Työterveyshuolto tuottamistapojen ja perusterveydenhuollon puristuksessa

Sairaanhoidon järjestäminen on vapaaehtoista

Jo tuolloin, niin kuin nytkin, sairaanhoidon järjestäminen oli työnantajille vapaaehtoinen mahdollisuus. Monissa työnantajien yhteisissä työterveysyksiköissä sairaanhoidon taso ja tarjonta oli määritelty ensiapuluonteiseksi yleislääkäritasoiseksi sairaanhoidoksi. Tällä haluttiin, vapaaehtoisesti työnantajan maksamana, antaa henkilöstölle mahdollisimman nopea hoitoon pääsy, koska julkinen terveyskeskustoimintaan perustuva järjestelmä ei pystynyt vastaamaan työelämän tarpeisiin. Tämän jälkeen sairaanhoitotoiminnan laajuus on jatkuvasti lisääntynyt. Nykyisin tilanne on se, että koko yleislääkäritasoinen avosairaanhoito on siirtynyt työterveyshuollon tehtäväksi, jopa niin, että viime vuosina on useissa yhteyksissä todettu kyseisen toiminnan vievän liikaa voimavaroja työterveyshuollon perustehtävästä: työperäisten ongelmien ennalta ehkäisystä ja työkyvyn edistämisestä.

Mutta miksi näin on tapahtunut? Tähän voidaan osoittaa ainakin neljä varmaa syytä: Ensinnäkin julkisen sairaanhoidon toiminnan hitaus ja viiveet ovat osoittautuneet työelämän kannalta kestämättömiksi. Tarpeettomat työstä poissaolot ovat pois työn tuottavuudesta ja aiheuttavat aivan liian suuria kustannuksia ensin työnantajille ja sitten tuotteisiin, jotka eivät enää ole kilpailukykyisiä. Näin työnantajat ovat joutuneet panostamaan heille varsinaisesti kuulumattomaan sairaanhoitoon.

Toiseksi julkisella puolella on katsottu työterveyshuollon olevan osa perusterveydenhuollon sairaanhoitoa. Näin ei ole! Yhteiskunnan säätelemällä erikoissairaanhoidolla ja perus-terveydenhuollolla ei ole mitään oikeutta siirtää omia velvoitteitaan ja "määrätä" työväestöä työterveyshuollon sairaanhoitoon. On myös huomattava, että työterveyshuoltoa ei makseta eikä kompensoida verovaroin, vaan kustannuksista noin puolet maksaa työnantajat suoraan ja toisen puolen Kela korvaa sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta, joka puolestaan on rahoitettu 73 %:n työnantajaosuusmaksuilla ja 27 %:n työntekijäosuusmaksuilla.

Kolmanneksi henkilöstö kokee nykytilanteen jo lähes saavutetuksi eduksi, koska Kela-sääntöjen perusteella se on heille ilmaista.

Neljänneksi sairaanhoito on terveysammattilaisille hyvin selvää, tuttua ja jopa helposti tuloa tuottavaa. Tämä neljäs syy tosin ei tunnu hyvältä, koska työterveyshuoltoon erikoistuminen hoitajien ja lääkärien osalta ei tarkoita sairaanhoitoon vaan pitäisi tarkoittaa työterveyshuoltoon erikoistumista ja panostamista. Siksi työterveyshuolto on spesialiteetti muiden spesialiteettien ohella eikä avohoidon osaamisspesialiteetti.

Kunnalta, yksityiseltä, yrityksen omalta vaiko yritysten yhteiseltä?

Työterveyspalveluja tuotetaan pääsääntöisesti neljällä eri tavalla. Vajaan 2 miljoonan työssäkäyvän henkilön työterveyshuoltopalveluista lääkärikeskukset tuottavat palveluja noin puolelle, toiseksi eniten terveyskeskukset ja sitten yritysten omat ja vajaalle 100 000:lle palvelut tuotetaan yritysten yhteisesti omistamien yksiköiden kautta. Tiedotusvälineissä on keskusteltu työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista, työterveyspalvelujen oikeasta sisällöstä, palvelujen tuottajien liikeideasta, yhteistyöstä työpaikkojen kanssa ja todellisesta työelämän tuntemuksesta sekä työterveyshuollon roolista työkyvyn edistämisessä ja ylläpidossa myös sairastavan ja/tai vajaakuntoisen henkilön jäljellä olevan työkyvyn arvioinnissa.

Hyvin helposti eri tahojen arvostelussa asia tuodaan esiin "miltä toiminta näyttää, vaikka faktoja väärästä tai huonosta ei olisikaan". Väittämällä, että terveydenhuollossa ei saa olla markkinavetoista bisnestä, on ontuva perusta, jos sitä verrataan ihmisten elämän muihin perustarpeisiin kuten ruoka-, juoma- tai asumistarpeisiin. Tämä ei siis ole asian ydin, vaan oleellista on, pystyvätkö nykyiset tuotantotavat tuottamaan yksilöitä ja yrityksiä (=työpaikkoja) ja jopa yhteiskuntaa hyödyttäviä, laeilla, ohjeilla ja sopimuksilla säädeltyjä, vaikuttavia ja tuloksellisia työterveyspalveluja!

Työterveyshuoltoa non-profit-periaatteella ?

Työterveyshuollolle asetettujen uusien tehtävien ja odotuksien toteutumiseksi työterveyshuoltoammattilaisten ja -asiantuntijoitten tulee olla läsnä, näkyvissä ja vaikuttamassa työpaikoilla yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden kanssa. Maassamme on vain muutama riittävän suuri yritys/työpaikka, joka voi omana toimintanaan järjestää työterveyshuoltopalvelut edellä mainitulla tavalla. Sen sijaan yritysten yhteisillä työterveysyhdistyksillä (Työterveys ry:t) on hyvät mahdollisuudet vastata nykyajan haasteisiin, koska yhdistyksiä valvovat omistajayritykset henkilöstöineen, jolloin tiedonkulun ja aktiivitoimenpiteiden toteuttaminen voi tapahtua viiveittä. Palvelujen hinnoittelu voidaan tehdä tarvittavia toimintoja tukeviksi, jolloin myös panos–tuotos–vaikuttavuus-ketjua on helppo seurata ja tarvittaessa muokata. Non profit -organisaationa palvelut tuotetaan vain kulut kattavasti.