Mitä tapahtuu työterveyshuollon palvelujärjestelmälle?

Terveydenhuoltojärjestelmää uudistetaan parhaillaan ja uudistus tulee koskemaan myös työterveyshuoltoa. Näyttää kuitenkin siltä, ettei kenelläkään ole työterveyshuollon palvelujärjestelmän tulevaisuudelle kunnollista suunnitelmaa. Osa julkisuudessa keskustelua herättäneistä ehdotuksista on tarkoittanut jopa työterveysjärjestelmän alasajoa. Ehkä tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin huono. Ainakin STM:n palvelurakennetyöryhmän väliraportissa oleva lyhyt maininta työterveyshuollosta on positiivinen ja asiallinen: "Työterveyshuollon on katsottu vastaavan hyvin työnantajien järjestämisvastuulla olevaan tehtävään. Sen kattavuus on hyvä ja suurin osa työnantajista tarjoaa ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi työntekijöilleen sairaanhoitoa. Työterveyshuollon kehittäminen osana palvelujärjestelmää ja työelämää on tärkeää työurien pidentämisen vuoksi... Peruspalvelujen korjaamista ei tule toteuttaa huonontamalla palvelujärjestelmän toimivia osia."

Työterveyshuollon toiminnasta suurin osa (n. 70 %) on yksityistä. Isot yksityiset ketjut ovat laajentuneet voimakkaasti. Julkisella puolella alkuperäisellä terveyskeskusmallilla toimivien palvelualue on kutistunut ja toiminta on vaikeuksissa mm. alan ammattilaisten puutteen vuoksi. Liikelaitosmallilla toimivia yhden ison tai usean pienemmän kunnan yhteisiä työterveysyksiköitä toimii hyvälläkin menestyksellä ja jokunen edellisistä on muutettu osakeyhtiöksi.

Jos mitään erikoista ei tapahdu, työterveyspalvelujen tuottaminen julkisella puolella tuskin laajenee nykyisessä asenneilmastossa, jossa kunnallinen ei saisi kilpailla markkinoilla. Päinvastoin, kunnallinen työterveyspalvelujen tuotanto supistunee edelleenkin, kun pienten yksiköiden toiminta tulee koko ajan vaikeammaksi ja julkinen paine näyttää ajavan kunnallisia liikelaitoksia osakeyhtiöiksi. Todennäköisesti isot yksityiset työterveysketjut kasvavat edelleen ja työterveyspalvelut ovat muutaman vuoden kuluttua pääasiassa yksityisesti tuotettuja. Tällöin palvelujärjestelmän toiminta pitäisi miettiä uudelleen. Tässä kehitystrendissä saattavat syrjäseutujen työterveyspalvelut jäädä lapsipuolen asemaan, ellei niistä kanneta erityistä huolta.

STM:n palvelurakennetyöryhmän väliraportin pohjalta olisi mahdollista kehittää myös julkista työterveyshuoltoa aluemallin sisällä. Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä linjasi toukokuussa, mm. että jatkotyön pohjana on malli, jossa toimijoina on 2 535 kuntaa tai sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta, jotka vastaavat esim. perustason palvelujen järjestämisestä. Kun tämä koskisi myös työterveyspalveluja, niin aluejaosta riippuen saattaisi joillakin alueilla olla 200 000 ja joillakin vain alle 20 000 työntekijää. Muutoksessa terveyskeskuksen vastaanottotoiminta perusterveydenhuollossa todennäköisesti priorisoidaan, jolloin julkinen työterveyshuolto saattaa jäädä jalkoihin. On kuitenkin mahdollista, että julkisen työterveyshuollon merkitys ymmärretään ja sille rakennetaan sopiva aluemalli, joka loisi pohjan yhteistyöhön sekä muun kunnallisen perusterveydenhuollon että yksityissektorin kanssa. Sote-/työterveysalueen vastuu voisi olla koordinoida ja kilpailuttaa työterveyspalveluita alueellaan niin, että palvelut tuotetaan myös periferiaan. Tämä tarkoittaisi tehokasta yksityisen ja julkisen työterveyshuollon yhteistoimintaa. Isommat kunnalliset työterveyshuollot voisivat toimia mukana tasapainottamassa markkinoita sopivan hallintomallin turvin.

Ratkaisu työterveyshuollon palvelujärjestelmän suhteen voi toki olla joku muukin, esim. alueet voisivat olla edellä suunniteltua isompia jne. Jos työterveyspalvelut halutaan turvata edelleenkin koko maassa, tarvitaan yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä, jonka avulla lainsäädäntöä voidaan panna toimeen ja toimeenpanoa ohjata ja säädellä. Nykyinen kunnallinen noin 30 %:n osuus palveluista saattaisi riittää ohjausfunktion aikaansaamiseen. Jos terveydenhuollon aluemallien valmistelu etenee, niin kuin tällä hetkellä näyttää, on syytä valmistella sopivia toimintamalleja. Työterveyshuolto tarvitsee tulevaisuuden suunnitelmia, joista päättäjätkin saavat selvän käsityksen toiminnasta. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitäisi olla oikeat faktat ja argumentit käytettävissä. Enää ei riitä puhuminen, mistä löytyvät tekijät?