Arjessa kuntoon – Merenkulkijat avokuntoutuskurssilla

Merenkulkijoiden kuntoilun erityispiirteitä

Merenkulkijoilta vaaditaan riittävää terveyttä ja suorituskykyä, että he voivat selviytyä velvoitteistaan ja laivalla mahdollisesti sattuvista poikkeustilanteista. Merenkulkijoiden joukossa ylipainoisten osuus on suurempi kuin vertailuväestössä, jopa merialan koulutuksessa olevilla on verrokkiryhmää enemmän painoa. Suomalaisista merenkulkijanaisista lähes 60 % ja merenkulkijamiehistä lähes 70 % on vähintään lievästi liikapainoisia (BMI >25). Tanskalaisista merenkulkijoista 66 % on ylipainoisia. Ylipaino yhdessä henkilön iän kanssa korreloi vahvasti merenkulkijoiden työkykyyn.

Merenkulkijan työkyvyn kannalta keskeisiä tekijöitä ovat liikunta ja oikea ravinto. Laivatyöjaksolla liikunta on keskimäärin selkeästi vähäisempää kuin maissa työskentelevillä. Vaikka laivaväen liikunnan aktiivisuus lisääntyy vapaaviikolla maissa, heidän kokonaisliikuntamääränsä jää pienemmäksi maissa työskenteleviin verrattuna.

Merenkulkijoiden työkyvyn tukeminen on työn luonteesta johtuen haasteellisempaa kuin muilla työpaikoilla. Työpäivän pituus voi laivalla olla yli kymmenen tuntia ja jaettu kahteen tai kolmeen työrupeamaan. Vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat varsin rajoitetut, ryhmämuotoista toimintaa on vaikea järjestää eikä työn lomassa tehtäväksi suunniteltu kuntoilu aina houkuta.

Hankkeen tavoitteet ja sisältö

Tavoitteena oli luoda vähemmän laitossidonnainen kuntoutusmalli, jolla laivatyöntekijöitä voidaan aktivoida omatoimiseen hyvinvoinnin lisäämiseen osana normaalia arkea. Arjen tapoja ja tottumuksia muuttamalla tuetaan terveyden säilymistä aiempaa paremmin. Uutta mallia voitaisiin käyttää työterveyshuollossa työkykyä ylläpitävänä työkaluna ja se sopisi Kelan työterveyshuollon korvausluokkaan yksi oikeuttavaksi toiminnaksi.

Arjessa Kuntoon -kurssin sisältö suunniteltiin Kuntoutuskeskus Petrean, Työterveyslaitoksen ja Merimiespalvelutoimiston (MEPA) yhteistyönä. Hankkeen kustannuksista vastasi MEPA ja Tallink Silja Oy. Hanke suunnattiin M/S Silja Europan henkilöstölle, joka on pääsääntöisesti viikon töissä ja viikon vastikevapaalla. Kurssit järjestettiin vastikevapaan aikana. Työvuorottelusta johtuen toteutettiin aina kaksi samansisältöistä tilaisuutta, jotta kaikki halukkaat pystyivät tulemaan mukaan. Osallistuminen oli vapaaehtoista. Kurssi koostui seitsemästä yhden tai kahden päivän ryhmätapaamisesta, jotka sijoittuivat kahden vuoden ajalle. Kurssin sisältö on esitetty taulukossa « Arjessa Kuntoon -hankkeen kulku ja sisältö»1. Tapaamisten välillä tehtiin itsenäisesti tehtäviä.

Kokoontumisissa seurattiin osallistujien terveydentilaa ja fyysistä kuntoa sekä ohjattiin arjen elämäntapamuutoksiin. Mittareina oli mm. paino, vyötärönympärys, verenpaine, veren sokeri- ja rasvapitoisuuksien mittaukset sekä fyysisen kunnon testaukset. Kuntoa testattiin UKK-instituutin 2 km:n kävelytestillä ja tasapaino- ja liikkuvuustesteillä sekä Invalidisäätiön selän suoritustestistön lihaskuntotesteillä. Lisäksi tehtiin oma-arviointi UKK-instituutin Elintavat – löydä heikoin lenkkisi -testillä. Kurssin arvioinnissa kiinnitetään huomiota seikkoihin, jotka voivat vaikuttaa siihen, että osa keskeytti kurssin ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja että puolet loppuun asti mukana olleista onnistui pudottamaan painoaan vähintään 5 kg tai hoikistamaan vyötäröään vähintään 5 cm.

Osallistujilla oletettiin olevan perustiedot liikunnan, ravinnon, levon, rentoutuksen ja nautintoaineiden vaikutuksista. Tapaamisissa keskityttiin arjen käytäntöihin, ravintoasioihin, liikuntaan ja lepoon. Osallistujia ohjeistettiin liikunnan lisäämiseen sekä työvuorossa laivalla että vapaa-aikana. Terveysteemoina olivat verenpaine, painonpudotus ja -hallinta, ravinto sydänterveyden edistäjänä, lihaskunto tuki- ja liikuntaelinten hyvinvoinnin edistäjänä sekä vuorotyön tekijöiden näkökulma uneen ja rentoutumiseen.

Osallistujina keski-ikäiset merenkulkijat

Keväällä 2009 kuntoutusjakson aloitti 50 osallistujaa, 36 naista ja 14 miestä, joista 90 % oli iältään 40–59-vuotiaita. Loppujakson mittauksissa oli mukana 29 henkilöä ja tästä joukosta 15 saavutti tavoitteen pudottaa painostaan 5 kg tai kaventaa vyötärönympärystään 5 cm. Kahdeksan osallistujaa keskeytti kuntoutuksen heti aloituspäivien jälkeen ja kolmetoista muuta myöhemmässä vaiheessa ennen loppumittauksia. Keskeyttämisessä tai tavoitteen saavuttamisessa ei ollut eroa sukupuolten välillä. Kaikki osallistujat työskentelivät hotelli- ja ravintola-alan tehtävissä.

Lähtötilanne, keskeyttäjät ja onnistujat

Alkukyselyssä osallistujilta tiedusteltiin heidän elintapojaan sekä tyytyväisyyttä omaan tilanteeseensa. Noin kaksi kolmasosaa ilmoitti harrastavansa liikuntaa aktiivisesti ja ruokailevansa monipuolisesti ja säännöllisesti. Tupakoitsijoita vastaajista oli 20 % ja alkoholin suurkuluttamisesta ilmoitti 10 %.

Noin kolmasosa osallistujista oli tyytyväisiä terveydentilaansa ja työkykyynsä; kukaan kuntoutuksen heti alussa keskeyttäneistä ei ollut sitä. Henkiseen hyvinvointiinsa oli tyytyväisiä kaksi kolmasosaa vastaajista. Fyysiseen kuntoonsa tyytyväisiä oli vain 14 %. Noin kaksi kolmasosaa arvioi viisiportaisella asteikolla oman fyysisen työkykynsä erittäin hyväksi tai melko hyväksi, vajaa kolmasosa keskinkertaiseksi, melko huonoksi vajaa kymmenesosa, erittäin huonoksi ei kukaan. Henkisen työkyvyn oma-arvion tulokset olivat samansuuntaiset: kaksi kolmasosaa vastasi erittäin tai melko hyvä, neljäsosa keskinkertainen ja loput melko huono, erittäin huono ei kukaan.

Psyykkisen hyvinvoinnin ongelmista yleisimpiä olivat toistuvat unihäiriöt ja toistuva, jatkuva väsymyksen tunne; ainakin jommastakummasta ongelmasta raportoi yli puolet vastaajista. Heti alkujakson jälkeen keskeyttäneistä seitsemän kahdeksasta vastasi kyselyssä kärsivänsä toistuvasta, jatkuvasta väsymyksen tunteesta, kun muista vastaajista väsymyksestä kertoi neljäsosa. Toistuvia unihäiriötä oli heti keskeyttäneistä puolella, muista kolmasosalla.

Noin neljäsosa kaikista osallistujista kertoi kärsivänsä toistuvista keskittymiskyvyn häiriöistä ja toistuvasta aloitekyvyttömyydestä. Vajaa viidesosa raportoi toistuvasta ärtyneisyydestä, kireydestä ja jännittyneisyydestä, toistuvista, häiritsevistä muistihäiriöistä sekä tostuvasta masentuneisuudesta.

Niistä, jotka onnistuivat painon pudotuksessa tai vyötärönympäryksen kaventamisessa (vähintään -5 kg / -5 cm), noin kaksi kolmasosaa ei ilmoittanut kärsivänsä yhdestäkään kysytystä psyykkisen hyvinvoinnin oireesta ja keskimääräisesti näistä oireista raportoitiin tässä ryhmässä muita vähemmän. Heti alussa keskeyttäneillä tilanne oli päinvastainen.

Selvästi yleisin fyysinen ongelma oli toistuvat lihas- ja niveloireet, joita oli neljällä viidesosalla koko joukosta. Kolmasosalla oli toistuvia vatsaoireita, noin neljäsosalla toistuvia hengitystieoireita ja noin viidesosalla toistuvaa päänsärkyä, samoin kuulon alentumaa. Noin joka kymmenes ilmoitti toistuvista sydänoireista, silmäoireista tai näköhäiriöistä, virtsateiden oireista tai huimauksesta.

Muutoksia kuntoutusjaksolla

Kuntoutuksen aloittaneiden painon keskiarvo on 86,9 kg ja vaihteluväli 61–126 kg. Painoindeksillä BMI mitattuna 60 % heistä sijoittui luokkiin normaali (BMI <25) tai lievä ylipaino (BMI 25–29,9). Luokkiin merkittävä ylipaino (BMI 25–29,9) sekä vaikea lihavuus (BMI 30–34,9 3) sijoittui kumpaankin noin 20 %. Puolella osallistujista vyötärön ympärysmitta oli 100 cm tai sen yli. Terveyden kannalta merkittävä tulos on se, että 15 henkilöä onnistui tavoitteessa (vähintään -5 kg / -5 cm), vaikeasti lihavista henkilöstä puolet. Onnistuneilla vyötärönympärys kaventui keskimäärin 10,5 cm ja suurin pudotus oli 25 cm. Seitsemällä paino putosi vähintään 5 kg, neljällä heistä jopa 15–20 kg.

Laboratorio- ja verenpainearvoissa tapahtui jonkin verran muutoksia eri mittauskertojen välillä. Systemaattisia muutoksia ei voitu havaita kuntoutuksen aikana.

Lihaskunto oli jo alkutilanteessa varsin hyvä eri testeissä selvä enemmistö ylsi vähintään keskinkertaiseen tulokseen ja vatsalihastestiä lukuun ottamatta yli puolet pääsi testeissä parhaaseen eli viidenteen tulosluokkaan. Enemmistöllä oli siten lihaskunnon osalta parantamisen varaa vähän tai ei ollenkaan.

Kestävyyskuntoa mittaava kävelytesti tehtiin kurssin aikana kolmasti. Ensimmäinen testi tehtiin puoli vuotta kurssin alkamisen jälkeen, jolloin siihen osallistui 35 henkilöä. Heistä 72 %:lla tulos sijoittui luokkiin keskimääräinen tai keskimääräistä hieman heikompi kunto. Kuntoutusjakson lopussa enemmistöllä kävelytestin suorittaneista tulos oli sama kuin alussa.

Yhteenvetoa ja pohdintaa

Kurssin onnistumisen arvioinnissa kiinnostavia ryhmiä ovat kahdeksan heti aloitusjakson jälkeen lopettanutta sekä viisitoista tavoitteen (vähintään -5 kg / -5 cm) saavuttanutta henkilöä. Heti alussa lopettaneiden tyytyväisyys omaan terveydentilaansa, työkykyynsä ja fyysiseen kuntoonsa oli muihin verrattuna vähäisempää. Lisäksi he kertoivat muita enemmän psyykkisen hyvinvoinnin ongelmista, erityisesti toistuvasta väsymyksestä ja uniongelmista. Asetetun tavoitteen saavuttaneet kokivat psyykkisen hyvinvointinsa alkukyselyssä selvästi muuta joukkoa paremmaksi.

Fyysisen kunnon lähtötilanne ei näytä liittyvän keskeyttämiseen tai kuntoutuksen tuloksiin. Kiinteämuotoisesta, käytännönläheisestä, ravintoon ja liikuntaan keskittyvästä interventiosta näytti olleen eniten hyötyä niille, joilla ei ollut uupumusta eikä muita psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Kurssilla henkisen jaksamisen tukeminen oli hieman vähäisempää. On ilmeistä, että uupuneet olisivat tarvinneet enemmän tukea jaksamiseensa, yksilöllisempää ohjausta ja räätälöidympiä ratkaisuja.

Loppupalautteen mukaan yli puolet vastaajista koki niin fyysisen kuin psyykkisenkin vointinsa sekä työkykynsä kohentuneen kuntoutusjakson aikana. Seitsemän henkilöä oli lopettanut tupakoinnin ja muutama vähentänyt sitä. Puolet loppuun asti jatkaneista kertoi vähentäneensä alkoholin käyttöä. Elintavoissa tapahtuneista muutoksista mainittiin mm. säännöllisemmät ateriointitavat, ruoka-annosten pienentäminen, makeiden ja rasvaisten ruokien syömisen vähentäminen, huomion lisääminen ruokien tuoteselosteisiin ja valintaan sekä hedelmien, kasvisten ja puuron lisääntyminen ruokavaliossa.

Kurssille osallistuminen oli innostunutta ja toiminta koettiin sekä hyödylliseksi että hauskaksi. Moni mainitsi, että työtoverit olivat tulleet aiempaa paremmin tutuiksi, ryhmähenki oli hyvä ja kurssilla oli todella hauskaa. Kun hanke oli suunnattu yhden työorganisaation henkilöstölle, kurssin vaikutuksia voidaan tarkastella myös työyhteisön tasolla. Työyhteisön ilmapiirin paraneminen tukee työhyvinvointia ja työviihtyvyyttä sekä ehkäisee työuupumusta. Jos kommunikointi organisaatiossa paranee, helpottuu asioiden hoitaminen joustavalla tavalla ja ongelmatilanteet voivat vähetä, mikä puolestaan lisää työn mielekkyyden tunnetta.