Matkakertomus PoSTLYn opintomatkalta Firenzeen

Tiivis matkaohjelma

Matkamme alkoi varhain syyskuisena torstaiaamuna Oulun lentokentältä, muutama reipas oli lähtenyt jo aiemmin. Lensimme Milanoon, josta matka jatkui junalla Firenzeen. Perillä kokoonnuimme aluksi kuulemaan Firenzen ja lääketieteen historiaa Hennan kertomana. Sitten oli vapaata ohjelmaa ja tutustumista kaupunkiin.

Perjantaiaamulle suunniteltu tutustuminen Piaggion tehtaaseen valitettavasti peruuntui. Bussin päädyimme suuntaamaan San Gimignanon kaupunkiin, jonka historiallinen keskusta torneineen on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Bussimatkojen aikana pidettiin tiukkaa seminaaria teemasta työterveyshuollon ja soten yhteistyö. Bussin mikrofoni oli kovassa käytössä ja istumapaikkoja vaihdellen hankittiin uusia keskustelukumppaneita. PoSTLYn hallituksen alustuksia, parikeskusteluja ja tarralappuja hyödyntäen kiteytimme postlyläisten näkemyksiä tärkeistä yhteistyötä edistävistä aloitteista. Esillä olivat lähetekäytännön edistäminen työterveyshuoltoon, työterveyshuollon edustajan mukaan saaminen hoitoketjujen työstämiseen sekä työterveyshuollon erikoisalakonsultaatioiden järjestäminen ja tarjoaminen muille aloille. Tuotoksia hyödynnetään jatkossa eri verkostoissa.

Retken jälkeen palasimme hotellille, jossa oli ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa valmistautua loppuiltaa varten. Suuntasimme ensin yliopistolle kuulemaan työlääketieteen luentoja. Iltapäivän luentosession jälkeen siirryimme kohti Ristorante Dinoa, jossa ilta vierähti rattoisasti paikallisten kollegoiden kanssa seurustellen.

Lauantaiaamuna oli aikaa ostoksille ja nähtävyyksille. Iltapäivällä lähdimme jälleen bussiretkelle tutustumaan työpaikkakäynnin tapaan Montagliarin viinitilaan ja viinin valmistukseen. Ennen tilalle pääsyä pysähdyimme Giovanni de Verrazzanoon, jonka torilla sattui olemaan viini-expo ja maisteltavana kymmenittäin Chiantin alueen viinitilojen tuotoksia. Tarkemman tutustumisen jälkeen on todettava, että viinin valmistaminen on tunteen ja tieteen sekamelskaa.

Lähtöaamulle oli vielä varattuna opastettu kierros Uffizin galleriaan. Parin tunnin kierros oli mielenkiintoinen, vaikka raapaisu toki oli hyvin pinnallinen. Galleriakierroksen jälkeen oli aika siirtyä kohti Milanoa ja kotia. Joukkomme oli ostanut liput useampaan junaan. Italian ilma ja junat eivät meinanneet tykätä toisistaan, ja viivytyksiltä ei vältytty onneksi ystävällinen konduktööri antoi viimeisellekin ryhmälle seisomapaikat täydestä junasta ja kerkesimme kotilennollemme.

Tiedollista antia

Ensimmäisenä varsinaisena opintomatkan päivänä meille oli järjestetty Firenzen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Giulio Arcangelin johdolla luentosarja, jossa käsiteltiin italialaista työterveyshuoltoa ja sen kiintoisia erityispiirteitä.

Alkuluennossa käytiin läpi työterveyshuollon koulutusta Italiassa, italialaisen työväestön demografiaa ja eroavaisuuksia muihin Euroopan maihin. Ita-liassa työterveyshuoltoon erikoistuminen kestää neljä vuotta normaalin kuusivuotisen lääkärin koulutuksen lisäksi. Lääkärin peruskoulutukseen sisältyy heilläkin vain kaksi opintoviikkoa työterveyshuoltoa ja työlääketiedettä. Italialaiset työterveyslääkärit toimivat pääosin medico competenteinä eli "yrityksen lääkäreinä", ja lisäksi osa heistä on töissä yliopistolla esimerkiksi tutkijoina. Työterveyslääkärin työ koostuu käytännössä ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Sairaudenhoitoa työterveyslääkärit eivät käytännössä tee lainkaan. Italiassa riskinarviointi on työterveyslääkärin tehtävä yhteistyössä yrityksen kanssa. Terveystarkastuksia tehdään aika tiheästi, esimerkiksi yötyötä tekeville kahden vuoden välein ja näyttöpäätetyötä tekeville yli 50-vuotiaille viiden vuoden välein.

Työikäistä väestöä Italiassa on noin 25 miljoonaa. Ammattitauteja tilastoidaan n. 30 000 vuodessa. Yhtenä erityispiirteenä ja huolen sekä kehittämisen aiheena tuotiin esille naisten verrattain pieni osuus työvoimasta. Työllisyysaste Toscanan alueella on noin 75 prosenttia mutta naisista vain noin 55 prosenttia on työelämässä. Esimerkiksi 35–44-vuotiaista miehistä 90 prosenttia on työelämässä mutta naisista vain 70 prosenttia. Tätä on selitetty naisten perinteisellä roolilla perheen ja kodin huolenpidossa. Ajankäyttötutkimusten mukaan naisilla noin 20 prosenttia vuorokaudesta menee perheen ja kodin töihin, miehillä alle 10 prosenttia. Epätasa-arvoisesti italialaiset miehet käyttivät aikaa vapaa-ajan toimintaan, naisilla vapaa-aikaa oli verrattain vähän. Italialaiset kollegat myönsivätkin perinteisten sukupuoliroolien elävän Italiassa vielä valitettavan tiukassa, ja pohjoismaalaiseen edistykselliseen tasa-arvoisempaan työelämään heillä on vielä matkaa. Monipuolisissa esityksissä käsiteltiin myös ravitsemusta vuorotyössä, uusiin kvartsin käsittelyn menetelmiin liittyviä terveyden vaaroja sekä työtilojen akustiikkaa.

Yksi kiinnostavista luennoista oli Stefano Silvestrin esitys asbestin käytöstä Italiassa. Asbestia käytettiin Italiassa aikanaan laajalti, ja sitä on löytynyt myöhemmin muun muassa. DAS-muovailusavesta, joka oli suosittu sen ominaisuuden vuoksi, ettei massa vaatinut uunissa kuumennusta kovettuakseen. Myös henkilökuljetukseen käytettyjä junavaunuja ruiskutettiin sisältä asbestilla. Samoin matkustuslaivojen myyntivalttina käytettiin tunnetusti paloturvallista asbestia. Asbestin käyttö kiellettiin Italiassa vuonna 1993, eurooppalaisittain suhteellisen myöhään, mihin on spekuloitu olleen vaikutusta teollisuuden painostuksella. Lopulta asbestin kieltämiseen vaadittiinkin julkisen mielipiteen muuttuminen, mielenosoituksia ja päättäjien painostamista ammattiliittojen ja potilaiden omaisten taholta. Asbestin puhdistaminen on osoittautunut hitaaksi hankkeeksi, ja Italiassa asbestituotteiden määrän on vuonna 2012 arvioitu olevan yhä 80 prosenttia vuoden 1992 tasoihin verrattuna. Asbestin korvaaminen ja poistuminen on edennyt näin ollen vain 1 prosentin vuosivauhtia. Nykyiset ja tulevat sukupolvet tulevatkin kohtaamaan asbestin haasteita saman vauhdin jatkuessa vielä seuraavan 100 vuoden ajan.