Tammiseminaarin satoa

Tammiseminaari on STLY:n keskustelufoorumi Suomen työterveyshuollon vaikuttajille. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin ensimmäistä kertaa myös Viron työterveyslääkäreiden edustajat.

Ajankohtaisena teemana oli Johtaminen työterveyshuollossa ja toimialaosaaminen.

Kutsuttuina olivat työterveyshuollon professorit, Kelan, STM:n ja Työterveyslaitoksen edustajat, Lääkäriliiton työterveyshuoltoalaosaston johtokunta, valtuuskunnan työterveyslääkäreitä edustavat kollegat ja liiton johto, työmarkkinajärjestöjen asiantuntijalääkärit, STLY:n kunniajäsenet ja entiset puheenjohtajat, Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen hallitus, paikallisyhdistysten puheenjohtajat ja Työterveyslääkärilehden toimituskunta sekä Eesti Töötervisehouarstide Selts (ETTAS).

Tilaisuuden avasi STLY:n tuore puheenjohtaja Minna Pihlajamäki.

Tampereen yliopiston terveydenhuollon johtamisen professori Pasi Rannisto aloitti ravistelemalla käsityksiä johtamisesta ylipäänsä. Nykyiset johtamisen logiikat nojaavat lineaariseen logiikkaan, vaikka maailma ei ole lineaarinen. Asiakkaan palvelutarve ei aina kohdistu samaan suuntaan kuin tieteen ja profession kehittymisen tavoitteet. Työterveyshuolto, yleislääketiede ja geriatria ovat usein lähempänä potilaan kokonaistilannetta kuin muut erikoisalat. Työterveyshuollon ominaispiirre on se, että palvelulupaus annetaan yritysasiakkaalle ja palvelua lunastaa yksilö – johtamisessa se, mitä on luvattu asiakasyritykselle täytyy saada käytännön ammattihenkilöiden toimintaan. Niin sanotut ”pirulliset ongelmat” (wicked problems) eivät ehkä olekaan niin ilkeitä, ne vaan eivät ehkä vain istu meidän ajattelutapaamme.

Johtajan juridiikkaa valaisi näkemyksellisellä tavalla asianajaja, oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari, eMBA Mikko Pihlajamäki. Esitys alkoi johtajan juridisella määritelmällä. Johtajan tunnistaa itsenäisestä päätösvallasta. Alaisia ei välttämättä tarvitse olla. Johtajan juridiikka puolestaan on pitkälle riskien hallintaa. Jack Welchin sanoin, liiketoiminta ei ole riskien välttämistä vaan riskien hallitsemista. Pihlajamäki keskustelutti yleisöä tunnistamaan liiketoimintaan liittyviä riskejä, joita sitten löytyi koottuna ytimekkäiltä dioilta. Riskejä liittyy esimerkiksi kilpailuun ja kannattavuuteen, makrotalouden muutoksiin, muuttuviin säädöksiin ja eritasoisiin sopimuksiin. Aivan keskeisiä ulottuvuuksia ovat sopimus- ja henkilöstöjuridiikan hallinta, ja kaikki näkökulmat liittyvät maineriskien hallintaan. Sopimukset ovat tärkeitä, yritykset ovat sopimusten verkostoja. Suullisten ja kirjallisten suorien sopimusten ohella on konkludenttisia sopimuksia, joissa tilaaminen ja tuottaminen muodostavat tosiasiallisen sopimuksen. Epäselvät sopimukset tulkitaan laatijansa vahingoksi. Johtajan juridiikan tuntemuksen tulee olla ennakoinnin väline, ei itseisarvo, eikä liioin sotkujen selvittelyä. Ennakoivalla juridiikalla voidaan vaikuttaa organisaation vetovoimaisuuteen työnantajana, maineeseen, uskottavuuteen, toiminnan tehokkuuteen ja kannattavuuteen, sanalla sanoen arvoon.

Terveydenhuollon johtamisesta käytännön arjessa alusti Finlan toimitusjohtaja, johtava työterveyslääkäri Anu Pekki. Hänen näkemyksensä mukaan työterveyshuollon johtaminen, jos mikä, on tällä hetkellä muutosjohtamista. Suuntaan vaikuttaa raha, ja lääkärijohtajien on kyettävä vaikuttamaan siihen, mihin raha käytetään. Henkilöstön pitää ymmärtää strategisten tavoitteiden perusteet, jotta he pystyvät sitoutumaan ja välittämään yrityksen menestyksestä. Strategiasta johdetaan mahdollisimman konkreettiset mitattavat tavoitteet, ja toimintaa peilataan jatkuvasti tavoitteisiin. Kustannusrakenne on koko henkilökunnan tiedossa. Vilkasta keskustelua heräsi siitä, miten mitata euroissa asiakasyritykselle koituvaa hyötyä erityisesti ennaltaehkäisevän toiminnan osalta. Perinteiset eläkemaksuluokka ja sairauspoissaolokustannukset eivät välttämättä mittaa nimenomaan työterveyshuollon toimintaa. Yleisöstä todettiin, että vaikuttavuusmittarit pitäisi olla loogisesti ja uskottavasti kuvattu työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa: mitä tavoitellaan, millä toimilla ja miten sitä mitataan?

Työterveyshuollon erikoislääkäri Marko Luhtala Terveystalosta puhui toimialaosaamisesta työterveyshuollossa – case vuorotyö:

Toimialaosaaminen ja työhön liittyvien toimialakohtaisten kuormitus- ja altistetekijöiden osaaminen on työterveyshuollon kovaa ydintä. Pitää tuntea työ ja sen tekijät, että voi suunnitella ennaltaehkäisevää ja muuta toimintaa työterveyshuollossa. Vuokratyössä toimialaosaaminen on monien erilaisten haasteiden takia vaikeaa. Luennolla esiteltiin erilaisia ratkaisuja, joilla juuri vuokratyöntekijöiden altiste- ja kuormitustekijöitä voidaan systemaattisesti selvittää (muun muassa sähköinen tai paperinen kysely lakisääteisistä altisteista ennen vastaanottoa). Lakisääteisistä altisteista on Terveystalossa tehty myös Intranettiin ”pikatietokanta”, joka ei korvaa sinistä kirjaa tai muita dokumentteja, mutta helpottaa käytännössä yksittäisen vuokratyöntekijän tutkimustarpeen arviota. Tavoitteena on lakien ja asetusten noudattamisen lisäksi sekä työterveyshuollon hyvä laatu, että myös toiminnan kustannusvaikuttavuus yritykselle.

Vanhempi tutkija Pia Houni Työterveyslaitokselta kertoi elokuva- ja teatterialan erityispiirteistä työterveyshuollossa:

Esittävän taiteen kentän ammattilaisille suunnatuissa terveyspalveluissa on puutteita. Monet eivät kuulu työterveyshuollon piiriin. Sinne kuuluvilla on haasteena riittävä ammattien erityispiirteiden tunnistaminen ja tietäminen sekä siihen pohjautuva oikea hoito. Huomionarvoista on myös työturvallisuus, joka taiteen ammattikentässä on sekä fyysistä että mentaalista. Molempien seikkojen tunnistaminen ja oikeanlaiset terveydenhuollon toimenpiteet tukevat työssä menestymistä pitkäkestoisesti. Työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja jatkoi elokuva-alasta todeten, miten erityisesti elokuva-alalla on huomioitava, että suurin osa työstä tapahtuu muualla kuin tuotantoyhtiön toimitiloissa. Työterveyden on työpaikkakäynneillä saatava selvyys kaikista työn tekemisen eri vaiheista ja tunnistettava niihin liittyviä riskejä ja vaaroja. Vastuu riittävän tiedon välittämisestä on työnantajalla ja vastuu sen hankkimisesta työterveyshuollon ammattilaisilla... Miten sinä työterveyshuollon palvelun tuottajana jatkossa varmistat tiedon saannin ja sen, että ymmärrät alakohtaiset erityispiirteet?