairaaksikirjoittamisohje" suomennettu* -suosituksia sairauslomien pituudesta

Tausta

Ruotsissa havahduttiin 2000-luvun alussa siihen, että "sairaaksikirjoittamisen" käytännöt eivät parhaalla mahdollisella tavalla edistäneet terveyttä. Pitkä poissaolo työstä usein pikemminkin estää kuin helpottaa toipumista ja paluuta normaaliin elämään. Kokemukset osoittavat, että potilas menettää nopeasti yhteyden työpaikkaansa ja jää normaalin sosiaalisen yhteisönsä ulkopuolelle. Kriittisen rajan on arvioitu liittyvän jo kolmen kuukauden pituiseen poissaoloon.

Parhaat edellytykset välttää pitkiä sairauspoissaoloja ovat poissaolojakson alussa. Sopivan pituinen "sairaaksikirjoittaminen" yhdistettynä varhaisessa vaiheessa aloitettuun hoitoon ja kuntoutukseen on työssä jatkamisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Ruotsalaiset totesivat arvioinnissaan tieteellisen näytön "sairaaksikirjoittamisen" perusteista kovin vähäiseksi. Käytäntöjen yhtenäistämiseksi ja työkyvyn arviointiin liittyvien pulmien helpottamiseksi sosiaalihallitus kontrahoi lääkäriliiton ja lääkäriseuran avustamana erikoislääkäriyhdistysten edustajat tuottamaan ohjeiston 90 tavallisimmalle sairauspäivärahan maksun diagnoosisyylle. Suositukset pohjattiin laatijoidensa tietoon ja kokemukseen sairauksien luonnollisesta kulusta ja eri sairauksien vaikutuksesta toimintakykyyn.

Lähtökohtana oli ohjeiston soveltuvuus ruotsalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, sosiaalivakuutukseen ja yhteiskuntaan yleensä. Lääkärinlausuntoa, jota käytetään työkyvyn arviointiin sairauspäiväraha-asioissa, uudistettiin ohjeiston käyttöönoton yhteydessä. Lääkäri perustelee syyn poikkeamaan, mikäli katsoo ohjeistoa pidemmän "sairaaksikirjoittamisjakson" potilaalleen tarpeen. Nettiosoitteesta löytyvä ohjeisto on kaikkien vapaasti selattavissa. Ohjeisto voikin edistää osaltaan tietämystä sairauksista ja niistä toipumisesta sekä sairauksiin liittyvistä työkyvyn rajoitteista, siten myös jäljellä olevasta työkyvystä ja sen tukemisesta.

Suosituksen asema ruotsissa

Somaattisten sairauksien ohjeisto julkaistiin 1. lokakuuta 2007 ja mielenterveysdiagnoosien ohjeisto 15. toukokuuta 2008. Virallisesti ohjeisto otettiin käyttöön sosiaalihallituksen päätöksellä sekä terveydenhuollossa että vakuutuskassassa elokuussa 2008 samaan aikaan, kun sairausvakuutuslakiin tehtiin huomattavia periaatteellisia päivärahaoikeutta koskevia muutoksia ns. kuntoutusketjun käyttöönoton yhteydessä.

Terveydenhuollon järjestämisestä vastaavia maakäräjiä on kannustettu ohjeen käyttöön myös taloudellisin kannustimin.

Tehdessään ja dokumentoidessaan "sairaaksikirjoittamisarvioitaan" lääkärin on noudatettava samoja luotettavuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen tähtääviä ohjeita kuin suorittaessaan muitakin terveydenhuollon toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa Ruotsissa sitä, että diagnoosikohtaisten suositusten on ohjattava arviointien tekemistä. Ne perustuvat tietoon sairauksien luonnollisesta kulusta ja vaikutuksesta toimintakykyyn sekä työn kuormitus- ja vaatimustyyppien luokitteluun. Arvioinnit tehdään kuitenkin yksilöllisesti, ja niiden on perustuttava potilaan yksilölliseen tilanteeseen. Suositusten tarkoituksena onkin kuvata ajatusketju, jota voidaan soveltaa yksilölliseen tilanteeseen.

Suositus yhteistyön tukena

Suositus jakaantuu kahteen osaan. Yleisessä osassa kuvataan niitä periaatteita, joita tulee käyttää arvioitaessa sairauksien aiheuttamaa toimintakyvyn alenemaa ja työkyvyn haittaa. Diagnoosikohtaisessa osassa käydään läpi niitä toimintakyvyn ja työkyvyn rajoitteita, joita tyypillisesti liittyy kyseiseen tautiin.

Diagnoosikohtaisten suositusten on määrä tukea sekä terveydenhuollon ammattilaisten että vakuutuskassan työtä. Tiedot normaalitilanteissa "sairaaksikirjoittamisjaksojen" pituudesta ohjaavat hoitavan lääkärin päätöksentekoa eri tilanteissa ja ovat tuki, jota voi käyttää keskusteltaessa potilaan kanssa. Tavoitteena on, että ohjeet myös auttaisivat vakuutuskassan virkailijoita ymmärtämään arviota, jonka lääkäri on kirjannut lääkärinlausuntolomakkeeseen. Keskeisenä tavoitteena onkin parantaa toimijoiden välisen vuoropuhelun laatua. Päätöksenteon tukivälineen ei ole tarkoitus korvata vuoropuhelua vaan parantaa sitä.

Muutamien diagnoosien osalta "sairaaksikirjoittamiskäytäntö" Suomessa eroaa Ruotsin suosituksesta. Akuutti stressireaktio (F43.1) voi Suomessa olla perusteena vain lyhyeen sairauspoissaoloon. Epilepsian (G40, G41) kohdalla pitkäaikainen työkyvyttömyys ei yleensä tule kyseeseen.

Ohjeistoa kehitetään

Nykyisin Ruotsissa suosituksia on 120, ja aiempia versioita on jossakin määrin muokattu. Kehittämistyö jatkuu. Ohjeiston hyötyjä ja levinneisyyttä ovat arvioineet sosiaalihallitus ja vakuutuskassa yhdessä (1), Karoliininen instituutti lääkärin työn kannalta (2,3) ja vakuutuskassa (4,5) siitä näkökulmasta, mikä voisi selittää Ruotsin vähentyneitä sairauspäivärahojen määrää.

* Kelan virallisen suosituksen mukaan käännöksessä pitäydytään ruotsalaisissa termeissä silloin, kun viitataan Ruotsin tekemisiin – siksi artikkelissa käytetään johdonmukaisesti suomalaisittain erikoista "sairaaksikirjoittamis"-termiä sairauspoissaolon pituuden arviointiin viitattaessa.