Lounais-Suomen Työpaikkalääkäriyhdistyksen kevätretki pronssivalimo Jööttiin
Turkulaisten kuvanveistäjien yhdistyksellä, Jöötti ry:llä on oma pronssivalimo Pääskyvuoressa, armeijan vanhassa ruokalarakennuksessa. Se on yksi Suomen harvoista taidevalimoista, jossa kuvanveistäjät voivat valmistaa työnsä itse alusta loppuun. Pääskyvuoren valimo vihittiin käyttöön vuonna 2009 ja se oli tuolloin melkoinen kulttuuritapahtuma Turussa.
Viime keväänä me Lounais-Suomen Työpaikkalääkäriyhdistyksen jäsenet pääsimme tutustumaan jööttiläisten valimoon kuvanveistäjä ja kollega Veikko Karskelan opastuksella. Veikko kertoi meille pronssivalutekniikasta, esitteli valimon työtiloja ja välineitä ja kävi läpi valimon terveysvaaroja. Pääsimme kurkistamaan pronssin ja taidevalun kiehtovaan maailmaan.
Kuparin ja tinan lejeerinki
Pronssin käytöllä on vuosituhantiset perinteet. Vanhimmat tunnetut pronssiesineet on valmistettu Balkanilla noin 6 000 vuotta sitten. Esineet on tehty ns. arseenipronssista, jossa kupariin on sekoitettu pieni määrä arseenia. Näin syntynyt metalliseos oli kestävämpää kuin varhaiset rautamalmit ja sitä oli helppo työstää.
Nykyään pronssitöissä käytetään tinapronssia, jossa kupariin on sekoitettu 10 % tinaa. Pronssin ominaisuuksia voidaan säädellä muuttamalla tinan pitoisuutta. Kirkonkellot esimerkiksi valetaan 20 %:sta tinapronssista. Erikoispronssia saadaan sekoittamalla kupariin muita metalleja kuten piitä, mangaania, alumiinia, hopeaa tai telluuria.
Taidevalu
Taidevalu on prosessi, jossa taiteilijan muovaamasta mallista tehdään muotin avulla pronssinen taideteos tai patsas. Pronssiveistoksia valetaan kahdella tekniikalla, hiekkavalulla ja vahavalulla. Jöötiläiset käyttävät töissään vahavalumenetelmää. Siinä valumuotti, johon taideteos valetaan, koostuu sisämuotista eli keernasta, ulkomuotista ja näiden väliin jäävästä vahamallista. Vahamalli on ohut, kipsimuotin avulla tehty kopio valettavasta veistoksesta. Kun valumuottia poltetaan polttouunissa useita tunteja, vaha sulaa ja sisä- ja ulkomuottien väliin jää onkalo. Kun tuohon onkaloon kaadetaan sulaa pronssia, saadaan lopputuloksena ontto, mallin mukainen pronssiveistos.
Valimotyön terveysvaarat
Kuvanveistoon ja valimotyöhön liittyy monia vaaratekijöitä. Tavallisimmin valurit altistuvat metallin sulatuksessa syntyville metallihuuruille, sulan metallin käsittelyssä syntyville roiskeille ja muottimassasta irtoavalle kvartsille.
Hengitettynä joidenkin metallien (mm. sinkki, sinkkiseokset ja kupari) huurut voivat aiheuttaa metallikuumetta (valurinkuumetta) ja toiset (kromi- ja kobolttihuurut) voivat aiheuttaa astmaa tai pölykeuhkosairauden (alumiinihuurut). Parilla jööttiläisellä on vuosien varrella ollut valurinkuumeeseen viittaavia oireita, mutta varsinaista valurinkuumesairautta kenelläkään ei ole ollut.
Pronssin sulamispiste on 1250 astetta ja sulametalliroiskeet aiheuttavat melkoisia palovammoja, mikäli valuri ei ole asianmukaisesti suojautunut. Jööttiläiset tuntevat työnsä tapaturmavaarat. Työturvallisuuteen ja ergonomiaan on kiinnitetty erityistä huomiota työtilojen suunnittelussa. Merkittäviä palovammatapaturmia Pääskyvuoren valimossa ei ole sattunut, mutta kengänpohjat ovat monelta palaneet.
Valumuotin valmistuksessa käytetään kipsiä ja tiilimurskaa sekä vanhaa, jo kertaalleen poltettua muottimassaa. Muottimassan valmistuksessa ja muotin avaamisessa syntyy pölyä, jossa on pieni määrä kvartsia. Sen hengittäminen voi aiheuttaa kivipölykeuhkosairauden, silikoosin. Kvartsi on myös syöpävaarallisten aineiden listalla.
Veikon kokeellista työlääketiedettä
Telakkalääkärinä toimiessaan Veikko kiinnostui metallikuumeesta. Telakalla oli tuolloin tapana, että metallikuumeen saanut työntekijä sai automaattisesti viikon sairausloman. Veikkoa tällainen rutiininomainen käytäntö oudoksutti ja hän päätti selvittää omakohtaisella altistuskokeella, miten nopeasti metallikuumeen oireet häviävät ja miten pian työtekijä voi palata työhön.
Koetta varten Veikko pyysi telakan työnjohtajalta sinkkiputken ja työsti sitä yhden päivän, aamukahdeksasta iltaviiteen. Puolen päivän aikoihin hän tunsi suussaan makean makua ja sitten tulivat nivel- ja lihassäryt ja yöllä kivut olivat kuulemma "tosi pirulliset". Oireet menivät kuitenkin ohi aamuun mennessä ja sen jälkeen Veikko kirjoitti metallikuumeen saaneille työntekijöille yhden päivän sairausloman – ja työntekijät hyväksyivät sen, kun he tiesivät että Veikolla oli sairaudesta omakohtaista kokemusta.
jari.stengard@fimnet.fi
Kirjallisuutta
- Maarit Nissilä ja Veikko Karskela: PRONSSI, valusta ja työterveydestä kuvanveistäjille. Kustannus Oy Taide. Helsinki 2010.
- Heli Salonen, Juha Pohjola ja Eero Priha: Kuvataiteilija työsuojeluopas. Kustannus Oy Taide. Jyväskylä 1994.
