Astma työelämässä

Astma on kansansairaus, jota sairastaa jopa 10 prosenttia väestöstä. Tuttuja oireita ovat yskä, hengenahdistus, yöheräily ja huono rasituksen sieto. Oireita pahentavat hengitystieinfektiot ja monet työelämän tekijät, kuten pölyt, käryt, kemikaalit, fyysinen rasitus ja stressi. Huonossa hoitotasapainossa oleva astma heikentää elämänlaatua sekä rajoittaa liikkumista ja sosiaalista elämää. Astmaa sairastavilla on enemmän sairauspoissaoloja työstä kuin niillä, joilla ei ole astmaa. Astma tulee Suomelle kalliiksi: se aiheuttaa vuosittain noin 700 miljoonan euron kustannukset, joista valtaosa koituu sairauspoissaoloista. Vaikka astman hoito on teoriassa helppoa ja lääkkeiden kirjo on suuri, astmaa sairastava voi olla työurallaan heikommassa asemassa kuin astmaa sairastamattomat. Työelämä on muuttunut, mutta silti työpaikoilla on yhä astmaoireita pahentavia tekijöitä sisäilman ongelmista hitsaushuuruihin. Astma lisää riskiä varhaiseen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen, vaikka on harvoin sen pääasiallinen syy. Miten voisimme tukea astmaa sairastavien pärjäämistä työssä ja parantaa astman hallintaa niin, ettei sen tarvitsisi johtaa työelämästä pois ajautumiseen?

Tutkimuksemme aineistona olivat vuosina 2000 ja 2006 kerätyt kyselytutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat kaikki työikäiset astmalääkityksen Kelakorvattavuuden saaneet tamperelaiset (n=2613). Tietoa oli kerätty astman alkamisiästä, oireista, pahentavista tekijöistä, lääkkeiden käytöstä, koulutuksesta, työelämätilanteesta ja sen muutoksista sekä elämäntavoista. Näkökulmaksi otimme astmaa sairastavien aseman työelämässä: hyväksi asemaksi määriteltiin kokopäivätyö ja epäedulliseksi asemaksi työkyvyttömyys (sairausloma, kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke), työttömyys tai varhainen eläköityminen. Tutkimus koostuu neljästä osatyöstä, joista kolme on jo julkaistu kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä ja neljäs on hyväksytty julkaistavaksi.

Samasta aineistosta on julkaistu vuonna 2003 artikkeli (1), jossa todettiin jopa 20 prosenttia kokopäivätyössä olevista astmaa sairastavista kärsivän työssä pahenevista astmaoireista viikoittain. Työssä pahenivat niiden astmapotilaiden oireet, jotka altistuivat pölyille, poikkeaville lämpötiloille, huonolle sisäilmalle, fyysisesti kuormittavalle työlle ja kemikaaleille.

Mikä erottaa hyvin työelämässä pärjäävät astmaatikot heikommin pärjäävistä?

Ensimmäisessä osassa selvitettiin, mitkä tekijät erottavat kokopäivätyössä olevat astmaatikot työelämän ulkopuolella olevista. Eroja tarkasteltiin astmaoireilussa, lääkkeiden käytössä ja sosioekonomisissa tekijöissä. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että kokopäivätyössä olevat astmaa sairastavat 1) olivat nuorempia, 2) olivat useammin toimisto-/asiantuntija- kuin suorittavassa työssä, 3) tupakoivat vähemmän ja 4) heillä oli vähemmän astmaoireita sekä työssä että vapaa-ajalla, vaikka he 5) käyttivät myös astmalääkkeitä vähemmän kuin muut ryhmät eli työttömät, työkyvyttömät tai eläkkeellä olevat astmapotilaat.

Vaihtavatko hyvin työelämässä pärjäävät astmaatikot useammin työtä, ja selittääkö se pärjäämisen?

Toisessa osassa selvitettiin, kuinka paljon astmaatikot vaihtavat työtehtäviä, työnantajaa tai ammattia ja miksi. Olisiko työn vaihtaminen ja valmius muutoksiin yksi syy, miksi osa pysyi kokopäivätyössä toisten ajautuessa työelämän ulkopuolelle? Tuloksena oli, että kokopäivätyössä olevat astmaatikot olivat vaihtaneet työtä useammin kuin ne, jotka olivat työkyvyttömiä, mutta harvemmin astman takia. Erityisesti niillä, jotka vaihtoivat työtä astman takia, astmaoireet helpottivat vaihdoksen myötä. Toisaalta ne, jotka olivat tehneet muutoksen työurallaan pääasiallisesti astman takia, olivat useammin työkyvyttöminä tai työttöminä.

Onko ärsykkeiden siedossa eroa?

siinä, minkä ärsykkeiden he kokevat pahentavan astmaoireita. Kolmannessa työssä tutkittiin, eroavatko kokopäivätyöntekijät työelämän ulkopuolella olevista sen osalta, kuinka paljon he ilmoittavat kokevansa vapaa-ajalla astman pahenevan tavanomaisista ärsykkeistä (mm. pölyt, hajut, lämpötila). Tutkimuksen päätulos oli, että ne, jotka ilmoittivat vapaa-ajalla astmaoireiden pahenevan mistä tahansa ärsykkeestä, olivat useammin työkyvyttömiä. Kokemus, että pakokaasun haju pahentaa astmaoireita, nosti riskin työkyvyttömyyteen jopa viisinkertaiseksi verrattuna niihin, jotka eivät kokeneet pakokaasun hajun pahentavan oireita. Samankaltaisia yhteyksiä todettiin ärsykeherkkyyden ja työttömyyden välillä, mutta varhaisen eläköitymisen riskiä ärsykeherkkyys ei lisännyt. Astman oirehallinta, tupakointi, ikä tai koulutustaso ei selittänyt näitä eroja.

Onko aikuisiällä alkanut astma työelämässä vaikeampi kuin lapsuusiän astma?

Nykykäsitys on, että lapsuudessa alkanut, useimmiten allerginen astma on helpompi hoitaa kuin aikuisiällä alkanut astma, jonka syntyyn vaikuttavat elämäntapa- ja ympäristötekijät kuten tupakointi, ylipaino ja työpaikkojen epäpuhtaudet. Neljännessä osatyössä tutkittiin, onko astman alkamisiällä vaikutusta työelämäasemaan. Poikkileikkaustutkimuksessa vuonna 2000 verrattiin astman alkamisikää kokopäivätyössä olevilla työkyvyttömiin ja työttömiin ja seurantatutkimuksessa vuosina 2000–2006 tutkittiin astman alkamisiän yhteyttä kokopäivätyöstä poistumiseen seurannan aikana. Tuloksena oli, että myöhäisellä aikuisiällä alkanut astma lisäsi riskiä työelämästä sivuun joutumiseen. Mitä myöhemmällä iällä astmadiagnoosi tehtiin, sitä suurempi riski oli ajautua pois kokopäivätyöstä seurannassa kuuden vuoden aikana.

Lopuksi

Astmaa sairastavan hyvää työuraa tukevat tupakoimattomuus, vähäaltisteinen työ, joka on usein pikemmin asiantuntijatyötä kuin suorittavaa työtä, sekä mahdollisuus ja valmius vaihtaa työtehtäviä, työnantajaa tai ammattia. Nuoria astmaatikoita kannattaa tukea kouluttautumaan ja valinnoissaan välttämään pölyisimpiä, käryisimpiä ja kemikaalialtisteisimpia töitä. Aikuisena työn vaihto on suositeltavaa, jos nykytyössä hoidosta huolimatta astman kanssa on hankalaa. Ammatillista kuntoutusta kannattaa työterveyshuollon työkykytyössä hyödyntää. Astman mahdollisuus tulee muistaa paitsi hengitystieoireisten, myös väsymysoireisten potilaiden kohdalla ja ohjata potilaat tutkimuksiin ja hoitoon. Osalla astmaa sairastavista on ärsykeherkkyyttä, joka ei selity astmalla mutta heikentää pärjäämistä työelämässä. Oman sairauden hyvä tuntemus parantaa myös työelämässä pärjäämistä. Lapsuusiällä alkanutta astmaa sairastavat ovat todennäköisesti tottuneet sairauteensa ja sen oireisiin vuosien myötä ja siksi sopeutuminen työelämään on heille helpompaa kuin niille, joilla astman oireet alkavat vasta aikuisiällä. Työpaikoilla on syytä tiedostaa terveellisen työympäristön merkitys ja minimoida astmaa pahentavien pölyjen ja käryjen kulkeutuminen työntekijöiden hengitysvyöhykkeelle. Aikuisiällä alkavaa astmaa kannattaa ehkäistä, koska se on työkyvyn kannalta vaikeampi kuin lapsuusiällä alkanut astma. Sen syntyyn on voinut vaikuttaa pölyinen ja käryinen työilma, ja sama työympäristö myös pahentaa astman oireita. Ehkäisy on muutenkin tärkeää kansanterveystyötä: tupakasta vierotusta, painonhallintaa, liikkumisen lisäämistä ja koti- ja työympäristön puhtaasta hengitysilmasta huolehtimista. Työterveyshuolloilla on iso rooli tiedon jakamisessa, terveydellisen merkityksen arvioinnissa, astmapotilaiden hoidossa ja seurannassa sekä tarpeellisiin työuramuutoksiin rohkaisussa ja ideoinnissa, tarvittaessa jopa ammatillisen kuntoutuksen käynnistämisessä. Astmaa sairastavalle löytyy oma, ehjä polku työuralleen!

Tutkimusryhmässä ovat työskennelleet myös työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Jukka Uitti (Tampereen yliopisto), apulaisprofessori Lauri Lehtimäki (Tays ja Tampereen yliopisto), lääketieteen tohtori, dosentti Kirsi Karvala (Työterveyslaitos) ja valtiotieteen tohtori Ritva Luukkonen (Työterveyslaitos). Kiitämme hanketta rahoittaneita Työsuojelurahastoa ja Jalmari ja Rauha Ahokkaan säätiötä.