Ammattitautien kustannukset

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus (TyTA-vakuutus) on osa suomalaista sosiaalivakuutusjärjestelmää ja osa työsuhteeseen liittyvää sosiaaliturvaa. TyTA-vakuutus perustuu nykyään työtapaturma- ja ammattitautilakiin (TyTAL, voimassa 1.1.2016 alkaen), jossa on määritelty muun muassa korvattavat vahinkotapahtumat, korvaukset ja järjestelmän toimeenpano. Sosiaalivakuutuksen tiivistetty kokonaiskuva on esitelty aiemmin Työterveyslääkäri-lehdessä (1).

Suomessa työtä teettävällä työnantajalla on vakuuttamisvelvollisuus työntekijöille sattuvan tapaturman tai ammattitaudin varalta. Työnantajan on otettava TyTA-vakuutus jostakin maassamme toimivasta 11 tapaturmavakuutusyhtiöstä. Lisäksi vakuuttamisvelvollisuus on oman lakinsa perusteella myös oppilaitoksilla opiskeltaessa sattuvien vahinkotapahtumien varalta.

TyTA-vakuutukseen voi kuulua myös osa yritysten omistajista. Lainsäädännön perusteella suurin osa omistajaja yrittäjäasemassa olevista henkilöistä ei ole vakuuttamisvelvollisuuden alaisia, vaan he voivat vapaaehtoisesti hankkia itselleen työtapaturma- ja ammattitautiturvan.

Ainoastaan maatalousyrittäjät on yleensä vakuutettu pakollisesti MATAtyötapaturma- ja ammattitautivakuutuksella, joka on osa pakollista maatalousyrittäjien eläkevakuutusta (MYEL. Tästä syystä MATA-vakuutus on automaattisesti voimassa pakollisen MYELvakuutuksen rinnalla eikä sitä tarvitse ottaa erikseen.

Apurahansaajan, joka työskentelee Suomesta myönnetyn apurahan turvin (taiteellinen tai tieteellinen työskentely), on vakuutettava itsensä maatalousyrittäjien eläkevakuutusta koskevassa lainsäädännössä säädetyllä tavalla. Kun apurahansaajalle vahvistetaan MYELvakuutus, siihen liittyy automaattisesti MATA-työtapaturmaturva. Maatalousyrittäjien ja apurahansaajien lakisääteiset vakuutukset hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos (MELA).

Vaikka eri lakien piirissä vakuutustapahtumat eroavat toisistaan syntymekanismiensa ja tapahtumaolosuhteidensa osalta, ovat korvausetuudet kaikissa näissä tapaturmasäännöksissä yleensä samanlaiset.

Mitä TyTA korvaa?

TyTA-vakuutuksesta korvattavien vakuutustapahtumien tärkeimmät ryhmät ovat työtapaturmat ja ammattitaudit (taulukko «»1). Työtapaturma on äkillinen, ennalta-arvaamaton ulkoisen tekijän aiheuttama, tietyissä TyTALissa määritellyissä, työhön kytkeytyvissä olosuhteissa sattunut tapahtuma, joka aiheuttaa vamman tai sairauden.

Ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka todennäköisesti on aiheutunut pääasiallisesti työssä esiintyvän tekijän vuoksi. Tekijät jaotellaan kemiallisiin, fysikaalisiin tai biologisiin tekijöihin. Ammattitaudille on tyypillistä, että sairaus kehittyy vähittäin työssä altistuessa. Ammattitautiluettelo (asetus 769/2015) sisältää luettelon tavallisista ammattitaudeista ja niitä aiheuttavista altisteista ja olosuhteista. Luettelo ei kuitenkaan ole rajoittava, vaan muukin sairaus voidaan korvata ammattitautina, jos on osoitettavissa, että sairaus johtuu todennäköisesti työstä.

Lainsäädännön mukaan työtapaturmakorvaukset ovat ensisijaisia muihin korvausjärjestelmiin nähden. Tämä tarkoittaa, että vammaan tai sairauteen liittyvä korvausasia on ensin käsiteltävä työtapaturmana tai ammattitautina, silloin kun on mahdollista, että näiden tunnusmerkit täyttyvät. Jos tapaturmalainsäädännön edellyttämät kriteerit korvauksen maksamiselle eivät täyty, korvausasian käsittely tapahtuu muissa sosiaalivakuutuksen korvausjärjestelmissä. Esimerkiksi jos työperäisenä tutkittu ihottuma ei ole ammattitauti, kuuluu korvausasia sairausvakuutuksen piiriin ja tarvittaessa edelleen työeläkejärjestelmän piiriin.

On mahdollista, että vakuutustapahtuma kuuluu yhtä aikaa kahteen järjestelmään. Tällöin työtapaturmakorvausten ensisijaisuus näkyy niin, että työtapaturmakorvauksessa ei oteta huomioon muita korvauksia, joihin vahingoittuneella saattaa olla oikeus. Esimerkiksi työmatkatapaturmissa vahingoittuneella voi olla työtapaturmakorvausten ohella oikeus liikennevakuutuksen korvaukseen tilapäisestä haitasta, jota TyTA-vakuutuksesta ei korvata.

Korvauslajit

TyTA-vakuutukset korvauslajit ovat monimuotoisia (Taulukko «»2). Keskeisiä näissä ovat ansionmenetyskorvaukset, tutkimusten ja sairaanhoidon, sekä lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen ja pysyvän haitan korvaaminen. Korvausperusteista on säädetty TyTALissa, ja TyTA-vakuutuksesta maksettava toimeentuloturvakorvaus on yleistä sairausvakuutuslain tai eläkelakien mukaista korvausta parempi (1).

Korvaukset ammattitaudeissa

Työterveyslaitoksen selvityksen (3) perusteella vahvistettujen ammattitautien määrä on vähentynyt 2005–2014 aikana lähes 60 prosenttia. Työikäisten yleisin vahvistettu ammattitauti on meluvamma, toiseksi yleisin ammattitauti on ärsytyskosketusihottuma ja kolmanneksi yleisin asbestiplakkitauti. TVK:n vuoteen 2017 ulottuvat luvut osoittavat saman kehityksen jatkuneen, ammattitautien ja niiden epäilyjen määrä on pysynyt laskussa (kuva 1 «»7). Kemialliset altisteet ovat pysyneet suurimpana aiheuttajaryhmänä.

TyTA-vakuutuksen vuosittaisesta (2017) korvausmenosta 582 milj. € korvauksia maksettiin 90,8 milj. € ammattitautiasioissa. Lisäksi MATA-vakuutus korvaa myös ammattitauteja, tämän vakuutuksen osuuden ollessa selvästi TyTA-vakuutusta pienempi. Esimerkiksi vuonna 2014 tapaturmavakuutuslaitokset korvasivat ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä yhteensä 104,6 milj. €, josta 98,6 milj. € (94,2 %) maksettiin tapaturmavakuutuslain ja 6,1 milj. € (5,8 %) maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain perusteella (2).

Altistekohtaisesti (taulukot «»3 ja «»4) kemialliset aiheuttajat ovat suurin ryhmä, jossa epäorgaaniset pölyt ovat merkittävä kustannusten aiheuttaja, tarkoittaen erityisesti asbestia. Fysikaaliset aiheuttajat ovat pienempi ryhmä, jossa korostuu melu. Biologisten altisteiden kustannusten kokonaisosuus ei ole suuri, mutta siinä on edelleen keskeisenä aiheuttajana bakteerien ja homeiden vapauttamat itiöt ja muut biologisesti aktiiviset aineet. Nämä liittyvät usein kosteusvaurioepäilyihin, ja kustannuksissa ovat mukana myös perusteltujen ammattitautiepäilyjen tutkimuskulut.

Korvauslajeittain tarkasteltuna suurin osa ammattitautien ja niiden epäilyjen aiheuttamasta korvausmenosta on eläkkeitä (70,8 milj. € ja 78 %). Eläkkeet ovat tyypillisesti määräaikaisia ja liittyvät joko sairauden aiheuttamaan tilapäiseen työkyvyttömyyteen tai ammattitaudin johdosta tarpeelliseen ammatilliseen kuntoutukseen, jonka aikainen ansionmenetys korvataan TyTA-vakuutuksesta.

Pitkäaikaista työkyvyn heikentymää ja ansioiden alenemista voi aiheutua esimerkiksi huonossa hoitotasapainossa olevasta astmasta. Toistaiseksi maksettava täysi tapaturmaeläke on kuitenkin harvinainen ammattitautikorvaus ja liittyy tavallisesti vain asbestisyöpiin.

Siitä huolimatta, että asbestisyöpään sairastunut henkilö on ollut vuosia esimerkiksi vanhuuseläkkeellä, on hän ammattitaudin takia oikeutettu TyTALin mukaisiin etuuksiin. Vanhuuseläkkeestä huolimatta vakuutusyhtiö arvioi, olisiko syöpään sairastunut työkykyinen siihen ammattiin, jossa hän aikaisemmin toimi. Asbestisyöpä johtaa näin ollen useimmiten täyden tapaturmaeläkkeen myöntämiseen.

Toiseksi suurimman osuuden korvausmenosta muodostavat sairaanhoidon kustannukset (10,9 milj. € ja 12 %). Tavallisesti kyse on ammattitautina korvattavien sairauksien tutkimus-, hoito- ja lääkekuluista ja meluvammoissa tarpeellisesta kuulokojekuntoutuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Sairaanhoidon kustannuksiin sisältyvät myös perusteltujen ammattitautiepäilyjen tutkimuskulut, jotka korvataan TyTA-vakuutuksesta. Lisäksi perustelluissa ammattitautiepäilyissä voi tulla korvattavaksi tutkimusten aikainen ansionmenetys, jota korvataan enintään seitsemältä päivältä. Muuta työkyvyttömyyttä tai sairaanhoitoa perustelluissa ammattitautiepäilyissä ei korvata.

Lopuksi

Ammattitauteihin liittyvät kokonaiskustannukset ja korvausten rakenne ovat olleet pitkään melko vakaita. Tätä on edesauttanut työelämän olosuhteiden yleinen suotuisa kehitys ja osin sen myötä vähentyneet tapausmäärät. Työterveyshuollolla on keskeinen rooli tässä työssä.

Vahingoittuneiden kannalta työterveyshuollon tulevilla kehityssuunnilla on merkitystä, ja tavoitteena tulee olla ammattitautien tunnistamisen varmistaminen ja siten alidiagnostiikan välttäminen.

TyTA-vakuutuksen perusteet on luotu aikana, jolloin työelämän toimintatavat, rakenteet ja työympäristöt olivat erilaisia kuin nykyään. Sairausryhmät, jotka korostuvat työeläkejärjestelmän kuntoutus- ja työkyvyttömyyseläkehakemuksissa, eivät vastaavissa suhteissa näy TyTA-järjestelmässä.

Nykymuotoinen järjestelmä voi kohdata haasteita, mikäli tulisi esille suurille henkilömäärille vakavia terveysvaikutuksia aiheuttavia yleisiä pitkän latenssiajan altisteita. Uutta asbesti-ilmiötä ei kuitenkaan ole noussut esiin, vaikka vakuutusjärjestelmä on tähän varautunut.