Työterveyslääkäri

Mitä ovat kouluttajalääkärin toiminnot? – Uutta EPA-ajattelua kouluttajana kehittymisen tueksi

Työterveyslääkäri
2019;34(2):70-72
Leena Ala-Mursula, Heli Koivisto, Asta Toivonen ja Kari Reijula

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus toteutuu keskeisiltä osiltaan käytännön työterveyshuollossa, usein kaukana yliopistojen kampuksilta, jolloin kouluttajalääkäreiden pedagoginen osaaminen on olennaista. Pohdimme seuraavassa kouluttajalääkärin tarvitsemia tietoja, taitoja ja ajattelutapoja suhteessa käytännön toimintoihin kouluttajana.

Erikoislääkärikoulutusta uudistetaan kohti osaamisperustaisuutta (1). Aidossa osaamisperustaisuudessa koulutus on suoritettu, kun osaamistavoitteet on saavutettu. Käytetty aika ei ratkaise, vaan tavoitteiden saavuttaminen. Siksi tavoitteiden kirkastaminen on erityisen tärkeää. Uudistuksen osana on kaikilla erikoisaloilla nyt aloitettu uudenlainen tavoitteiden jäsentäminen kuvaamalla erikoisalalla osattavat toiminnot eli EPAt (Entrustable Professional Activities) (1–3).

EPA-jäsentely käynnistyy kuvaamalla yksityiskohtaisesti erikoisalalla osattavat toiminnot käytännön tekemisinä. Sen jälkeen määritetään kussakin toiminnossa tarvittava osaaminen tietojen, taitojen ja asenteiden sekä yksilön kompetenssien muodossa. Lisäksi kuvataan, miten vaiheittain rakentuvan osaamisen voi hankkia ja mihin perustuen kouluttajalääkäri voi luottaa osaamisen riittävän seuraavalle tasolle siirtymiseen ja tavoitteisiin yltämiseen (3).

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa verkostossa työstämme parhaillaan oman erikoisalamme EPA-kokonaisuuksia. Kompetenssien kehittymisen arvioinnin projektissa (KoKeA) olemme alustavasti tunnistaneet noin 30 laajuudeltaan ja tasoltaan erilaista EPAa. Näitä ovat esimerkiksi työterveysneuvottelu tai altisteisen työn työpaikkaselvitys. Työelämän arkeen istuvuuden varmistamiseksi EPA-jäsennyksiä tarkastellaan ja hienosäädetään seuraavaksi yhteistyössä käytännön työterveyshuollon toimijoiden kanssa.

Kouluttajan osaaminen korostuu

Osaamisperustaisuus haastaa kouluttajalääkäreiden osaamista ja välineitä erikoistujan edistymisen arvioinnissa. Yliopistojen tehtävä on kouluttaa kouluttajalääkärit tehtäviinsä ja tukea heidän työtään. Alallamme on pitkät perinteet kouluttajalääkärikoulutuksesta 2000-luvun alkupuolelta asti. Kouluttajalääkäreille on järjestetty vuodesta 2009 alkaen systemaattista koulutusta, ja heidän pedagogisen osaamisensa tueksi on tähän mennessä laadittu jo kaksi Kouluttajalääkärin opasta (4). Lisäksi kouluttajalääkäreillä on oma Opettajainhuone Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston verkko-oppimisympäristössä.

Mitä ovat kouluttajan osaamiset

Osana erikoistujien osaamistavoitteiden EPA-jäsentelyä ja kouluttajakoulutuksen jatkokehittämistä innostuimme pohtimaan osaamistavoitteita myös kouluttajalääkäreille. Emme löytäneet kirjallisuudesta EPA-ajattelua soveltavia osaamistavoitteiden kuvauksia kouluttajille. Osaamisperustaisen lääkärikoulutuksen tavoitteiden asettelussa laajasti sovellettu CanMEDS-kompetenssikukkanen perustuu kanadalaisen lääkärijärjestön laatimaan hyvän lääkärin kuvaukseen (5). Uudempi EPA-ajattelu on lähtöisin toimenpidealojen lääkärikoulutuksen kehittämisestä etenkin laadun ja potilasturvallisuuden korostuksin. Molemmissa lähestymistavoissa kuitenkin painotetaan kouluttajan roolia.

Kouluttajan toimien ja roolien jäsentämisestä vauhtia osaamisten jäsentelyyn

Erikoislääkärikoulutukseen kuuluu hybridiasetelmassa yliopiston opetussuunnitelman tavoitteita ja työstä nousevia osaamistavoitteita. Työssä oppimista tukevia toimintoja ovat tavoitteellinen ohjaus, oppimisen mahdollistavan tehtävänkuvan rakentaminen, työyhteisöön osallistaminen ja työyhteisön oppimismyönteisyyden tukeminen. Kouluttajan työssä voidaan tunnistaa tusina rooleja (6), joissa eri painotuksin tuodaan tukea asioiden oppimiselle, henkilökohtaiselle kasvulle sekä urataidoille. Eri rooleissa tarvitaan erilaisia sisällöllisiä ja pedagogisia tietoja sekä vuorovaikutukseen ja menetelmiin liittyviä taitoja. Ohjaajan ydinosaamisina on tunnistettu ohjausprosessin, yhteistyön ja vuorovaikutuksen, toimintaympäristöön vaikuttamisen ja tutkivan kehittämisen osaamisia (7-8). Työterveyshuollon kouluttajalääkärin oppaassa (4) on jo jäsennetty kouluttajan tietoja ja taitoja sekä asenteita ja ajattelutapoja (kuva «»1). Näitä täydennetään jatkossa.

Kouluttajalääkäreillekin EPA-sovelluksia?

Kouluttajaoikeudet saadessaan työterveyshuollon erikoislääkärikouluttaja sitoutuu varsin konkreettisesti muotoiltuihin tehtäviin. Voisiko näiden jäsentely EPA-tyyliin auttaa kouluttajia oman osaamisen arvioinnissa ja jatkokehittymisen suunnittelussa? Olisiko toimintojen uudesta jäsentelystä hyötyä yliopistoille kouluttajakoulutuksen kehittämisessä?

Testasimme EPA-ajattelua soveltavaa jäsentelyä keväällä 2019 kouluttajakoulutuksen jatkokurssilla, valtakunnallisen Kehity kouluttajana -kurssin päätöspäivänä. Mukana kurssilla oli 17 kouluttajalääkäriä eri puolilta Suomea. Nopeassa puolen tunnin sessiossa kouluttajat kokeilivat ryhmissä EPA-lomakkeen avulla joko viikoittaisten kahden tunnin ohjauspalaverien tai puolivuotisarviointien yksityiskohtaista kuvaamista toimintoina sekä niissä tarvittavien tietojen, taitojen ja ajattelutapojen jäsentämistä. Keräsimme nimettömät jäsennyslomakkeet ja kysyimme kommentteja työskentelystä

Ensikokemuksia työpajoista

Kouluttajan EPA-jäsentely arvioitiin vaikeammaksi kuin erikoistumiskoulutuksen EPA-jäsentely, josta osalla kouluttajista oli jo kokemusta. Etenkin kouluttamisen osaamisten nimeämistä pidettiin vaikeana. Helpompana koettiin toimintojen kuvaaminen. Palautteiden mukaan jo lyhyt harjoitus toi uudella tavalla näkyviin toimintojen suunnittelemisen, arvioinnin ja koulutuksen yleisen suunnitelmallisuuden merkityksen. Samalla nousi esiin tarve kuvata kouluttajan toimintaa ja koulutuksen yhteistyötä yhä selkeämmin myös työpaikan muiden toimijoiden kanssa. Jäsentely poiki myös kuvauksia oman kehittymisen käytännön suunnitelmista.

Kouluttajien toimintojen ja osaamisten kuvaaminen EPA-tapaan näyttäisi konkretisoivan, miten työterveyshuoltojakson ohjaus toteutuu koulutuspaikoilla ja mitä hyvä ohjaus edellyttää osapuolilta. Näkyväksi tekeminen helpottaa toiminnan kuvaamista myös muiden erikoislääkärikoulutuksen toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön tueksi. Samalla kun nyt aktiivisesti jatketaan erikoistuvien lääkäreiden tavoitteiden EPAjäsentelyä viiden yliopiston yhteisen KoKeA-projektin, kentän toimijoiden ja STLY:n kesken, tarvitaan rinnalla aktiivista kouluttajaosaamisen tukemista.

Leena Ala-Mursula
LT, dosentti, työelämäprofessori,
Oulun yliopisto
Heli Koivisto
KM, suunnittelija,
Oulun yliopisto
Asta Toivonen
KM, Sh, yliopisto-opettaja
Helsingin yliopisto
Kari Reijula
LT, työterveyden professori, varadekaani
Helsingin yliopisto

Kirjallisuutta

  1. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallinen toimenpideohjelma vuosille 2017–2019. STM raportteja ja muistioita 2016:62.
  2. Niemi-Murola, L. & Merenmies, J. (2019). Peruskoulutuksen osaamistavoitteet uudistuvan erikoislääkärikoulutuksen perustana. Duodecim 2019; 135:27-35.
  3. Ten Cate, O. et al (2015). Curriculum development for the workplace using Entrustable Professional Activities (EPAs): AMEE Guide No.99. Medical Teacher 2015;37(11):983-1002.
  4. Ala-Mursula, L., Heikkinen, J., Horppu, R., Päätalo, K. & Toivonen, A. (2016). Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity – Työterveyshuollon kouluttajalääkärin opas. Helsinki 2016.
  5. Frank, J. R., Danoff, D. (2007). The CanMEDS initiative: implementing an outcomes-based framework of physician competencies. Medical Teacher, 29(7), 642-647.
  6. Harden & Crosby (2000). AMEE Guide No 20: The good teacher is more than a lecturer – the twelve roles of the teacher. Medical Teacher 22:4.
  7. Juutilainen, P-K. & Vanhalakka-Ruohola, M. (2011). Ohjaajan kompetenssit – taidanko, ymmärränkö, olenko, uskallanko? Teoksessa Kasurinen H, Merimaa E, Pirttiniemi J. (toim.) OPO. Opinto-ohjaajan käsikirja. Opetushallitus: Oppaat ja käsikirjat 3, 226-237.
  8. Repetto, E. (2008). International competencies for educational and vocational guidance practitioners: an IAEVG trans-national study. International Journal for Educational and Vocational Guidance, 8(3), 135-195.