Luottamuslääkäritoimintaa 15 vuotta - Vastuu kollegoista kuuluu lääkäriliiton toimintaan
Vuonna 1990 kollegat Vuokko Hupli ja Martti Olkinuora ottivat yhteyttä Lääkäriliittoon (SLL) ilmaisten huolensa lääkärien terveydenhuollon järjestämisestä. Santero Kujalan vetämän työryhmän johdolla luotiin rivakasti luottamuslääkäritoiminnan malli, mutta lama viivytti toiminnan aloittamista. Sitä lähdettiin toteuttamaan vuonna 1997. Toimikunta valitsi, kutsui ja koulutti 27 lääkäriä luottamuslääkäreiksi. Toiminta käynnistyi heti vilkkaana ja jäsenkunta on ottanut sen hyvin vastaan. Kollegapotilaita on ollut melko tasaisesti eri ikäryhmistä ja eri erikoisaloilta. Vuosilta 1998-2011 on tilastoitu 1650 kollegapotilaan yhteydenotto, 1-3 kontaktia /potilas: puhelinkontakteja 1050, konsultaatiokäyntejä 2200, lisäksi lausuntoja.
Luottamuslääkäreita on tällä hetkellä 32, ja heidän yhteystietonsa löytyvät SLL:n sivuilta. Toiminta on nimensä mukaisestikin täysin luottamuksellista. Lääkärit saavat 1-3 kontaktista/konsultaatiosta per potilas korvauksen toiminnastaan SLL:lta, mutta nimiä ei ilmoiteta edes liittoon.
Santero Kujala on todennut, että lääkärit sairastavat ihan samoja tauteja kuin potilaansa ja yllättävää kyllä paranevatkin, kun saavat hoitoa.
Lämminhenkinen juhlaseminaari pohti lääkärinä olemisen ydintä
Suomen Lääkäriliiton luottamuslääkäriverkosto juhlisti 15-vuotista taivaltaan lämminhenkisen ja tyylikkään seminaarin merkeissä Lääkäritalolla 20.11. luottamuslääkäritoimikunnan puheenjohtajan Kirsti Pakkalan luotsaamana.
Avaustervehdyksessään arkkiatri Risto Pelkonen pohdiskeli lääkäriyden olemusta. Lääkäri tekee työtä, johon liittyy paljon iloa, valoa ja toivoa, onnistumisen riemua. Työ on merkityksellistä ja siinä kokee olevansa tarpeellinen ja voivansa auttaa toisia. Vaan ei ole valoa ilman varjoa – Pelkonen varoitteli myös lääkäriyteen liittyvistä vaaroista. Lääkärin itselleen asettama vaatimustaso on usein varsin korkea, niin eettis-moraalisesti kuin tiedollisestikin. Anton Tsehovin Sali 6:een viitaten hän varoitteli Andrej Jefimyts –syndroomasta: lääkärinä työskentelystä kaiken kiireen keskellä täydellisyyden harhassa, riittämättömyyden tunteen kanssa. Koska ilman myötäelämistä ei ole paranemista, kantaa lääkäri usein myötäelämisen taakkaa harteillaan. Velvollisuudentuntoinen lääkäri on sairaanakin töissä ja kokeilee epätoivoisiakin itsehoito- ja rentoutusmenetelmiä. Lääkärin läksynä on oppia, miten olla riittävän lähellä, mutta samalla riittävän etäällä.
Professori Matti Huttunen, joka tunnusti kutsumuksensa ja rakkautensa lääkärintyöhön, pohti lukuisin osuvin sitaatein toivon roolia potilas–lääkäri –suhteessa. Sanomana oli, että lääkärin tärkein tehtävä on antaa toivoa ja kulkea potilaan rinnalla. Hän esitti huolensa potilaan hoidon pilkkoutumisesta, jolloin lääkäri keskittyy vain johonkin ruumiinosaan ja "muut osat eivät kuulu toimenkuvaan". Lyhyetkin kohtaamiset voivat olla kuitenkin merkityksellisiä, jos potilas kokee tulevansa aidosti kuulluksi. Täsmäymmärtäminen on täsmälääke, jonka vaikutukset voidaan myös mitata aivojen toiminnassa (=täsmäbiologiaa). Lääkärin tunnetilat tarttuvat potilaaseen, niin hyvässä kuin pahassa. Venäläistä naiskollegaa siteeraten: Tavattuaan lääkärinsä potilaan tulisi aina voida paremmin. Lääkäriys on ennen kaikkea kutsumus, jossa sydän on yhtä tärkeä kuin aivot, kiteytti Huttunen.
Lääkäriliiton Työhyvinvointityöryhmässä mukana ollut kollega Teppo Heikkilä kertoi ryhmän työskentelystä ja loppuraportista, jossa listattiin 52 tavoitetta lääkärien työhyvinvoinnin edistämiseksi. Lääkärit ovat ammattiryhmä, joka on vähiten sairauslomalla. Oma ilmoituksen mukaan 60% on työskennellyt sairaana, 20% on vakavan työuupumuksen vaarassa ja 40% on joskus asiaa miettinyt. Fyysistä kuntoaan moni kollega hoitaa aktiivisesti: hikiliikuntaa ilmoittaa harrastavansa 3-4 kertaa viikossa 60% vastanneista.
Heikkilä esitteli lääkärien tuen portaat (Kari-Pekka Martimon mukaan): 1. Itsehoidosta/itsestä huolehtiminen, 2. Kollegojen tuki, 3. Esimiehen tuki, 4. Työterveyshuolto, 5. Luottamuslääkärijärjestelmä, 6. Lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus. Hän muistutti myös tutoroinnin/mentoroinnin tärkeydestä sekä työnohjauksen mahdollisuudesta. SLL:n tuoreen Lääkärityönohjaajat –alaosaston toimesta on Lääkäriliiton sivuille tulossa lista lääkärityönohjaajista.
Näkökulman vaihtamisen taidosta
Psykiatri-filosofikollega Antti S. Mattila johdatteli kuulijat kielen ja mielen maailmaan, jotka sotkeutuvat toisiinsa mielenkiintoisella tavalla. Näkökulman vaihtaminen (reframing) on niin huumorin, luovuuden kuin ongelmien ratkomisenkin perusta. Terapioissakin on oikeastaan kysymys näkökulman vaihtamisen opettelemisesta, asioiden näkemisestä uudessa valossa. Ihmisillä kun on ongelmien syistä, ratkaisuista ja luokittelusta monenlaisia opittuja rajoittavia käsityksiä, joita hyvässä yhteistyösuhteessa voidaan tarkastella uusista näkökulmista ja siten "kesyttää" ongelmia. Pessimismi on taito siinä missä optimismi tai kiitollisuuskin – saman näkökulman sinnikäs ylläpito on harjaantumisen tulos.
Teatterinjohtaja Asko Sarkola vilautti kuulijoille näyttelijän työn saloja. Hän kertoi, miten näyttelijän työssä ilmaisuun ja tulkintaan vie kaksi reittiä, ulkoinen ja sisäinen. Näyttelijä voi olla alkuun kuin matkiva lapsi, jonka ymmärrys avautuu vähitellen ja näin löytyy sisäinen maailma. Näyttelijä työskentelee omalla persoonallaan muuttaen illuusion todellisuudeksi. Näytellessä voi vapauttaa alitajuntaansa roolin kautta, mutta riskinä on illuusion ja todellisuuden rajan hämärtyminen ja rooliin kiinni jääminen vapaa-ajallakin. Sitä Sarkola neuvoi ehkäisemään harjoittamalla muita rooleja rinnalla. Hän totesi myös, että on hyvä jos lääkäriyskin on rooli – silloin siinä voi aina kehittyä. Ammattitaidon kehittyessä eivät huonot päivät niin haittaa.
Seminaarin päätteeksi kollegat, dosentit Jari Sinkkonen ja Reino Pöyhiä vaihtoivat roolia ja ilahduttivat seminaariosallistujia huilun ja flyygelin sävelin.
selina.selin@ttry.fi