Vuorotyö ja rintasyöpä

Rintasyövän yleisyys ja riskitekijät

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa. Joka 9. nainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa rintasyöpään, ja vuosittain uusia tapauksia ilmenee noin 4 500. Kuten epäsäännölliset työajat, myös rintasyöpä on yleistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana kaikkialla länsimaissa. Eniten uusia rintasyöpätapauksia raportoidaan Yhdysvalloissa, Australiassa ja Länsi- sekä Pohjois-Euroopassa. Rintasyövän ennuste on parantunut varhaisemman syövän toteamisen ja parempien hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Tällä hetkellä lähes 90 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.

Rintasyövän syyt ovat pitkälti epäselviä. Rintasyövän riskiä lisännevät monet hormonaaliset tekijät, kuten varhainen kuukautisten alkamisikä, myöhään alkavat vaihdevuodet, lapsettomuus, ensimmäisen lapsen myöhäinen syntymisaika ja pitkäaikaiset hormonikorvaushoidot. Riskiä lisännevät myös ionisoiva säteily, ylipaino, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas alkoholin käyttö. Vuonna 2007 International Agency for Research on Cancer (IARC) päätyi selvityksessään lopputulokseen että "vuorotyö, johon liittyy vuorokausirytmin häiriö, on ihmiselle todennäköisesti karsinogeeninen (IARC luokka 2A)

Vuorotyö ja rintasyöpäriski

IARC:n luokittelu yötyötä sisältävän vuorotyön todennäköisestä karsinogeenisuudesta perustuu sekä kokeelliseen että epidemiologiseen näyttöön. Näyttö karsinogeenisuudesta on vahvinta juuri rintasyövän suhteen, mutta yksittäisiä julkaisuja löytyy myös vuorotyön yhteydestä prostata-, munasarja- ja paksusuolen syöpiin sekä non-Hodginin lymfoomaan. Näyttö rintasyövän karsinogeenisuudesta katsottiin riittäväksi kokeellisten tutkimusten perusteella, mutta epidemiologinen näyttö vuorotyön ja rintasyövän yhteydestä ihmisillä todettiin vielä riittämättömäksi.

Keinovalolle altistuminen myöhäisten ilta-, yö- ja aikaisten aamuvuorojen aikana vähentää ihmisellä melatoniinin eritystä. Jatkuva vuorotyö aiheuttaa myös vuorokausirytmien epätahdistumisen, joka mahdollistaa normaalin auringonvaloaltistuksen muuttuvaan ajoittumiseen liittyvät epäedulliset hormonaaliset vaikutukset. Vahva kokeellinen näyttö vuorotyön karsinogeenisuudesta on yhteydessä erityisesti valon, melatoniinin ja rintasyövän välisiin yhteyksiin koe-eläimillä. Kokeelliset eläinmallit ovat osoittaneet, että yöllä annettu melatoniini vähentää syöpäsolujen kasvua ja jopa ehkäisee uusien syöpien syntyä. Toisaalta altistuminen kirkkaalle valolle edistää koe-eläimille siirrettyjen ihmisrintasyöpien kasvua ja valon aktivoiman rintasyöpäkasvaimen kasvu voidaan jälleen estää melatoniinilla. Myös kokeellisesti aiheutettu vuorotyö tai aikaerorasitus jyrsijöillä lisäsi syöpäkasvaimien muodostumista.

IARC:n v. 2007 käytettävissä oleva epidemiologinen näyttö vuorotyön yhteydestä rintasyöpään perustui vasta yhdeksään tapausverrokki- ja kohorttitutkimukseen, joista kuusi oli positiivista ja kolme negatiivista. Tämän lisäksi kahdeksan matkustamohenkilökunnan kohorttitutkimusta viittaa mahdollisesti vuorotyöhön liittyvään rintasyöpäriskiin. Matkustamohenkilökunta altistuu kuitenkin vuorotyön lisäksi aikaerorasitukselle ja kosmiselle säteilylle. Tällä hetkellä suoraan vuorotyöhön ja rintasyöpään kohdistuvia epidemiologisia tutkimuksia on olemassa jo 15. Näistä 11 viittaa vuorotyön ja rintasyövän väliseen yhteyteen, neljä ei. Uusia positiivisia tutkimuksia on siis tullut useita lisää samalla kun negatiivisia tutkimuksia on tullut samana aikana vain yksi. Tutkimuksista on parhaillaan tekeillä useitakin katsauksia, mutta mielestäni uuden tiedon perusteella ei ole tarvetta ainakaan laskea vuorotyön ja rintasyövän karsinogeeniluokitusta.

Vuorotyöhön liittyvä lisäriski rintasyövän suhteen on eri tutkimuksissa ollut 30–100 % luokkaa suhteessa päivätyöhön. Suurin ongelma tutkimusten tulkinnassa on ollut heikko vuoroaltistuksen arviointi. Varsinaisen vuorojärjestelmän tai sen piirteiden (esim. yötyön määrä) yhteydestä rintasyöpään on raportoitu vasta kahdessa tutkimuksessa. Erityisesti negatiivisia tutkimuksia on kritisoitu virheistä altistumisen arvioinnissa: yksi tutkimuksista luokitteli vuorotyölle altistumista pelkän ammattinimikkeen perusteella, toinen huomioi altistumisessa vain viimeisten vuosien tilanteen jne. Vuorotyölle altistuminen suhteessa naisen hormonaaliseen tilanteeseen voi olla myös tärkeää. Viimeaikaiset tulokset viittaavat siihen, että vuorotyöhön liittyvä rintasyöpäriski olisi suurin ennen ensimmäisen lapsen syntymää.

Vuorojärjestelmiin liittyvää riskiä on arvioitu vain kahdessa tutkimuksessa. Norjalaisessa tutkimuksessa rintasyöpäriski oli korkein, jos vuorojärjestelmässä oli vähintään 4 peräkkäistä yövuoroa verrattuna nopeammin kiertäviin järjestelmiin. Tanskalaisessa tutkimuksessa riski oli puolestaan suurin hoitajilla, jotka olivat tehneet sekä jatkuvaa yötyötä että kolmivuorotyötä. Myös työssä, jossa oli 12-tunnin päivä- ja yövuoroja oli suurempi rintasyövän riski kuin yötyötä sisältävässä kolmivuorotyössä. Kahden tutkimukseen mukaan vuorotyö ilman yötyötä ei lisäisi rintasyövän riskiä. Pitkäaikainen altistuminen vuorotyölle näyttäisi lisäävän rintasyövän riskiä, mutta myös lyhyempi altistumisaika (muutamia vuosia) nuorilla naisilla voi olla tutkimusten mukaan vaarallista. Tutkimus vuorotyön syöpää aiheuttavista mekanismeista ihmisellä on vasta alullaan. Mielenkiinto on kohdistunut mm. melatoniiniin ja kellogeenien toimintaan rintasyöpää sairastavilla vuorotyöläisillä. Näyttää todennäköiseltä, että osalla naisista vuorokausirytmin häiriö muuttaa syöpää aiheuttavien geenien toimintaa tai niiden ilmentymistä.

Rintasyövän ehkäisy vuorotyöläisillä

Tanskalaisilla on ollut merkittävä rooli vuorotyöhön ja rintasyöpään liittyvässä tutkimuksessa, sillä Tanskassa vuorotyöstä johtuva rintasyöpä on luokiteltu ammattitaudiksi. Tanskalaisten johtaman konsensuskokouksen perusteella kansainvälinen asiantuntijaryhmä antoi äskettäin suosituksia vuorotyöstä johtuvan rintasyövän ehkäisyksi (Bonde ym. 2012). Suosituksen mukaan nopeasti eteenpäin kiertäviä vuorojärjestelmiä tulisi suosia. Tämä on myös hyvin perusteltua liittyen tietoihimme vuorokiertojen yhteyksistä uni-valvetilaan, tapaturmiin ja työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Toiseksi, jatkuvaa yötyötä tulisi välttää. Kolmanneksi, valon voimakkuuden ja sopivan värisävyn valintaan tulee kiinnittää huomiota, riippuen käytössä olevasta vuorojärjestelmästä. Esim. punainen valo ei vaikuta olennaisesti melatoniinin erittymiseen ja aamuvalo estää yötyöhön sopeutumista. Konsensusraportti ei suosittele mammografiatutkimusten lisäämistä niiden aiheuttamien monien väärien positiivisten tulosten takia. Melatoniinin korvaushoito yövuoroissa vaatisi ehdottomasti lisätutkimuksia eikä sitä voida ainakaan tässä vaiheessa suositella. Kokous ei myöskään halunnut ottaa kantaa siihen, pitäisikö vuorotyöhön liittyvä rintasyöpä luokitella ammattitaudiksi. Siitä kokous oli yksimielinen, että rintasyöpään sairastuneet naiset tulisi ohjata välittömästi päivätyöhön, sillä yöllinen valoaltistuminen voi kiihdyttää rintakasvaimen kasvua. Lopuksi, yötyön välttäminen on toki aina perustelua, jos se vain suinkin on mahdollista. Tämä koskee myös miehiä, sillä myös miehillä vuorotyö saattaa lisätä jopa useita eri syöpätyyppejä kuten uusi hiuksia nostattava tapaus-verrokki tutkimus kertoo (Parent ym. 2012). Ihminen on suunniteltu päivätyöhön.