Työpaikoilta kertyvän tiedon hyödyntäminen

Esimerkkejä laadullisista aineistoista työterveyslääkärin arjessa

Työtä koskevaa tietoa meille kertyy koko ajan. Aivan arkisen sairausvastaanoton yhteydessä meille spontaanisti kerrotaan vaivojen yhteydestä työhön ja kokemuksia työstä. Me myös aktiivisesti otamme työasiat puheeksi sekä selvittääksemme vaivan yhteyttä työhön että osana jatkuvaa työpaikkaselvitysprosessia. Kerrotut työpaikkatiedot voivat kummuta merkityksellisistä tapahtumista ja muutoksista, tai ne voivat olla kysymyksiä tai tulevaisuudennäkymiä. Kehittyneimmissä työterveyshuollon potilastietojärjestelmissä on tällaista tietoa varten oma kohta, johon kirjatun tiedon voi aikanaan raportteja laadittaessa työpaikkatasolla vetää yhteen, ja näin tiimin eri toimijoiden vastaanotoilla kertynyt tieto saadaan koostettua.

Vastaanottotilanne – tai vaikkapa yksittäisen henkilön kohtaaminen työpaikalla – voidaan hahmottaa monella eri tavalla. Laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukainen tapa on nähdä se haastattelutilanteena. Haastattelu voi olla avoin tai eriasteisesti strukturoitu. Lääkärinkin voi olla hyvä tiedostaa minkälaista tiedon hankkimisen keinoa on missäkin vastaanottotilanteessa hyödyllisintä käyttää. Esimerkiksi sisäilmaoireilun kartoittamiseen sopii strukturoitu haastattelu, kun taas uupumuksen syiden selvittelyssä vapaampi kertominen voi johtaa paremmin oikeille jäljille. Raportointi on helpompaa, jos mutu-tuntuman sijaan voi esittää menetelmällisten haastattelujen yhteenvetoja.

Työterveystarkastuksissa lähtökohtaisesti käsitellään työhön liittyviä seikkoja, kuormitustekijöitä ja riskejä, mutta myös työhön liittyviä voimavaratekijöitä. Hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti tämäkin tieto nivotaan työpaikkaselvitysprosessiin, jotta saadaan terveystarkastusten kautta tuleva tieto paremmin hyödyttämään koko työpaikkaa. Terveystarkastuksessa onkin luontevaa täsmentää, että työpaikkatason tietoa hyödynnetään yhteisessä käsittelyssä. Monesti terveystarkastusten yhteenvetotiedot arvokkaalla tavalla tukevat työpaikkaselvityksen esikyselyjä.

Työpaikkaselvitys voidaan nähdä tapaustutkimuksena, joille on ominaista monipuoliset aineistonkeruutavat. Työpaikalla käydään havainnoimassa työtä ja työympäristöä sekä haastattelemassa työntekijöitä. Lisäksi aineistona käytetään sairausvastaanottojen ja terveystarkastusten yhteydessä kertynyttä sanallista tietoa työstä. Taustaksi selvitellään erilaista tietoa organisaatiosta ja tutustutaan yritystä koskeviin numeraalisiin sairauspoissaolo- ynnä muihin tilastoihin. Kaiken perustaksi tarvitaan yleistä tietoa toimialalta.

Työpaikkaselvityksen aluksi usein kerätään tietoa esikyselyillä. Kyselyjäkin voidaan laatia eri tavoin – ja niitä kannattaisi kohdentaa nykyistä enemmän, tilanteeseen sopien. Sama lomake ei toimi samalla tavalla konepajalla ja toimistossa. Kysymysten sisällöllä, muodolla, jopa järjestyksellä, on vaikutusta siihen, mitä tietoa työpaikkaselvityksessä saadaan esille. Tämän tiedon analysoimisessa, luokittelussa ja palauttamisessa työpaikoille on hyvä hallita laadullisen tutkimuksen menetelmiä ja erilaisia viitekehyksiä.

Osuva toimintasuunnitelma perustuu jatkuvaan työpaikkaselvitykseen. Työterveyshuollon eri toimintojen yhteydessä kertyvää aineistoa hyödynnetään vuositapaamisissa, jolloin työpaikan parempi tuntemus auttaa suunnittelemaan osuvampia toimintoja. Myös sairauspoissaolotilastojen ymmärtämiseen tarvitsemme syvennettyä tietoa, sillä luvut eivät itsessään anna vastauksia. Kun mietitään, mistä poissaolot mahtavat johtua ja mitä niiden vähentämiseksi olisi tehtävissä, liikutaan usein laadullisen tiedon alueella.

Mitä hyötyä on laadullisen aineiston käsittelyn osaamisesta

Sitä mitä ei näe, sitä ei ole olemassa – näin saattaa käydä laadulliselle materiaalille, jos ohitamme niiden asioiden merkityksen, joita emme voi numeerisesti ilmaista. Silloin paljon työpaikkoja koskevaa tietoa on riskissä jäädä "liiankin hiljaiseki" tiedoksi, vailla palauttamista työpaikoille tai dokumentointia tietojärjestelmiin. Minkä lisäarvon silloin pystymme antamaan työpaikoille, joilla jo omista henkilöstöhallinnon sairauspoissaolotilastoista tai työhyvinvointikyselyistä on suurin piirtein samanlainen numeerinen tieto käytettävissään?

Määrällinen tieto ei usein ole edes käyttökelpoista työpaikkojen pienen koon takia. Pieniä työpaikkoja on aina vain enemmän, sillä uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Diagnoositason tietoa emme tällöin voi avata tietosuojaa vaarantamatta ja sairauspoissaoloissa satunnaisvaihtelu tulee suureksi. Isoillakin työpaikoilla numeroihin kätkeytyy niiden takana oleva moni-ilmeinen todellisuus. Erilaisissa kyselyissä työpaikkatason tulokseksi saadaan usein jotain keskiarvon liepeiltä, ja hajonnat saattavat jäädä raportoimatta. Antoisimmiksi monesti koetaankin kyselyjen avoimet vastaukset.

Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitsemme käyttöömme useita erilaisia tiedonhankinnan ja -käsittelyn malleja, joista voimme valita tilanteeseen sopivimman. Määrällinen ja laadullinen tieto työpaikkatoiminnassa eivät sulje toisiaan pois, vaan ovat toisiaan rikastuttavia tapoja lähestyä samaa asiaa. Työpaikoilla olemme tekemisissä yrityselämän edustajien kanssa, joista monille on koulutuksensa puolesta tuttua yhdistellä määrällistä ja laadullista tutkimusta, joten yhteisen ymmärryksen syntymiselle voi olla jopa paremmat edellytykset, kun molemmat osapuolet ymmärtävät samat tiedon hankkimisen lähteet, periaatteet ja rajoitukset.

Olemme siis työssämme usein tekemisissä laadullisen materiaalin kanssa. Vaikka työpaikkatasolla emme tee tieteellistä tutkimusta, korostamme toiminnassamme tunnustettuihin menetelmiin pohjautumista ja syvällistä työpaikkojen tuntemista. Siksi meidän on hyvä olla tietoisia laadullisen aineiston keräämisen ja käsittelyn periaatteista sekä luotettavuuden arvioinnista, aivan samoin kuin määrällisen tiedon kohdalla. Laadullisen tutkimuksen perusteiden tuntemus työterveyslääkärin työkalupakissa auttaa paremmin havaitsemaan terveyttä ja työkykyä taustoittavaa laadullista aineistoa arjessa ja rohkaisee palauttamaan sitä työpaikkojen hyödyksi.