Työterveyslääkäri

Keuhkoahtaumatautikin voi olla työperäinen

Työterveyslääkäri
2012;30(3):13-15
Paula Pallasaho ja Riitta Sauni

Keuhkoahtaumatauti on maailmanlaajuisesti neljänneksi tärkein kuolinsyy. Sen yleisin aiheuttaja on tupakointi, mutta tutkimusten mukaan työympäristön pölyjen, huurujen, kaasujen ja höyryjen syyosuus taudissa on 15 %. Työperäisen keuhkoahtaumataudin mahdollisuus on siis otettava vakavasti. Altistumisen vähentämiseen, tupakoinnin lopettamiseen ja keuhkoahtaumataudin varhaiseen toteamiseen pitää kiinnittää työterveyshuollossa nykyistä enemmän huomiota.

Keuhkoahtaumatauti on salakavala sairaus: potilaat eivät useinkaan tunnista oireitaan taudin alkuvaiheessa. Keuhkoahtaumataudin esiintyvyyden arvio vaihtelee suomalaisessa aikuisväestössä 4 %:sta 9 %:iin. Niin Suomessa kuin muualla maailmassa on todettu keuhkoahtaumataudin olevan alidiagnosoitua. On arvioitu, että vain noin neljäsosa tapauksista on tunnistettu. Alidiagnostiikkaa on selitetty taudin hitaalla kehittymisellä ja potilaiden tottumisella oireisiinsa sekä tupakoitsijoiden haluttomuudella lähteä alkavien yskä- ja limaisuusoireidensa suhteen tutkimuksiin. Taudin seulontaa on pohdittu, mutta selvää suositusta tästä ei ole, vaikka suomalaisissakin tutkimuksissa lähes puolella oireettomista vähintään 20 askivuotta tupakoineista on löytynyt poikkeavia mikrospirometria-arvoja.

Keuhkoahtaumataudin riskitekijöistä ja työperäisyydestä

Keuhkoahtaumataudin merkittävin riskitekijä on tupakointi, mutta työaltisteiden syyosuuden on arvioitu olevan noin 15 %. Myös alfa-1-antitrypsiinin puutos on keuhkoahtaumataudin vaaratekijä ja se aiheuttaa erityisesti keuhkolaajentumaa. Työperäinen altistuminen pölyille, käryille, kaasuille ja huuruille lisää keuhkoahtaumataudin riskiä tupakoimattomilla 2,0–2,4-kertaiseksi. Tupakoiminen ja näiden altisteiden yhteisvaikutus on enemmän kuin additiivinen. Tupakoivilla ei-altistuneilla keuhkoahtaumataudin riski oli 6,7–7,0 -kertainen, kun taas tupakoineiden altistuvien riski oli 14,1–18,4-kertainen. Tupakoinnin lopettamisella voidaan todennäköisesti ehkäistä suuri osa työperäisille ilman epäpuhtauksille altistuneiden keuhkoahtaumataudeista.

Tutkimuksissa sekuntikapasiteetin (FEV1) alenemisnopeus näyttää korreloivan joko pölyn määrään tai kaasu- tai huurualtistumisen voimakkuuteen. Pölyjen, kaasujen ja huurujen yhdistelmä voi edustaa suurempaa riskiä kuin vain pölylle altistuminen.

Keuhkoahtaumataudin diagnostiikka

Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa osoitettiin keuhkoahtaumatautiin liittyvän suurentunut riski ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiselle, minkä takia varhainen taudin toteaminen ja aiheuttajiin puuttuminen olisi tärkeää taudin etenemisen estämiseksi.

Tärkeää on muistaa keuhkoahtaumataudin mahdollisuus tupakoivilla hengitystieoireisilla sekä tupakoimattomilla, jotka työskentelevät riskialoilla. Tyypillisiä oireita ovat yskä, limaisuus, toistuvat alahengitystietulehdukset ja vähitellen kehittyvä rasitushengenahdistus. Keuhkoahtaumataudin diagnostiikan perusta on spirometria bronkodilataatiokokeen kanssa. Taudin diagnostiikassa ja vaikeusasteen arvioinnissa käytetään erityisesti bronkodilataation jälkeisiä arvoja. Keuhkoahtaumataudille on tyypillistä palautumaton obstruktio ja yleisimmin käytetty obstruktion suure on sekuntikapasiteetin suhde nopeaan vitaalikapasiteettiin: FEV1/FVC alle 88 % viitearvosta bronkodilataation jälkeisissä puhalluksissa. Merkitsevä paraneminen avaavalla lääkityksellä viittaa astmaan ja oleellista onkin poissulkea astma keuhkoahtaumatautia diagnosoitaessa. Keuhkojen röntgenlöydös voi olla normaali jopa pitkälle edenneessä taudissa, mutta kuvantaminen oireilevaa tupakoitsijaa tutkiessa on tärkeää myös mm. keuhkosyövän poissulkemiseksi ja sydäntilanteen arvioimiseksi. Keuhkolaajentuman arvioinnissa keuhkojen ohutleiketietokonekuvaus on herkempi menetelmä, mutta rutiininomaisesti tätä ei tarvita. Taudin vaikeusastetta ja sopivaa lääkitystä arvioidessa tarvitaan spirometrian sekuntikapasiteetin lisäksi arvio oireilusta ja pahenemisvaiheiden määrästä.

Keuhkoahtaumataudin työperäisyyden arviointi

Työterveyslaitos on tehnyt ehdotuksen keuhkoahtaumataudin lisäämisestä ammattitautiluetteloon. Eurooppalaisessa ammattitautiluettelossa kuten myös kansainvälisessä ILO:n luettelossa keuhkoahtaumatauti on jo huomioitu. Keuhkoahtaumataudin työperäisyyden arviointi tapahtuu yhteistyössä keuhkolääkäreiden ja työlääketieteen poliklinikoiden kanssa. Työperäistä keuhkoahtaumatautia voidaan perustellusti epäillä

  • ei koskaan tupakoineilla
  • alle 10 askivuotta tupakoineilla

edellyttäen, että työhistorian altistumisesta on saatu riittävän luotettavaa tietoa koskien sen kestoa, määrää ja laatua. Yleensä työperäisen keuhkoahtaumataudin syntyminen on vaatinut pitkäaikaisen, jopa vuosikymmeniä kestäneen altistumisen pölyille, käryille, kaasuille tai huuruille. Työn vaikutusta tukee se, jos tupakoinnin lopettamisesta on kulunut vuosikymmeniä ja tupakoinnin jälkeinen työaltistuminen on ollut merkittävää.

Merkittäväksi altistumiseksi voidaan katsoa pitkään jatkunut HTP-tasoa (haitalliseksi tunnetun pitoisuuden) oleva altistuminen, jos altisteen tiedetään aiheuttavan keuhkoahtaumatautia. Myös voimakas työuran alussa tapahtunut altistuminen ja yksittäiset korkeat altistumishuiput on otettava huomioon.

Työterveyshuollossa huomioitavaa

Tutkimuksissa kohonnut riski sairastua krooniseen bronkiittiin ja keuhkoahtaumatautiin on todettu mm. kaivos-, louhos- ja tunnelityössä, rauta- ja terästeollisuudessa, rakennustyössä, rehu-, tekstiili- ja elintarviketeollisuudessa sekä maataloustyössä. Työterveyslaitoksen työhygieenisissä mittauksissa pölypitoisuudet ylittivät epäorgaanisen (vähätehoisen) pölyn HTP-arvon useilla toimialoilla ja työpaikoilla vuosina 2004–2007. Tyypillisiä tällaisia työaloja olivat kaivos- ja louhintatyö, valimot, hitsaus, sementin ja betonituotteiden valmistus. Kaikkiaan 10 % mittauksista ylitti HTP-arvon ja toiset 10 % puolet HTP-arvosta. Työpaikkaselvityksissä ja riskinarvioinnissa pölyjen terveydelliset riskit pitää huomioida ja keskustella työpaikan edustajien kanssa riskien hallinnan keinoista. Onko pölyn leviäminen ympäristöön estettävissä teknisesti esim. koteloimalla prosessi tai tehostamalla kohdepoistoja? Voidaanko prosessia muuttaa pölyisyyden vähentämiseksi (esim. siirtymällä jauhemaisesta raaka-aineesta nestemäiseen)? Onko asianmukaiset hengityssuojaimet käytettävissä, huolletaanko niitä ja ennen kaikkea: käytetäänkö niitä?

Pölyisissä töissä työskenteleville on syytä järjestää säännölliset terveystarkastukset, joihin kuuluu oirekyselyn lisäksi spirometria. Myös työhöntulotarkastuksessa on syytä ottaa spirometria, jotta seurantatutkimuksissa voidaan arvoja verrata tilanteeseen ennen työn aloittamista. Tupakoiville pölytyöhön tuleville tai sellaisessa jo työskenteleville on hyvä kertoa pölyn ja tupakoinnin toisiaan potentoivasta vaikutuksesta keuhkoahtaumataudin riskeinä. Terveystarkastus on hyvä tilaisuus antaa tietoa ja motivoida tupakoinnin lopettamiseen ja asianmukaisten hengityssuojaimien käyttöön työssä.

Paula Pallasaho
LT, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, ylilääkäri
Työterveyslaitos
paula.pallasaho@ttl.fi
Riitta Sauni
dos., työterveyshuollon
erikoislääkäri, tiimipäällikkö
Työterveyslaitos
riitta.sauni@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Blanc PD, Iribarren C, Trupin L ym. Occupational exposures and the risk of COPD: dusty trades revisited. Thorax 2009; 64: 6–12.
  2. Global Initiative for the diagnosis, management, and prevention of chronic obstructive pulmonary disease. www.goldcopd.org
  3. Keuhkoahtaumatauti, Käypä hoito-suositus, Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2009.
  4. Koskenvuo K, Broms U, Korhonen T, Laitinen LA, Huunan-Seppälä A, Keistinen T, Autti-Rämö I, Kaprio J, Koskenvuo M. Smoking strongly predicts disability retirement due to COPD: the Finnish Twin Cohort Study. Eur Respir Med 2011; 37: 26–31.
  5. Kotaniemi J-T, Sovijärvi A, Lundbäck B. Chronic obstructive pulmonary disease in Finland: prevalence and risk factors. COPD 2005; 3: 331–9.
  6. Laasonen K, Uitti J. Bronkiitti ja keuhkoahtaumatauti työperäisinä sairauksina.Duodecim 2001; 117(2): 156–61
  7. Matheson MC, Benke G, Sim MR, Kromhout H, Vermeulen R, Johns DP, Walters EH, Abramson MJ. Biological dust exposure in the workplace is a risk factor for chronic obstructive pulmonary disease. Thorax 2005; 60: 645–51.
  8. Oxman AD, Muir DC, Shannon HS et al. Occupational dust exposure and chronic obstructive pulmonary disease. Am Rev Respir Dis 1993; 148: 38–48.
  9. Trupin L, Earnest G, San Pedro M ym. The occupational burden of chronic obstructive pulmonary disease. Eur Respir J 2003; 22: 462–9.
  10. Uitti J, Laasonen K, Nordman H. Työperäinen keuhkoahtaumatauti. Kirjassa: Työperäiset sairaudet. Työterveyslaitos Helsinki 2011.