Hajahuomioita työperäisten hengityselinsairauksien ja -ammattitautien historiasta

Ruotsalainen näkemys

Ruotsalainen Nicholas Skragge käänsi Ramazzinin teoksen ruotsiksi 1764. Hänen oma väitöskirjansa Ammattitaudit samalta vuodelta oli Ramazzinin esitystä suppeampi. Skragge lähestyy aihetta ammattien kautta: mitä altisteita, sairauksia ja oireita kuhunkin käsiteltyyn 60 ammattiin liittyy. Käsittelytapa on varsin suppea, luettelomainen. Työhön liittyvistä keuhkoperäisistä oireista ja sairauksista löytyy useita esimerkkejä.

Skraggen mukaan lukeneistoon kuuluvat tulevat sisätiloissa viettämänsä elintavan takia usein keuhkotautisiksi. Lääkärit sairastuvat potilailta saamiinsa kulkutauteihin, esimerkiksi yskään. Kemistit saavat elohopea- ja vihtrillihöyryistä usein yskän ja keuhkotulehduksen. Kaivosmiehet kärsivät mineraalipölyn takia rinnan sairauksista, ovat harvoin pitkäikäisiä ja usein keuhkotautisia. Tinanvalajat hengästyvät helposti. Kultaajat altistuvat tulesta kohoavalle elohopealle, joka tekee heidät paitsi usein tyhmiksi, halvaantuneiksi, kuuroiksi ja mykiksi, myös astmaattisiksi. Kivenhakkaajat saavat hienosta kivipölystä yskän ja useimmat kuolevat keuhkotautiin alle 30 vuoden ikäisinä. Kalkinpolttajat saat pölystä kauhistuttavia yskänkohtauksia. Hautausurakoitsijat voivat kuolla äkillisesti hapenpuutteeseen, mikäli astuvat varomattomasti kauan suljettuina olleisiin hautoihin. Nahkurit ovat lähes poikkeuksetta hengästyneitä. Kylvettäjät tulevat raittiin ilman puutteesta näivettyneiksi, kalpeiksi ja kelmeiksi. Kankaanvanuttajat saavat hengenahdistusta ja yskää puhdistusaineina käyttämistään saippuasta, virtsasta ja öljystä. Tärkkelyksen valmistajat joutuvat löyhkän takia välillä keskeyttämään työnsä tukehtumisen estämiseksi, yskää ja hengitysvaikeuksia heillä on usein. Myllärit ovat jauhopölyn takia usein keuhkotautisia, leipurit käheä-äänisiä, hengästyneitä ja astmaattisia. Peruukintekijät tulevat jauhoista hengästyneiksi, viljanseulojat saavat hengenahdistusta. Karstaajat tulevat pellavan ja hampun pölystä hengästyneiksi ja astmaattisiksi, villahöytäleistä puolestaan tihrusilmäisiksi, silkkiperhosten kokonkien karstaus johtaa keuhkotuberkuloosiin, joka voi aiheuttaa koko perhekunnan menehtymisen. Miilunpolttajat tulevat yskäisiksi, astmaattisiksi ja keuhkotautisiksi hiilipölystä. Kantajilla kantamisesta johtuva keuhkojen venyminen tekee heidät astmaattisiksi. Pikalähetit puolestaan tärisyttävät juostessaan palleaa, joka venyttää keuhkoja ja laajentuneet keuhkot tekevät heidät astmaattisiksi. Laulajilla on usein veriyskää henkitorveen kohdistuvasta paineesta.

Monta varsin relevanttia huomiota siis vielä nykyaikanakin!

Suomen työlääketieteen alkuvaiheita

Työn sekä asuin- ja työolojen merkitys työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille korostui joukkotyömailla. Suomen ensimmäisenä työterveyslääkärinä usein pidetty piirilääkäri Carl Zandt kutsuttiin Viaporin eli Suomenlinnan rakennustyömaalle vuonna 1754 lääkäriksi keskelle isorokkoepidemiaa, mutta erityisesti parantamaan hygieniaa, asuinoloja, vähentämään tapaturmia, kulku- ja sukupuolitauteja sekä juopottelua. Tuberkuloosikin levisi helposti joukkotyöpaikoissa. Tuberkuloosia ei tosin pidetty varsinaisena keuhkosairautena tuolloin vaan kroonisena ravitsemushäiriönä, kunnes Robert Koch löysi tuberkuloosibasillin 1882.

Väitöskirja kuului lääkärin perustutkintoon lähes koko 1800-luvun. Ne perustuivat usein opettajien ja auktoriteettien selvityksiin ja luentoihin ja olivat noin kymmensivuisia. Viisi ensimmäistä työlääketieteen alan väitöskirjaamme käsittelivät lyijyn, fosforin ja hiilimonoksidin terveysvaikutuksia, myös keuhkovaikutuksia.

Työlääketiede kehittyy lähes räjähtämällä

Systemaattisen työlääketieteellisen toiminnan ja tutkimuksen Suomessa voi sanoa alkaneen 1940-luvulla. Esimerkiksi Työterveyslaitos perustettiin 1945 suomalaisen työvoiman ja sotainvalidien työkyvyn ja terveyden turvaajaksi maan jälleenrakennus- ja sotakorvausten maksun aikakaudella.

Modernin työlääketieteen isä Leo Noro kiinnostui sota-aikaan mm. ammuslataamojen keltaisista miehistä ja häkäpönttöautonkuljettajien häkämyrkytyksistä. Hän oli monitoimimies, mm. Työterveyslaitoksen perustamisen keskeinen hahmo, joka julkaisi paljon työlääketieteen saralta. Yksi kirjoituksista on WSOY:n laajassa lääketieteen kirjassa Suuri Lääkärikirja, jonne hän kirjoitti kappaleen ammattitaudeista vuonna 1955.

Luvun alkuun, ennen tautien käsittelyä, Noro korostaa edelleen modernisti työn terveyttä ylläpitävää merkitystä. "Oikein, hyvissä olosuhteissa ja kohtuullisesti suoritettuna se on hyvinvoinnillemme välttämätöntä". Hän korostaa myös ammattitautien tutkimisessa laaja-alaisen yhteistyön merkitystä.

Ammattitautilaki vuodelta 1948 luokitteli tuolloin terveydelle vaaralliset pölyt ja savut kuuteen kategoriaan. Yleismyrkytyksiä aiheuttaviin pölyihin kuului mm. lyijypöly. Pölykeuhkosairauksia aiheuttavia pölyjä ovat piihappo- eli kvartsipöly sekä asbesti. Molempiin saattoi liittyä tuberkuloosi, asbestoosiin joskus keuhkosyöpä. Lieviä sidekudosmuodostelmia aiheuttavat pölyt (raudan-, hiilen- ja puuvillan pöly) aiheuttavat työkykyä olennaisesti haittaamattomia muutoksia keuhkoihin. Puuvillapöly voi aiheuttaa fibroosin lisäksi myös äkillistä maanantaikuumetta ja myllykuumetta. Krooninen puuvillapölyn aiheuttama keuhkosairaus nimettiin byssinoosiksi. Sementtipöly luettiin myös tähän ryhmään. Tupakanpölyä on pidettävä melkoisen vaarattomana, Noro toteaa, vaikka fibrooseja voikin tupakoitsijalla joskus esiintyä. Keuhkosyöpää aiheuttavina pölyinä Noro mainitsee emäksiset kromaatit. Allergiaa ja astmaa aiheuttavia pölyjä olivat mm. parafenylendiamiini (väriaine), jauhonpöly sekä tiikkipuu. Muina tauteja aiheuttavina pölyinä mainitaan pölyt, joiden mukana bakteerit ja virukset leviävät työpaikoilla, loisteputkien keuhkosairauksia aiheuttava beryllium ja keuhkotulehduksia aiheuttava tuomaskuonapöly, teräksenvalmistuksen sivutuotteena saatava emäksinen aine, joka käytetään fosforilannoitteeksi. Kemikaaleista keuhkovaarallisina mainitaan asetaldehydi (voi aiheuttaa yskää ja jopa hengityshalvausta ja kuoleman), kloori (joka voi aiheuttaa jopa keuhkopöhöä), syaanivety, rikkidioksidi (ei kovin vahva, aiheuttaa lähinnä yskää), esim. hitsauksessa syntyvä ja metallien puhdistuksessa käytettävä typpidioksidi (aiheuttaa keuhkopöhöä), trikloorietyleenistä voi korkeassa lämpötilassa syntyä keuhkoille haitallista fosgeenia.

Yleisvaarallisista infektiotaudeista ammattitaudeiksi katsottiin myös työssä saatava terveydenhuoltohenkilöstön tuberkuloosi.

Sosiaalivakuutuksesta

Sosiaalivakuutus ja -lainsäädäntö muodostavat keskeisen linkin ammattitautien historiaan. Kun ammattikuntalaitos tuli 1600-luvulla Suomeen, samalla tulivat niiden avustuskassat eli lipasrahastot (laatikkokassat). Ne olivat pakollisia 1600–1850 luvuilla. Ensimmäinen varsinainen avustus- ja sairauskassa, ns. tehtaankassa, oli vuonna 1846 Finlaysonin Forssan puuvillatehtaan sairaus-, hautausapu- ja eläkekassa. Enimmillään Suomessa oli noin 400 eri avustuskassaa. Avustuskassat muuttuivat 1993 ns. vakuutuskassoiksi. Kassat olivat aikanaan oleellinen osa työntekijöiden sosiaaliturvaa.

Ensimmäinen tapaturmavakuutuslain Suomi sai vuonna 1895, jossa todettiin työnantajalla olevan vastuu työntekijän ruumiinvammasta. Työtapaturmien korvauksen ohella korvattiin myös työperäisiä sairauksia. Ensimmäinen kerran ammattitaudit mainitaan tapaturmavakuutuslaissa vuonna 1925, ensimmäinen varsinainen ammattitautilaki tuli 1935.

Vuoden 1948 ammattitautilain mukaan korvattaviksi ammattitaudeiksi katsottiin sairaalloiset työssä saadut tilat, joita aiheutuivat ammattitautilaissa luetelluista 19 eri tekijästä, joista keuhkotautien osuutta käsiteltiin edellisessä kappaleessa.

Tänään

Nykyisin Suomessa lääkärit ilmoittavat kaikkia ammattitauteja ja -epäilyjä noin 6 000 tapausta vuodessa. Niistä vakuutusyhtiöt lopulta hyväksyvät ammattitaudeiksi puolet eli noin 3 000.

Keuhkosairauksista vuonna 2009 hyväksyttiin ammattitaudeiksi 830 astmaa, hengityselinten syöpää ja mesotelioomaa noin 150, asbestooseja noin 80, ODTS:a noin 50 sekä tuberkuloosia yli 30 tapausta. Yhteensä siis noin 1 100 keuhkosairauden lisäksi hyväksyttiin vielä noin 230 allergista nuhaa ammattitaudiksi.

Nykyisin taudinaiheuttajat tunnetaan aiempaa paremmin ja ammattien kirjo on laajentunut. Tällä hetkellä tunnetaan 250 biologista tai kemiallista ammattiastman aiheuttajaa. Kosteusvauriomikrobit ovat näistä yleisimpiä. Eniten astmaa on elintarvikealalla ja maanviljely- ja karjanhoitotyössä työskentelevillä. Lisäksi eläintenhoito, leipomotyö, muovituotteiden valmistus, kampaamotyö, terveydenhoito, elektroniikka-ala, maalaus-, puu- ja metallityöt ovat aloja, joilla ammattiastmoja todetaan.

Asbestille altistutaan edelleen: rakennusten purkutöissä altistuu työssään 500–1 000 saneerausrakentajaa, mutta varsinaisen riskiryhmän muodostavat aiemmin pitkään asbestille altistuneet, joita on noin 50 000–60 000. Noin 5 % Suomessa vuosittain todettavista n. 2 000 keuhkosyövästä on aiemman asbestialtistumisen aiheuttamia.

Silikoositapauksia on viime vuosina todettu ainoastaan 5–10 tapausta vuodessa, mutta kiteiselle piidioksidipölylle altistuvia lienee lähes 30000, valtaosa rakennusalalla. Silikoosipotilailla on myös kohonnut riski sairastua tuberkuloosiin, tila (silikotuberkuloosi) korvataan ammattitautina, kuten myös silikoosiin sairastuneen keuhkosyöpä. Kvartsipölyn vaikutukset voivat potentoitua yhdessä muiden pölyjen (esim. rauta- ja asbestipölyt sekä tupakka) kanssa. Myös COPD voi olla ammattitauti pitkäaikaisen pölyaltistuksen aiheuttaman kroonisen keuhkoputkentulehduksen kautta mm. kaivos-, valimo-, telakka-, rauta- ja terästeollisuustyössä, maatalous-, paperi- ja tekstiilityössä.

Työterveyslääkäreitä on tänään noin 1 500, työterveysasemia noin tuhat. Työterveyslaitoskin työllistää noin 800 henkilöä työhyvinvoinnin tutkimus-, koulutus- ja palvelutoiminnassa. Yhteiskunta ottaa laajasti huomioon työkykyyn ja työhyvinvointiin liittyviä näkökulmia niin lainsäädännössä kuin eri toimijoiden tavoitteissa hallitusohjelmia myöten. On mielenkiintoista nähdä, miltä tämä aikakausi historiankirjoituksissa näyttää tulevien vuosikymmenten arvioimana!