Syöpävaarallisille aineille altistuminen kaivostyössä

Altistuminen ja syöpäriski eri altisteille kaivostyössä

Kvartsi on pääainesosana monissa kivilajeissa ja hiekoissa. Siten kvartsipöly onkin yksi merkittävimmistä altisteista kaivos- ja louhintatöissä. Kvartsipölylle altistuminen nostaa keuhkosyöpäriskiä erityisesti silikoosipotilailla. Kvartsin työhygieeninen raja-arvo laski vuonna 2007 arvoon 0,05 mg/m3. Tämän katsotaan vähentävän merkittävästi kvartsin aiheuttamaa silikoosi- ja keuhkosyöpäriskiä. Tämä raja-arvo saattaa kuitenkin monesti vielä ylittyä suomalaisilla kaivoksilla. Silikoosi- ja syöpäriskin lisäksi kvartsipölylle altistuminen saattaa lisätä keuhkoahtaumataudin riskiä silikoosia aiheuttavaa altistumistasoa pienemmillä pitoisuuksilla.

Dieselpakokaasut ovat merkittävä altiste erityisesti maanalaisissa kaivoksissa, ja työ maanalaisissa kaivoksissa onkin yksi eniten dieselpakokaasuille altistavista ammateista. Dieselpakokaasujen syöpävaarasta on viime aikoina kertynyt runsaasti uutta tietoa. Yksi merkittävimpiä viimeaikaisista tutkimuksista on Silvermannin ja kumppaneiden (2012) tekemä kaivosteollisuuden työntekijöiden laajaan kohorttiaineistoon pohjautuva tapaus-verrokkitutkimus, jossa havaittiin kaikkein eniten altistuneessa ryhmässä noin kolminkertainen keuhkosyöpäriski. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö (IARC) päivitti kesällä 2012 dieselpakokaasujen syöpävaarallisuusluokituksensa ja nosti dieselpakokaasut ryhmään 1 eli ihmiselle syöpävaaraa aiheuttaviksi altisteiksi. Englantilaiset ovat arvioineet dieselpakokaasut yhdeksi merkittävimmistä työperäisistä keuhkosyövän aiheuttajista (626 tapausta/vuosi). Suomessa tehdyssä vastaavassa arviossa nykytasoisen dieselpakokaasualtistumisen on arvioitu aiheuttavan yhdeksän uutta keuhkosyöpätapausta vuodessa. Dieselpakokaasuille ei ole määritelty Suomessa työhygieenistä raja-arvoa (HTP-arvo), mutta Työterveyslaitos on antanut tavoitetasosuosituksen dieselpakokaasualtistumiselle kaivoksissa (www.ttl.fi/tavoitetasot).

Radon on merkittävä ympäristöperäisen keuhkosyövän aiheuttaja Suomessa. Se on uraanin hajoamistuote ja sitä syntyy maankamarassa ja kaikessa kiviaineksessa. Maanalainen kaivostyö radonpitoisella alueella sekä uraanin ja uraanipitoisten malmien louhinta altistaa radonille. Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski kaivostyöntekijöillä on osoitettu epidemiologisissa tutkimuksissa. Parantuneen kaivosten ilmanvaihtotekniikan ansiosta kaivostyöntekijöiden radonaltistumiset pystytään kuitenkin nykyään saamaan mataliksi. Kuten asbestilla, myös radonilla on osoitettu olevan merkittävä synergistinen vaikutus tupakan kanssa keuhkosyövän suhteen.

Uraania esiintyy monissa sulfidimalmeissa ja sen yleisin muoto on uraanioksidi (U3O8). Uraani itsessään on vain heikosti radioaktiivista, mutta uraania sisältävän malmin louhinta ja murskaaminen vapauttavat ilmaan radonia ja aiheuttavat siten radonaltistumista.

Asbestikuituja voi esiintyä kaivos- ja louhintatöissä mineraalien epäpuhtautena. Vaikka altistuminen asbestille tällä alalla onkin nykyään vähäistä, on viime vuosina mitattu joitakin lähellä raja-arvoa olevia tai jopa sitovan raja-arvon (0.1 kuitua/cm3) ylittäviä asbestipitoisuuksia kaivosalalla esim. malminäytteiden murskauksessa ja jauhatuksessa. Asbestiammattitauteja todetaan kaivosalan työntekijöillä vielä vuosittain, liittyen aiemmin tapahtuneeseen altistumiseen.

Lisäksi kaivostyössä on periaatteessa mahdollista altistua metalleille metallipitoisen pölyn kautta esim. malmien murskauksessa. Metallit ovat tällöin sidoksissa kiviainekseen. Altistuminen riippuu, siitä mistä malmista on kyse. Esimerkiksi nikkeliä ja kobolttia esiintyy magneettikiisuryhmän mineraaleissa. Suomessa suurimmat nikkeliesiintymät ovat Talvivaaran mustaliuskeessa. Erityisesti Pirkanmaan ja Keski-Lapin kallio- ja maaperässä on merkittäviä määriä arseenia yleensä arsenopyriitin muodossa. Arseenia esiintyy myös useissa sulfidimalmeissa juonteina. Altistuminen karsinogeenisille metalleille on kuitenkin yleensä merkittävämpää myöhemmissä malmin rikastus- ja jatkojalostusprosesseissa kuin itse kaivostyössä. Tästä syystä myös kvantitatiivista, mittausperäistä tietoa altistumisesta itse kaivostyöstä on niukasti. Oleellista syöpäriskin kannalta on, missä muodossa kyseiset metallit esiintyvät pölyssä. Esimerkiksi koboltin kohdalla syöpävaarallisuus on parhaiten osoitettu vesiliukoisilla kobolttiyhdisteillä (kobolttisulfaatti ja -kloridi). Kromi puolestaan esiintyy luonnossa yleensä kolmenarvoisessa (ei-syöpävaarallisessa) muodossa ja altistumista syöpävaaralliselle kuudenarvoiselle kromille tapahtuu yleensä vasta myöhemmässä kromin hyödyntämisessä.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaivostyössä on mahdollista altistua syöpävaarallisille tekijöille, joita ovat Suomessa erityisesti kvartsi ja maanalaisissa kaivoksissa dieselpakokaasut ja radon. Altistumista kvartsille ja dieselpakokaasuille on mahdollista seurata työhygieenisin mittauksin. Erityisesti kvartsialtistumiseen ja sen hallintaan kaivostyössä liittyy edelleen haasteita Suomessa. Vaikka dieselpakokaasuille ei ole tällä hetkellä Sosiaali- ja terveysministeriön asettamaa työhygieenistä raja-arvoa Suomessa, voi ohjenuorana käyttää Työterveyslaitoksen suosittelemaa tavoitetasoa dieselpakokaasuille altistumiselle.