Työterveyslääkäri

Käsienpesua ajatuksissa ja teoissa: väheneekö infektioiden kierto työpaikalla?

Työterveyslääkäri
2012;30(4):72-77
Tapani Hovi, Carita Savolainen-Kopra ja Markku Huvinen

Osoitimme äskettäin 16 kuukautta kestäneessä Stopflunssa-interventiotutkimuksessa, että käsihygieniaa tehostamalla voidaan vähentää äkillisten tartuntatautien esiintymistä toimistotyöntekijöillä. Usein toistetun huolellisen vesi-saippuapesun ohella interventioryhmälle suositeltiin tartuntojen leviämistä jarruttavia käyttäytymistapoja mm. yskimis- ja aivastustilanteissa. Toistetulla vakioidulla internet-pohjaisella kyselyllä selvitettiin noin 650 osallistujan näkemystä omasta käyttäytymisestään tartuntojen leviämisen kannalta merkittävissä tilanteissa. Kyselytulosten ohella tässä artikkelissa kuvataan itse raportoitujen sairaus- ja poissaolojaksojen keston jakaumia sekä jaksojen alkamisen viikonpäiväjakaumia.

Tehostettu käsihygienia vähentää todistetusti tartuntojen leviämistä sairaaloissa ja muissa puolisuljetuissa yhteisöissä. Omassa, vuosina 2009–2010 vapaaehtoisilla toimistotyöntekijöillä tehdyssä avoimessa kontrolloidussa interventiotutkimuksessamme (Stopflunssa) havaitsimme infektiojaksojen vähentymistä noin 17 %lla tutkimushaarassa, jossa osallistujille suositeltiin usein toistettua käsien vesi-saippuapesua. Toisin kuin tuoreessa saksalaistutkimuksessa, käsien usein toistettu puhdistus alkoholihuuhteella ei omassa tutkimuksessamme vähentänyt infektiojaksojen määrää, eikä kumpikaan interventio vähentänyt töistä poissaoloja. Tutkimusasetelmaamme häiritsi vuoden 2009 influenssapandemian laukaisema yleinen hygieniakampanja, joka muutti myös verrokkien käyttäytymistä interventio-ohjeistuksen suuntaan. Lisäksi on luultavaa, että osallistuminen tehostetun käsihygienian merkitystä tutkivaan hankkeeseen oli jo omiaan muuttamaan verrokkienkin käyttäytymistä samaan suuntaan. Samantapainen osallistujien oma päättely saattoi myös vaikuttaa siihen, että interventioilla ei saatu sairaslomia vähenemään, vaan ne jopa hiukan lisääntyivät toisessa interventioryhmässä. Osallistujia ei varsinaisesti käsketty pysymään kotona infektiotaudin aikana, mutta molempiin interventioryhmiin kuuluvien annettiin toistuvasti ymmärtää, että infektioiden kierto työpaikalla ainakin osittain perustuu siihen, että ihmiset tulevat töihin oireisina.

Hygieniakäyttäytymisen lähtötason ja intervention toteutumisen arvioimiseksi teimme tutkimushenkilöille toistetun vakioidun kyselyn, jolla selvitettiin osallistujien näkemystä omasta käsihygieniakäyttäytymisestään. Tässä artikkelissa analysoimme sairaus- ja poissaolojaksojen pituutta ja alkamisen viikonpäiväjakaumaa sekä käyttäytymiskyselyjen tuloksia yksityiskohtaisesti ja pohdimme niiden valossa interventioiden toteutumista ja vaikutuksia.

Sairausjaksot ja -poissaolot

Opastuksen ja ohjauksen jälkeen noin 650 osallistujalle lähetettiin aina maanantaiaamuisin työosoitteeseen sähköpostiviesti, joka sisälsi yksinkertaisen internet-lomakkeen, johon osallistujat kirjasivat ylähengitystieinfektion (HTI) tai oksennus-ripulitaudin (ORT) esiintymisen sekä töistä poissaolonsa edellisen 7 vuorokauden aikana päivittäin kattaen myös viikonloput. Kuudentoista tutkimuskuukauden aikana kertyi lähes 40 000 viikkoraporttia. Jokaviikkoinen sähköpostiviesti sisälsi myös kansantajuiset määritelmät HTI:lle ja ORT:lle. Osallistujien itse maallikkoina tekemien HTI- tai RTI- "diagnoosien" kuukausittainen esiintyminen noudatti varsin tarkasti odotettua vuodenaikaisvaihtelua. Mukana olleiden yritysten poissaoloraportointikäytännöissä oli selviä eroja, ja siksi kaikki keräämämme tieto on osallistujien itse raportoimaa.

Infektiojaksojen ja sairauslomien kesto

Valtaosa raportoiduista HTI- ja ORT-jaksoista oli kaikissa tutkimushaaroissa kestoltaan varsin lyhyitä, mutta joukkoon mahtui myös viikkokausia kestäneitä jaksoja. Kestojen jakauma oli yleisesti ottaen samanlainen kaikissa kolmessa tutkimushaarassa (Kuva «Raportoitujen infektiojaksojen kestot. TL, tunnusl»2). ORT-jaksot olivat lyhyempiä kuin HTI-jaksot, mutta niihin liittyi useammin sairasloma (48,9 %) kuin HTI:hin (30,4 %). Noin kaksi kolmasosaa poissaolojaksoista alkoi samana päivänä kuin sairausjakso. HTI:hin liittyvät poissaolojaksot olivat keskimäärin hiukan pitempiä (2,76 vrk) kuin ORT:n yhteydessä raportoidut (2,07 vrk). Tämä tutkimus ei siis tukenut vanhaa sanontaa, että flunssa kestää kaksi viikkoa tai – jos sitä hoitaa – 14 vuorokautta. Emme keränneet tietoja oireiden intensiteetistä emmekä esimerkiksi kuumeen esiintymisestä. On luultavaa, että hyvin lievätkin oireilut ovat tulleet raportoiduiksi.

Maanantai aamut

Sekä sairaus- että poissaolojaksojen alkamispäivä molemmissa infektiotyypeissä painottui vahvasti maanantaihin (Kuva «Infektiojaksojen (A) ja sairaslomajaksojen (B) jak»3). Tätä ei selitä kahvipöytäkeskusteluissa usein mainittu "välttämätön lepopäivä rankan viikonlopun jälkeen", sillä sen kummemmin sairaus- kuin poissaolojaksojenkaan kesto ei riippunut alkamispäivästä. Ilmiötä ei myöskään selitä otaksuma, että päätös poissaolosta olisi syntynyt ensin, ja oireet olisi keksitty sen tueksi: vain pienehköön osaan maanantaina alkaneista HTI-jaksoista liittyi sairausloma. Uskomme, että havainto perustuu raportoijien aitoon kokemukseen. Perusteltua selitystä ilmiön syntymekanismiksi meillä ei ole. On mahdollista, että viikonlopun aikana kontaktit tartunnankantajiin kotona ja muutenkin vapaa-aikana ovat tiiviimpiä kuin arkisin. Sekä rinovirusinfektion että norovirusinfektion itämisaika voi joskus olla vain yksi vuorokausi, joten viikonlopun aikana saatu tartunta voi hyvinkin johtaa oireisiin jo maanantaina. Teoriassa ilmiön osaselityksenä voisi myös olla otaksuttu viikonlopun jälkeinen töihinpaluustressi. Henkisen paineen tiedetään lisäävän sairastuvuutta tavallisimman flunssanaiheuttajan, rinovirusinfektion yhteydessä. Stopflunssa -tutkimus käynnistettiin edellisen talouslaman alkuvaiheen aikana, mikä itse asiassa viivästytti tutkimuksen alkamista muutamassa mukana olleessa yrityksessä käynnissä olleiden YT-neuvottelujen ja uudelleenorganisointien vuoksi. Tällaisen tilanteen aiheuttama stressi varmaan jatkui työpaikkansa säilyttäneidenkin mielessä.

Käyttäytymiskysely

Rekrytointivaiheessa lähetettiin kaikille osallistuviin yksiköihin kuuluville henkilöille kyselylomake, jolla pyrittiin selvittämään henkilön omaa näkemystä hygieniakäyttäytymisestään. Lomake sisälsi 20 väittämää, joihin tuli ottaa kantaa rastimalla joko kyllä- tai ei- vaihtoehto. Kysely toistettiin elokuussa 2009 influenssapandemian laukaiseman kansallisen käsihygieniakampanjan aikana ja jälleen interventiovaiheen lopussa toukokuussa 2010.

Kuvassa «Myöntävien vastausten esiintyminen käyttäytymiskys»1 on yhteenveto kyllä-vastausten esiintymisestä kyselytutkimuksessa eri tutkimushaaroissa. Näihin kyselyihin vastasi 60–80% kulloisestakin kohderyhmästä; saatujen lukemien virhemarginaali on 5–8 prosenttiyksikköä molempiin suuntiin. Monen väittämän (V) kohdalla vastaukset viittasivat varsin korkeaan lähtötasoon (Kuva «Käyttäytymiskyselyn tuloksia. Pystyviiva pylväissä»4;V2), jolloin asian suhteen ei havaittu merkittäviä muutoksia intervention aikana. Käsien pesu ennen ruokailua työpaikan ruokalassa tai ravintolassa ei ollut lähtötasolla niin tavallista kuin kotona. Intervention aikana oli havaittavissa parantumista, myös verrokeissa etenkin elokuussa 2009 influenssapandemian aikana. Alkoholihuuhteiden päivittäinen käyttö normaalioloissa ei ollut tavallista lähtötilanteessa mutta lisääntyi hiukan pandemian laukaiseman kansallisen hygieniakampanjan aikana (Kuva «Myöntävien vastausten esiintyminen käyttäytymiskys»1).

Interventioryhmille annettiin ohjeet välttää kättelyä työpaikalla, kun itsellä oli flunssa tai oksennus-ripulitauti sekä epidemiakausien aikana. Näitä tilanteita kuvaavien vastausten mukaan kättely vähenikin sekä molempia tauteja sairastettaessa (Kuva «Käyttäytymiskyselyn tuloksia. Pystyviiva pylväissä»4;V8,V14) että flunssakauden aikana ( «Myöntävien vastausten esiintyminen käyttäytymiskys»1), ja väheneminen jatkui kaikissa tutkimushaaroissa vielä elokuusta 2009 toukokuuhun 2010.

Kättelykäytäntöjen ohella kyselyssä selvitettiin lähimmäisten huomioimista silloin, kun itse sairasti ylähengitystieinfektiota tai oksennus-ripulitautia. Hihaan yskiminen ja aivastaminen olivat vastausten mukaan yllättävänkin tavallisia, mutta nenäliina oli vain joka toisella kertakäyttöinen. Töihin oli käytäntönä mennä ylähengitystieinfektion aikana, jos suinkin pystyi. Interventio aikaansai vain pientä, jos mitään muutosta parempaan suuntaan tässä suhteessa. Oksennus-/ripulitaudin aikana valmius mennä töihin oli sen sijaan epätavallista, alle 20 %. Käsiä pestiin jo lähtötasolla sairauden aikana tavallista useammin, varsinkin ORT:n aikana, ja tutkimukseen osallistuminen nosti näitä prosentteja edelleen – myös verrokkiryhmässä. Ylähengitystieinfektioihin ja oksennus- ripulitauteihin suhtaudutaan eri tavoin, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Oksennus-ripulitautisen työmatkat ja edessä olevat palaverit tuntuvat ennakkoon helposti hankalilta ja kotiin jäädään herkemmin. Sen sijaan kovakaan yskä ei välttämättä estä töihin menoa, minkä kaikki julkisissa liikennevälineissä matkustavat ja palavereissa istujat hyvin tietävät.

Lopuksi

Tutkimus vahvisti näkemystä, jonka mukaan ylähengitystieinfektioiden ja oksennus-ripulitaudin merkitys työelämässä on suuri. Taudit ovat yleisiä ja aiheuttavat usein lyhytkestoisia poissaoloja, mutta varsinkin ylähengitystieinfektioiden aikana käydään myös yleisesti töissä. Yllättävää ja selitystä vaille jäävää oli sairausjaksojen alkamisen vahva painottuminen maanantaihin, riippumatta siitä, tultiinko taudin kanssa töihin vai jäätiinkö kotiin. Osallistujien käsihygienian lähtötaso oli käyttäytymiskyselyn mukaan melko hyvä ja oireisena käyttäytyminen lähimmäiset huomioon ottava. Käsien usein toistuva huolellinen pesu vedellä ja saippualla vähensi omassa interventiotutkimuksessamme tartuntojen määrää. Käsienpesumahdollisuuksia pitäisi järjestää muuallekin kuin WC-tiloihin, esimerkiksi työpaikkojen ruokailu- ja taukotilojen yhteyteen.

Kuva 1. Myöntävien vastausten esiintyminen käyttäytymiskyselyssä tutkimushaaroittain.
Kuva 2. Raportoitujen infektiojaksojen kestot. TL, tunnusluku; ka, keskiarvo; m, mediaani; prosenttiluvut kertovat, kuinka suuri osa jaksoista kesti ainakin näin kauan. IR-1, interventioryhmä 1, jossa kädet puhdistettiin saippua-vesipesulla; IR-2, interventioryhmä 2, jossa käsien puhdistus tapahtui alkoholihuuhteen avulla; C, verrokkiryhmä
Kuva 3. Infektiojaksojen (A) ja sairaslomajaksojen (B) jakauma raportoidun alkamisviikonpäivän mukaan. HTI, hengitystieinfektio, ORT, oksennus-ripulitauti. IR-1, interventioryhmä 1, jossa kädet puhdistettiin saippua-vesipesulla; IR-2, interventioryhmä 2, jossa käsien puhdistus tapahtui alkoholihuuhteen avulla; C, verrokkiryhmä
Kuva 4. Käyttäytymiskyselyn tuloksia. Pystyviiva pylväissä osoittaa lukeman 95% luottamusvälin. IR-1, interventioryhmä 1, jossa kädet puhdistettiin saippua-vesipesulla; IR-2, interventioryhmä 2, jossa käsien puhdistus tapahtui alkoholihuuhteen avulla; C, verrokkiryhmä
Tapani Hovi
LKT, tutkimusprofessori
emeritus, projektinjohtaja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
tapani.hovi@thl.fi
Carita Savolainen-Kopra
FT, tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Markku Huvinen
LT, ylilääkäri
Outokumpu Oyj ja Outotec Oyj, Espoo

Kirjallisuutta

  1. Ponka A, Poussa T, Laosmaa M. The effect of enhanced hygiene practices on absences due to infectious diseases among children in day care centers in Helsinki. Infection 2004;32:2-7.
  2. Uhari M, Mottonen M. An open randomized controlled trial of infection prevention in child day-care centers. Pediatr Infect Dis J 1999;18:672-7.
  3. Jefferson T, Foxlee R, Del Mar C, ym. Interventions for the interruption or reduction of the spread of respiratory viruses (Review). The Cochrane Library 2007;4:1-54.
  4. Aiello AE, Coulborn RM, Perez V, Larson EL. Effect of hand hygiene on infectious disease risk in the community setting: a meta-analysis. Am J Public Health 2008;98:1372-81.
  5. Hubner NO, Hubner C, Wodny M, Kampf G, Kramer A. Effectiveness of alcohol-based hand disinfectants in a public administration: impact on health and work performance related to acute respiratory symptoms and diarrhoea. BMC Infect Dis 2010;10:250.
  6. Savolainen-Kopra C, Haapakoski J, Peltola PA, ym. Hand washing with soap and water together with behavioural recommendations prevents infections in common work environment: an open cluster-randomized trial. Trials 2012;13.
  7. Savolainen-Kopra C, Haapakoski J, Peltola PA, ym. STOPFLU: is it possible to reduce the number of days off in office work by improved hand-hygiene? Trials 2010;11:69.
  8. Savolainen-Kopra C, Haapakoski J, Peltola PA, ym. STOPFLUNSSA
  9. Kokemuksia interventiotutkimuksen toteuttamisen vaikeuksista. In: Avauksia; 2010.
  10. Influenza H1N1 Analytical Report. Eurobarometer 2010 (siteerattu 22.8.2012) http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_287_en.pdf