Oikeuslääkärin näkökulma ammattitautien selvittelyyn

Vastaus kysymykseen on yksinkertainen: Ei vain pitäisi vaan pitää, jos kliinikko epäilee, että mahdollisella asbestialtistuksella ja mahdollisilla asbestin aiheuttamilla sairauksilla voisi olla osuutta kyseisen henkilön kuolemansyynä. Jos välittömänä kuolinsyynä on pneumonia, on vaikea väittää, että mahdollisilla asbestiin liittyvillä keuhkosairauksilla ei voisi olla osuutta potilaan menehtymiseen ennen kuin asia on tutkittu.

Silloin, kun sana asbesti löytyy potilaan asiakirjoista, varsin hyvin muistetaan, että potilaan kuoltua oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen tarve on huomioitava. Muulloin ilman mainintoja altisteista, vaikkapa jos on kyse keuhkosyöpään kuolleesta henkilöstä, kuolintodistuksia tarkastaessa oikeuslääkäri jää miettimään, onkohan keuhkosyövän riskiä lisäävät työperäiset altistukset huomioitu – puhumattakaan muista syövistä, joihin työperäiset altistukset voivat olla osallisina. Oikeuslääkäri näkee myös kuolintodistuksia, joissa kuolemansyynä on mesotelioma, mutta kuolintodistuksen tapahtumatiedoista ei lainkaan käy ilmi, onko mahdollinen asbestialtistus tutkittu.

Kuolemansyyn selvitys on lakisääteistä ja sitä säätelee laki (1.6.1973/459) ja asetus (21.12.1973/948) kuolemansyyn selvittämisestä. Lain 3 luvun 7 § mukaan poliisin on suoritettava tutkinta silloin, kun kuoleman on aiheuttanut tai kun on aihetta epäillä kuoleman johtuneen mm. ammattitaudista. Lainkohta tarkoittaa siis oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvityksen käynnistämistä. Siinä poliisi ilmoituksen saatuaan harkitsee, onko lain mukaisia indikaatioita oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvitykseen ja jos on, onko asiassa tehtävä määräys oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamiseksi vai onko kuolemansyy/syyt mahdollista selvittää olemassa olevien tietojen perusteella ilman ruumiinavausta. Jos on kyse mahdollisesta ammattitaudista kuolemansyynä, ei asiaa voida selvittää ilman ruumiinavausta. Poliisi laatii määräyksen ruumiinavaukseen, tekee ns. tutkintailmoituksen, johon kerätään kuolemantapausta koskevia tietoja, mm. lääkärin antamat tiedot ja mahdollisesti omaisia haastattelemalla saadut tiedot. Nämä toimitetaan oikeuslääkärille, joka ryhtyy kuolemansyyn selvitystä omalta osaltaan suorittamaan.

Suoritettaessa ammattitautiselvityksiä potilaan elämän aikana, esim. epäillyn asbestialtistuksen takia, on tutkimusryhmässä usean eri erikoisalan asiantuntijoita: keuhkolääkäri, röntgenologi, keuhkopatologi ja työlääketieteeseen erikoistunut lääkäri ja potilasta hoitaneet lääkärit jne. Tutkimuksissa ilmenneitä löydöksiä, joiden kehittymistä on voitu seurata vuosienkin ajan, pohditaan erityisessä pölysairauksien asiantuntijaraadissa. Vaikka asiaa on pohtimassa usean eri alan asiantuntijat, on mahdollista, että ei voida tehdä varmaa kannanottoa siitä, onko kyseessä esim. asbestin aiheuttamaksi sopiva keuhkomuutos röntgenologisesti ja/tai histopatologisesti ja ovatko kuituvuodet riittävät ja BAL-löydös merkitsevä.

Oikeuslääkäri ammattitautia selvittäessään on sen sijaan usein "yksin" vainajansa kanssa puutteellisin esitiedoin. Potilasasiakirjoissa on jossain kohdin maininta asbestista ilman, että tieto on johtanut tutkimuksiin ja poliisilta tulee määräys oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen indikaatiolla ammattitauti. Esitietoina voivat olla vain niukat tiedot kuolintapahtumasta ja vainajan ammattina "eläkeläinen". Myöskään silloin kun avauksessa keuhkot yllättäen osoittautuvat fibroottisiksi, ammattitieto "eläkeläinen" ei auta ammattitaudin arvioinnissa. Oikeuslääkärillä on toki mahdollisuus ottaa kattavat näytteet esim. keuhkoista ja keuhkopussista sekä kaikista niistä paikoista, joiden tutkiminen kuolemansyyn selvittämisen kannalta näyttää tarpeelliselta, laskea näytteistä asbestikappaleet, pyytää Työterveyslaitokselta asbestikuituanalyysi ja toivoa keuhkopatologeilta hyväntahtoisuutta konsultaatioihin. Pelkästään asbestikappaleiden ja -kuitujen määrän perusteella ei vain ole mahdollista ratkaista sitä, onko esim. keuhkosyöpä ammattitauti vai ei, vaan erittäin tärkeässä roolissa ovat oikea analyysi keuhkopatologiasta ja ammattianamneesi. Se usein puuttuu elämänaikaisista potilasasiakirjoista ja on puutteellinen tai olematon vainajasta kuoleman jälkeen laadituissa asiakirjoissa.

Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvityksessä esitietojen hankkiminen on poliisin vastuulla. Poliisilla ei luonnollisestikaan ole ammattitaitoa kerätä sellaista tietoa, jota ammattitautiselvittelyissä tarvitaan. Tietoja ei kysytä työpaikoilta tai työterveyshuolloista. Käytännössä poliisi kysyy omaisilta, mitä työtä henkilö on tehnyt. Voi käydä myös niin, että enää ei ole jäljellä ketään, jolta voisi kysyä.

Tämän johdosta olisi erittäin tärkeää, että kun syntyy epäily ammattitaudista, kerättäisiin mahdollisimman yksityiskohtainen ammattianamneesi. Asbestin osalta mielellään kuituvuodet määrittäen. Oikeuslääkärin työtä helpottaisi myös, että elämän aikana olisi suoritettu, jos potilaan kunnon kannalta mahdollista, mahdollisimman kattavat tutkimukset ammattitautien suhteen. Ammattitauti pitää selvittää kuoleman jälkeenkin, mutta silloin kun ihminen on kuollut, osa selvittelymahdollisuuksista on menetetty.

Oikeuslääkintä siirtyi vuoden 2010 alusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuuteen. Oikeuslääkärin suuren työmäärän ja hupenevien lääkäriresurssien takia on ryhdytty miettimään työmäärän vähentämistä ja siinä yhteydessä kiinnitetty huomiota myös ammattitautitutkintaan, joka on työläs ja aikaa vievä. On etsitty mahdollisuuksia siirtää tutkinnat patologeille, vähentää tutkimuksia ja jättää jopa osa tutkimatta. Esimerkiksi asbestityöntekijöitä on Suomessa elossa 50.000-60.000 ja heidän ikänsä on korkea, joten ainakin asbestiin liittyvien sairauksien tutkimisen tarve säilyy vielä korkealla tasolla useiden vuosien ajan. Työperäisten altisteiden mahdollisesti aiheuttavat sairaudet ovat sekä yksilökohtaisesti että yhteiskunnalle erittäin merkittäviä, niinpä olisi toivottavaa, että niiden tutkimista ei olisi pakko karsia vaan löydettäisiin keinot tutkimusten tehostamiseksi.

Kirjallisuutta

1. Anttila, Sisko. Laboratoriotutkimukset työperäisen syövän diagnostiikassa
2. Suomen lääkärilehti 2002(8):885-890
3. Työperäisten syöpien korvaaminen ammattitautina ja toimenpiteet ammattisyöpätapauksissa Suomen lääkärilehti 2002;57(17):1907-1912 (suositus uudistumassa)
4. Laki (459/1973) ja asetus (948/1973) kuolemansyyn selvittämisestä, Suomen säädöskokoelma