Syöpäpotilas työelämässä - syöpälääkärin ajatuksia

Syöpä pitää vieläkin voittaa

Syövän hoitotulokset ovat viime vuosina merkittävästi parantuneet, onhan esimerkiksi rintasyöpään sairastuneista viiden vuoden kohdalla noin 90% elossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syövän hoito olisi keventynyt, päinvastoin. Hyvien hoitotulosten taustalta löytyy usein yli puoli vuotta kestäneet solunsalpaaja- ja sädehoito. Nämä liitännäis- eli adjuvanttihoidot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi leikkauksen jälkeen esimerkiksi rintasyövässä ja paksusuolisyövässä. Rintasyövän hormonihoito kestää solunsalpaaja- ja sädehoidon jälkeen 5–7 vuotta. Hoidot annetaan, vaikka tietoa jäljellä olevasta syövästä ei olekaan, vain sen vaarasta. Uusinnan riski on opittu paremmin tunnistamaan ja hoidot kohdentamaan sen mukaan. Solunsalpaajien sivuvaikutuksiin on saatu lievitystä uusien pahoinvointilääkkeiden myötä, ja valkosolujen laskutaipumusta voidaan ehkäistä kasvutekijöillä. Tukkakaan ei irtoa kuin osassa hoidoista.

Kaikki tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö ruoka maistuisi vieraalle, olisi ajoittaista väsymystä, haluttomuutta seksisuhteessa, lihaskunnon heikkenemistä sekä muita solunsalpaajahoidolle tyypillisiä haittavaikutuksia. Uudet tehokkaat syöpälääkkeet, ns. täsmälääkkeet, ovat merkittävä lisä esimerkiksi levinneen munuaissyövän hoitoon, mutta eivät nekään ole sivuvaikutuksettomia. Niiden aiheuttama verenpaineen nousu, ripuli, ihottumat ja veriarvojen muutokset voivat vaihtelevassa määrin vaikuttaa elämän laatuun ja siten työkykyyn.

Potilailta on kuulunut mielipiteitä, että syövän sairastamisen kuormittavuutta ei enää osata työyhteisöissä huomioida, kun "kuitenkin tulet terveeksi". Yhteydenotot työterveyshuoltoon ovat paikallaan vähintään silloin, kun omaa työtä ei oikein jaksa tehdä, mutta työhaluja kuitenkin olisi.

Työssä syöpähoitojen jälkeen

Vaikka potilaan syöpä olisikin hyväennusteinen, vaatii arkiturvallisuudelle koettu uhka työstämistä. Tämä kuluttaa henkistä energiaa. Monet potilaat jaksavat sankarin lailla työssä käyden raskaat syöpähoidot pitäen sairaslomaa vain hoitoon liittyvät päivät, mutta arkeen siirtyminen ei sitten sujukaan. Uhkaava sairaus, sen syyt ja elämän yleinen epävarmuus konkretisoituvat vasta jälkikäteen. Monille merkitsee vaaraa sekin, että verikokeet, joissa esim. munuaisten toimintaa seurataan, eivät jatkukaan, vaan kontrolliaika on vasta puolen vuoden–vuoden kuluttua. Tarpeettomia kontrolleja on syystä pyritty karsimaan. Tutkimusten mukaan niistä ei ole hyötyä vaan jopa haittaa, kun oireiden kera odotetaan kontrolliaikaa. Lisäksi ne ahdistavat monia viikkokausia etukäteen. Epävarmuus ja pitkä kontrolliväli voi kuitenkin laukaista tarpeen hakeutua työterveyshuoltoon.

Nuorille syövästä selvinneille on tyypillistä, että luottamus oman kehon toimintaan on heikentynyttä. Koetaan, että kun keho on kerran pettänyt, voi se tapahtua uudelleen. Niinpä he tarkistavat asiantuntijalta monenlaisia vaivoja. Meille näitä soittoja tulee jonkin verran, mutta suurin osa kohdistuu muualle. Muutoin syöpänuoret ovat ikäisiään henkisesti jopa vahvempia; pienet asiat eivät hetkauta.

Myös hyväennusteinen syöpä voi kuormittaa potilasta. Kilpirauhassyöpä, tuo nuorten ja keski-ikäisten naisten hyväennusteinen syöpä, saa lisämausteekseen kilpirauhasen poistoleikkauksen jälkeisen tyroksiinilääkityksen. Oikean annoksen löytäminen on potilaan työkyvyn ja elämän laadun kannalta tärkeätä. Toisaalta oikea annos on riippuvainen syövän hoitovaiheesta, sillä tyroksiini estää TSH-hormonin erittymistä ja siten hillitse syöpäsoluja, jos niitä on jäljellä. TSH pyritäänkin alkuvaiheessa pitämään matalana, <0,1 mU/l, mutta T3v viitealueella. T4v:tä ei tässä vaiheessa mitata. Potilaalla ei saa olla liikatoiminnan oireita, kuten tykyttelyä tai lisälyöntejä. Kun potilas on todettu terveeksi, löystyvät pelisäännöt. Tyroksiiniannosta ei tulisi muuttaa ilman tietoa syövän hoitovaiheesta ja siksi annosmuutokset tulisikin tehdä syöpää hoitavassa yksikössä, kunnes syöpä on todettu poishoidetuksi. Annostelun löytäminen on erityisen hankalaa, jos potilaalla on menopaussioireita, sillä niiden erottaminen ylitoimintaoireista käy päinsä vain verikokeilla. Potilas liittää varsinkin alkuvaiheessa kaikki oireensa tyroksiiniin, vaikka taustalla voi olla työuupumusta tai vointia heikentävä muu sairaus.

Solunsalpaajahoitoja, varsinkin rintasyöpähoitoja, saaneet valittavat vuoden sisällä hoitojen päättymisestä ohi menevää muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Tälle ilmiölle on annettu oma nimensäkin, "chemobrain". Ilmiö on toki olemassa, mutta sen tausta on kiistanalainen. Ahdistuneisuuteen ja stressiin liittyvää uupumista on solunsalpaajien myöhäishaitan lisäksi epäilty taustatekijäksi.

Etenevä sairaus

Potilas ei aina itse osaa tarjota aikaisemmin sairastetun syövän uusintaa oireidensa aiheuttajaksi. Halukkuutta miettiä tällaista vaihtoehtoa ei ymmärrettävästi ole. Joskus uusinta tulee niin pitkän ajan kuluttua, että syöpäseuranta on jo aikapäiviä sitten lopetettu. Tyypillinen esimerkki on rintasyöpäpotilas, joka kahdeksan vuoden kuluttua rintasyöpäleikkauksesta hakeutuu selkäsäryn vuoksi työterveyshuoltoon. Selkäsäryn aiheuttajana on luustometastaasi. Tie diagnoosiin on joskus pitkä, sillä seurantakäynnit on lopetettu viiden vuoden kohdalla ja yhteys syöpäklinikkaan on katkennut. Potilas ei 0ta etäpesäkkeen mahdollisuutta huomioon eikä aina muista edes rintasyövästä mainita. Muut syyt selkäkivulle ovat tavallisempia.

Toinen esimerkki salakavalasta kasvaimen uusiutumisesta on aivokasvainpotilas, jonka taudin eteneminen voi ilmetä monilla oireilla, esimerkkinä lähimuistin ja kognition heikkeneminen vasta vuosikymmenten päästä. Yhdellä potilaistani gliooman uusinta ilmeni 32 vuotta primaarihoidosta. Siihen mahtuu monta hyvää työvuotta ja kasvatettua lasta. Asian tärkeyttä lisää se, että uusien hoitojen sekä leikkauksen ja sädehoidon paremman kohdentumisen myötä työssä käyvien aivokasvainpotilaiden määrä on kasvussa. Glioomaa sairastaneiden työssä ilmenneitä selviytymisvaikeuksia olisi aina hyvä tutkia yhdessä syöpäklinikan tai neurologisen yksikön kanssa. Yhteydenottoon kannattaa ryhtyä ripeästi, sillä uusinta on hyvä todeta varhain. Paitsi kasvaimen eteneminen, oireiden taustalla voi olla hoitojen aiheuttamat pitkäaikaishaitat. Ne voivat aivovamman lailla tulla esille vasta pitkän ajan, jopa yli 10 vuoden kuluttua. Aivokasvainpotilaan työkyvyn arviointi on ongelmalista, koska kyky selviytyä ei välttämättä yleisesti ole alentunut vaan voi vaihdella suuresti riippuen vaurion sijainnista ja toimenkuvasta. Näkökentän puuttuminen tai hemipareesi eivät estä käytännön järjen käyttöä, ja monet heikentyneen aloitekyvyn kanssa taistelevat voivat ohjatusti selvitä vaativistakin tehtävistä. Aivokasvain ei siis väistämättä merkitse työkyvyttömyyttä, mutta valppautta se työterveyshuollolta vaatii. Tässä potilasryhmässä työkyvyn arviointi edellyttää monipuolista tietoa sairauden nykyvaiheesta, joten selvitys on syytä tapahtua ainakin alussa syöpäsairaalan tai neurologisen yksikön kanssa yhteistyössä, jotta kasvaimen eteneminen saadaan ripeästi poissuljettua.

Yhteistyö on kaikkien etu

Koska mitään sovittuja järjestelyjä ei työterveyshuollon ja syöpäsairaaloiden yhteistyölle ole, on jokaiselle muodostunut oma työtapansa. Ongelmana molemmin puolin on oikean yhteydenottokontaktin löytäminen ja joskus hidasteena se, että tarvitsemme tietenkin potilaan luvan keskinäiseen viestittelyyn. Oman työtapani mukaisesti riemastun työterveyshuollon yhteydenotoista, jotka eivät koskaan ole turhia. Syöpälääkärin vastaanotolla ei näe kuin pienen osan potilaan elämää ja siinä selviytymistä. Työterveyshuolto näkee enemmän. Monimutkaisemmat asiat eivät aina puhelimessa selviä, mutta vastaanottoajan varhaistaminen onnistuu. Uusintaa epäiltäessä on hyvä saada vinkki siitä, minne potilas kuuluu lähettää. Työterveyslääkärin on hyvä tietää, että hän ei ole ongelmallisen syöpäpotilaan kanssa yksin, vaan hänellä on käytettävissä koko syöpäsairaanhoidon osaamisverkosto, useimmiten yliopistosairaalassa. Jos näin ei ole, pitää järjestelmää kehittää.