Miltä työpaikka näyttää työterveyden silmin?

Tapamme toimia muodostuvat monien asioiden, mm. ympäristön, kokemuksien ja koulutuksen, ohjaamina. On mielenkiintoista vertailla samaa työtä tekevien eroja toiminnassa. Miten työterveyshuollon ammattilaiset näkevät asiakastyöpaikkansa? Onko kyseessä mielenkiintoinen haaste vai pakollinen riesa, josta on hankittava elanto? Onko työpaikka joukko terveydellisiä riskejä, jotka meidän pitää kaivaa esille vai palveltava asiakas, jolle yritämme tuottaa lisäarvoa? Onko työterveysyksikkö sitä varten, että työterveyshuoltolaki täyttyisi vai siksi, että paikkakunnan työelämä kukoistaisi ja voisi hyvin?

Monet meistä on kasvatettu riskikeskeisiksi, vahvasti lakeihin ja asetuksiin nojautuviksi. Käytännössä se näkyy mm. niin, että heiluttelemme asiakasyrityksillekin helposti lakinippua. Saamiensa oppien mukaan monet meistä priorisoivat perinteiset työpaikkojen altisteet työterveyshuollon toiminnan pääkohteeksi. Suurimpana syynä taitavat olla teolliselta ajalta kotoisin olevat säännökset. Perusteluksi sanotaan, että työterveyshuolto on lakisääteistä toimintaa, se täydentää työsuojeluviranomaisten valvontaa ja ensisijaisesti työterveyshuollon tulee kartoittaa työolojen riskit. Kuulostaako tutulta? Oletteko samaa mieltä?

Toivottavasti työterveyshuollon piirissä ei enää ajatella niinkuin 30 vuotta sitten, jolloin työterveyshuollolla ei ollut työpaikalla mitään tehtävää, jollei sieltä löytynyt altisteita. Mihin me olemme hukanneet esimerkiksi työpaikan systeemisen näkemyksen ja toiminnan kartoitukset? Ergonomian ja tapaturmatutkimuksen piirissä näitä on kehitetty, mutta jostakin syystä ne ovat työterveyshuollon toiminnasta unohtuneet. Työtoimintalähtöinen työterveyshuolto on osaltaan viime vuosina tuonut uudestaan työterveyteen toiminnallista näkökulmaa.

Työterveyshuoltoa on viimeiset kymmenet vuodet käytetty runsaasti työelämän yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Juuri nyt on säännöksin ohjattu työntekijöiden työkyky ja sen seuranta vahvasti työterveyshuollon toiminnan kohteeksi. Lainsäädännöllä on aktiivisesti pyritty ohjaamaan työpaikkojen terveellisyyden etenemistä. Säännökset antavat työterveyshuollollekin hyvän selkänojan, mutta kannattaa muistaa, että lait ovat aina oman aikansa lapsia ja niiden tulkinta muuttuu ajan mukana. Työelämän toimintaympäristö ja käytännöt muuttuvat paljon nopeammin kuin säännökset.

Elämme jälkiteollista aikaa ja työskentelemme tieto- ja verkostoyhteiskunnassa. Mitähän yritykset nykyisin odottavat työterveyshuollolta? Enää järjestelmälähtöinen, työterveyshuollon ehdoin tehtävä toiminta ei näytä riittävän. Vähitellen on alettu keskustella asiakaslähtöisyydestä. Siitä tuntu olevan monenlaisia käsityksiä. Mielenkiintoista on, että keskusteluissa aluksi työterveyshenkilöstö usein sanoo toimivansa asiakaslähtöisesti, kunnes sitten keskustelun edetessä käsitys muuttuu. Säännökset ohjaavat mm., että asiantuntija (työterveyshuolto) määrittää työpaikan tarpeet. Tässä muodostuu merkillinen tilanne, kun palvelun tuottaja määrittää, mitä palvelun tilaajan pitää hankkia. Asiakaslähtöisyyden kanssa tämä käytäntö on ristiriidassa. Asiakaslähtöinen toiminta alkaa asiakkaan tuntemisesta ja työterveysyhteistyö rakentuu asiakkaan itsensä määrittämille tarpeille ja tavoitteille. Asetelmaa kannattaa miettiä ja omia toimintatapoja on hyvä aika ajoin tarkastella kriittisesti.

Kysymys on pohjimmiltaan tavasta ajatella. Toiminta kumpuaa siitä, millaisena me näemme asiakkaamme.

PS. Maailma näyttää erinäköiseltä eläkeläisen silmin.