Työllistymiskyvyn palveluverkosto

Palveluverkosto ja esimerkkejä palveluista

Olemme hahmotelleet työllistymiskyvyn palveluverkostoa oheiseen kuvioon (kuvio «»2) OTE-hankeraportin hengessä (5). Vaikka monelle termi työllistymiskyky on uusi, moni on jo tehnyt perustyössään työ- ja työllistymiskyvyn arviointia ja tukemista eri tavoin.

Työterveyshuollot ovat yhteistyössä työnantajien kanssa tehneet tehtävänkuvien muokkausta sekä arvioita uudelleen koulutuksesta ja uudelleensijoituksista työpaikan sisällä. Työeläkevakuutusyh-tiöiden kanssa on sovittu työkokeiluista, työkykyvalmennuksista ja saatu päätöksiä uudelleenkoulutuksesta. On tuettu työhön paluuta sairaslomalta, järjestetty työterveysneuvotteluja, tehty arvioita ammatillisesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja tuettu yt-neuvottelutilanteissa. TE-toimistojen lähettämille työttömille on tehty terveystarkastuksia sekä työhönsopivuus- ja työllistymiskykyarvioita. Moniammatillisessa työssä mukana ovat työterveyslääkärien lisäksi työterveyshoitajat, työterveyspsykologit, työ-fysioterapeutit ja joskus sosiaalialan asian-tuntijatkin. Muita kumppaneita ovat olleet työkyky- ja uudelleensijoituskoordinaattorit, ammatinvalinnanohjaajat ja työhyvinvointipäälliköt. Yhteistyötä on tehty ja koordinoitu työllistymisenkin terveydellisten edellytysten näkökulmasta niin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon kuin päihde- ja mielenterveyskuntouttajienkin kanssa.

Ammattiliitoilla on monia niin yksilöille suunnattuja kuin kollektiivisiakin palveluja työttömyyden uhatessa. Sosiaalitoimen aikuissosiaalityö, sosiaalinen kuntoutus, kuntouttava työtoiminta, talous- ja velkaneuvonta ja muukin ohjaus on hyvä kartoittaa kunkin omalla toiminta-alueella. Kelalta löytyy monipuolisesti lääkinnällisen, ammatillisen ja psykoterapiankin kuntoutuksia, työelämään kuntoutukset ja esimerkiksi Taito-kurssit, elinkeinotuki, apuvälinetukea työhön ja opiskeluun, työkykyneuvojat ja taloudellista tukea työttömyysajalle. Lisäksi nuorille on vielä omat tukimuodot, joista matalan kynnyksen Nuotti-toiminta on aivan uusinta uutta.

Monille tuntemattomia yhteistyötahoja löytyy kolmannelta sektorilta: erilaisista järjestöjen, yhdistysten ja seurojen hankkeista ja palveluista sekä kirkon palveluista. Yritysmaailmassa on useita HR-alan toimijoita, jotka tarjoavat uudelleensijoittumispalveluita työelämän muutostilanteisiin. Toimintakyky- ja kriisikeskukset voivat myös tulla tarpeeseen työnsä menettäneen tukemiseksi. Ammatillisen koulutuksen yhteistyötahoja kannattaa kartoittaa, mukaan lukien

oppisopimuskoulutus, täydennyskoulutuksien tarjoajat ja korkeakoulutkin. Opinto-ohjaajat ja erilaisten kouluttajien yhteiset aikuiskoulutuksen ohjauspalvelut ovat hyviä tahoja tukemaan tilanteissa, joissa osaamisen kehittämiseen halutaan hyödyntää lisäkoulutusta tai uudelleen koulutusta. Oppilaitoksilla voi olla myös tarjolla valmennuksia tai uraohjaajien palveluja alanvaihtoa suunnitteleville tai työtä etsiville. Aikuiskoulutustuki voi olla ratkaiseva kannuste hakea lisäoppia oman ammattitaidon kehittämiseksi.

Tärkeintä on kuitenkin toimiva yhteys työpaikkaan. Siellä keskeisiä yhteistyötahoja ovat esimies tai työnantajan edustaja, joka kykenee antamaan lisätietoa työntekijän työssä suoriutumisesta ja vahvuuksista ja työpaikan mahdollisuuksista järjestellä työtä ja näin tukea työllistymiskykyä. Tukena voivat olla myös henkilöstöhallinnon edustajat, työkykykoordinaattori, luottamusmies ja työyhteisö. Erilaiset työkyvyn tuki- ja koulutusohjelmat sekä uravalmennukset työssä oleville voivat toimia myös muutoksissa turvana työpaikoilla.

Mitä terveydenhuoltoyksiköissä kannattaisi tehdä?

Työllistymiskyvyn tukeminen on asia, jota terveydenhuollossa lähes jokainen tekee omilla opeillaan, oppii työn kantapään kautta ja itse selvittämällä. Valmista materiaalia ole hyödynnettäväksi. Kehitystyötä asian parissa on siis tarjolla.

Sekä työterveyshuoltojen että yritysten tulisi olla selvillä työllistymiskyvyn tukemisesta ja varautua sekä myös osallistua siihen. Yksi idea tähän olisi ottaa asia osaksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmia. Toimintasuunnitelmissa ja palveluissakin tulisi luoda uudelleentyöllistymistä tukevia ohjauksellisia rakenteita, verkostoja ja välineitä ja tehdä asia tietoiseksi.

Jokaisessa terveydenhuollon yksikössä kannattaisi koota verkostokartta oman alueen työllistymiskyvyn palveluverkoston jäsenistä tuomaan konkretiaa verkoston käsitteelle. Yhteiset tutustumiset, koulutukset ja vierailut olisivat varmasti hyväksi.

Aihepiirin koulutuksiakin on alettu järjestää. Yksi niistä on työterveyshuollon virtuaaliyliopiston ohjattu kurssi Työllistymiskyvyn tukeminen.

Lopuksi

Työ on keskeinen osa terveyttä, toimeentuloa ja osallisuutta yhteiskuntaan. Siksi työ- ja työllistymiskyvyn tukemisen tulee olla keskeinen tavoite ja keskeistä toimintaa kaikkialla terveydenhuollossa. Työllistymiskyvyn tukemisen perusta on yksinkertainen: selvitä tuen koko tarve – käytä tai ohjaa käyttämään kaikki tarvittava tuki – tunne palvelujärjestelmä.

Kuva 1. Työkykytalo - työkyky on hyvinvoinnin perusta. Ks.: http://ttk.fi/files/5222/Tyokyky-on-tyohyvinvoinnin-perusta.pdf.

Kuva 2. Työllistymiskyvyn palveluverkosto.