Työeläkekuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät

Tutkimus

Työeläkekuntoutusta voidaan pitää onnistuneena, mikäli kuntoutus ei keskeydy tai kuntoutuksen päätyttyä kuntoutujalle ei makseta eläkelaitoksen myöntämää etuutta tai eläkettä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin onnistumista kuntoutuksen päättymishetkellä eikä pitkällä aikavälillä. Lisäksi tässä tutkimuksessa osatyökyvyttömyyseläkettä saavat katsottiin epäonnistuneiksi kuntoutuksiksi, vaikka he ovat osittain työmarkkinoiden käytettävissä.

Tutkimusjoukkona olivat yhden työeläkeyhtiön vuosina 2014–2017 päättyneet kuntoutusprosessit. Aineiston siivouksen jälkeen tutkimusjoukon suuruus oli 3 214 prosessia. Tutkimusongelmia oli kaksi:

Tutkimusongelma 1: Mitkä tilastollisin menetelmin löydettävissä olevat tekijät vaikuttavat kuntoutuksen onnistumiseen tutkimusaineistossa?

Tutkimusongelma 2: Miten luodaan tilastollinen ennustemalli, jolla voidaan ennustaa kuntoutusprosessin onnistumisen todennäköisyyttä?

Tutkimuksessa käytettiin ristiintaulukointeja sekä monimuuttujamenetelmään kuuluvaa logistista regressiomallia. Tutkimuksessa ei käytetty vertailujoukkoa, vaan aineiston onnistuneita ja epäonnistuneita kuntoutuksia verrattiin keskenään. Näiden menetelmien perusteella vaikuttaviksi muuttujiksi osoittautuivat kuntoutujan ikä, kuntoutujan tausta, kuntoutujan toimenpide, eläkkeen määrä sekä diagnoosi.

Ennustemallin tarkoituksena oli ennustaa, päättyykö kuntoutusprosessi onnistuneesti. Luotu malli osasi ennustaa oikein hieman yli 74 prosenttia testiaineiston tapauksista. Tämä luku ei ole vielä kovin korkea, joten ennustemallia tulisi parantaa. Malli osasi ennustaa paremmin onnistuneet kuntoutukset kuin epäonnistuneet. Ennustemallia ei voi sellaisenaan käyttää, vaan sitä tulee muokata vielä paremmaksi niin, että mallin kokonaisselitysaste saadaan suuremmaksi.

Vaikuttavat muuttujat

Tutkimusaineiston kuntoutusprosesseista 63 prosenttia päättyi onnistuneesti. Vuosittaista vaihtelua oli jonkin verran. (Kuva 1.)

Kuntoutujan ikä laskettiin kuntoutuksen hakemushetkellä. Mitä vanhempi kuntoutuja oli, sitä heikommin kuntoutus onnistui. Kuntoutujan tausta kuvaa kuntoutujan tilannetta ennen kuntoutuksen aloittamista. Vaihtoehtoina olivat työssä, työtön, eläkkeellä, ei tietoa, hylkäys tai muu. Hylkäys tarkoittaa, että kuntoutuja on hakenut työkyvyttömyyseläkettä, mutta on saanut siitä hylkäävän päätöksen. Muu-syyllä ovat esimerkiksi sairauspäivärahaa saavat henkilöt, joilla ei ole voimassaolevaa työsuhdetta. Erityisesti eläke- ja hylkytaustaisilla kuntoutujilla kuntoutusprosessin onnistuminen oli epätodennäköisempää kuin muilla taustasyillä.

Kuntoutuksen toimenpiteistä kallein on uudelleenkoulutus. Tämän tutkimuksen perusteella ne, joilla oli ollut kuntoutusprosessin aikana uudelleenkoulutusta, onnistuivat paremmin kuin ne, joilla toimenpiteenä oli ollut jokin muu. Eläkkeen määrä kertoo usein kuntoutujan työhistoriasta. Mitä suurempi eläke, sitä pidempi työhistoria tai parempipalkkainen työ. Kuntoutusprosessin onnistumisprosentti oli parempi, mitä suurempi eläkkeen määrä oli. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että hyväpalkkaisessa työssä olevat ovat motivoituneempia palaamaan työhön ja heillä myös todennäköisemmin on työ, johon palata.

Kuntoutujalla voi olla useampi diagnoosi, mutta tähän tutkimukseen otettiin mukaan vain kaksi ensimmäistä. Nämä luokiteltiin kirjaimen perusteella neljään eri luokkaan: mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet, verenkiertoelinten sairaudet sekä muut. Aineistossa päädiagnoosina eniten oli tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, ja näiden onnistuminen oli myös kaikkein suurinta ollen lähes 66 prosenttia. Useammasta sairaudesta kärsivillä kuntoutusprosessin onnistuminen oli heikompaa kuin yhden diagnoosin kuntoutujilla.

Jatkotoimenpiteet

Tutkimus herätti paljon lisäkysymyksiä, joihin on perehdyttävä tarkemmin. Erityisesti keskeytyneet kuntoutusprosessit ovat mielenkiintoinen kokonaisuus, samoin kuntoutuksen vaikuttavuus pidemmällä aikavälillä. Lisäksi ennustemallista tulisi muokata parempi, jotta sitä voisi käyttää aidosti apuna kuntoutusprosessin parantamisessa.

Tutkimuksessa mukana olivat vain toimenpiteisiin johtaneet kuntoutusprosessit. Kuntoutusennakkopäätöksen saaneiden määrä on ollut kasvussa, ja osa näistä myönnöistä ei johda lainkaan toimenpiteisiin. Tätä ryhmää tulisi myös tutkia eli selvittää, annetaanko eläkealalla turhia kuntoutuksen ennakkopäätöksiä.

Kuva 1. Kuntoutusprosessien onnistumisprosentit vuosittain.