Työterveyslääkäri

KIILA-kuntoutus nivouttaa kuntoutusta arkeen ja työhön

Työterveyslääkäri
2019;37(3):26-28
Marjukka Aaltonen

Työelämässä olevien kuntoutukselta on perätty pysyvämpiä tuloksia ja kiinteämpää kytkyä työpaikoille ja työhön. Onko tilanne parantunut, kun Kelan ammatillisesta KIILA-kuntoutuspalvelusta on saatu kokemuksia jo yli kolmen vuoden ajalta? Miten uusi palvelumalli on toiminut käytännössä?

KIILA-kuntoutuksen tavoitteena on kuntoutujan työkyvyn parantaminen ja tukeminen sekä työelämässä pysyminen. KIILA-kuntoutukseen valitaan työelämässä olevia alle 67-vuotiaita henkilöitä, joilla on terveydenhuollossa todettu kuntoutuksen tarve pysyäkseen työelämässä. Työkyvyn heikentymistä arvioidaan kokonaisvaltaisesti. Tilanteeseen voivat vaikuttaa esimerkiksi muutokset työssä tai henkilön vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä, työsuorituksen heikentyminen, kuormittuneisuuden kokemus tai jatkuvasta kuormituksesta aiheutuva, työkykyä heikentävä terveysongelma tai sairauden oireiden paheneminen työssä, terveyspalveluiden lisääntynyt käyttö ja poissaolot; henkilön sairauspäivien määrällä ei kuitenkaan ole olennaista merkitystä.

Noin puolentoista vuoden aikana toteutettava prosessi sisältää perusteellisen yksilöllisen tilannearvion ja sen pohjalta laadittavan henkilökohtaisen suunnitelman, ryhmäjaksoja ja yksilökäyntejä. Kuntoutuspäiviä on yhteensä enintään 18.

Kiila-kuntoutus on yhteistyötä

Kuntoutuksessa painotetaan kuntoutujan oppimista ja aktiivista roolia. Se haastaa työntekijän pohtimaan omaa rooliaan työssä, pysäyttämään kestämättömän kehityssuunnan ja pyrkimään tavoitteelliseen muutokseen. Tavoitteena on saada parannusta paitsi työntekijän yksilölliseen työkykyyn myös siihen vaikuttaviin asioihin työssä ja työyhteisössä. Sen vuoksi yhteistyö kuntoutujan, hänen esimiehensä, työterveyshuollon ja palveluntuottajan kesken on suunniteltu osaksi KIILA-kuntoutuksen rakennetta.

Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä ja tekee tässä yhteistyötä muun muassa työterveyshuollon kanssa. Työkykyriskien tunnistaminen ja kuntoutustarpeen arviointi ja kartoitus ovat osa työterveyshuollon normaalia työtä. Sekä esimies että työterveyshuolto voivat suositella työntekijälle kuntoutusta. Molemmat osallistuvat KIILAn hakuprosessiin yhdessä kuntoutujan kanssa ja työpaikkakohtaisissa toteutuksissa myös kuntoutusprosessin suunnitteluun.

Kuntoutujan esimies osallistuu tilannearviointiin, jossa keskustelun pohjana käytetään esimiehen ja kuntoutujan yhdessä täyttämää KIILA-kuntoutuksen ammatillista selvityslomaketta. Esimiehen osallistuminen työskentelyyn tähtää siihen, että tarvittavat muutokset on mahdollista toteuttaa työssä. Esimies ja työterveyshuollon edustaja ovat mukana myös toisen ryhmäjakson aikana järjestettävässä yhteistyötapaamisessa, jossa käsitellään yhdessä kuntoutujien esille nostamia teemoja. Kuntoutuksen päätösosaan, joka pidetään viimeistään kahden kuukauden kuluessa viimeisestä ryhmäjakson tai yksilöllisen osan toteutuksesta, osallistuvat kaikki yhteistyön osapuolet. Siinä kootaan yhteen kuntoutuksen aikana saavutetut tulokset, todetaan tapahtunut edistyminen ja suunnitellaan ja sovitaan kuntoutuksen jälkeisistä toimenpiteistä, joilla tuetaan kuntoutujan kuntoutumisen ja työuran jatkumista.

Miten tulokset näkyvät työpaikoilla?

Kuntoutujat ovat olleet tyytyväisiä KIILA-kurssiin, mutta miten tulokset ovat näkyneet työpaikoilla? Työterveyslaitos ja Kuntoutussäätiö toteuttivat Kelan Muutos-hankkeen osana Siirtymä uusimuotoiseen kuntoutukseen -tutkimuksen (SIKU, 1.6.2016–31.12.2018), joka selvitti Aslak-kuntoutuksen päättymisen ja KIILA-kuntoutuksen aloittamisen vaikutuksia. Jälkimmäisessä selvitettiin KIILA-kuntoutuksen toimivuutta, hyötyjä ja vaikutuksia kuntoutujien, kuntoutuksen palveluntuottajien moniammatillisen tiimin, työpaikkojen ja työterveyshuollon edustajien näkökulmista sekä jatkokehittämisen tarpeita ja mahdollisuuksia.

Tutkimuksen mukaan KIILA-kuntoutukseen osallistuneet kuntoutujat olivat motivoituneita hakemaan kuntoutukseen, selvittämään omaa kuntoutustarvettaan sekä suunnittelemaan ja edistämään omaa kuntoutumistaan. Kuntoutujat reflektoivat tilannettaan kuntoutuksen aikana, ja valtaosa koki ymmärtäneensä, millaiset asiat edistävät ja estävät heidän hyvinvointiaan. Kuntoutujat kuvasivat tehneensä käyttäytymistään koskevia muutoksia ja olivat joko melko tai erittäin motivoituneita ylläpitämään kuntoutuksen aikaansaamia vaikutuksia.

Kuntoutusyhteistyön osalta KIILA-kuntoutuksen rakennetta pidettiin toteuttavissa olevana, mutta kaikista näkökulmista vastaajat halusivat kehittää kuntoutusyhteistyön laatua. Kuntoutuksen rakenne mahdollisti hyvin kuntoutujan työhön liittyvän tuen tarpeen huomioimisen. Kuntoutuksen palvelutuottajat kokivat haastavana työpaikan tilanteeseen paneutumisen, ja lähiesimiesten ja erityisesti työterveyshuollon edustajien toivottiin osallistuvan yhteistyöhön tiiviimmin.

Eri näkökulmista arvioituna noin puolella kuntoutujista työkyky parani. Kuntoutujat arvioivat myös oman asennoitumisensa muuttuneen positiivisemmaksi työntekoa kohtaan ja töiden analysointi ja priorisointi ja itsestä huolehtiminen kehittyivät. Kuntoutuksen palvelutuottajat arvioivat muutoksia tapahtuneen enemmän kuntoutujien asennoitumisessa työhön ja työn tekemisen tavoissa kuin työtehtävissä tai -ympäristössä. Työpaikan edustajien mukaan vaikutukset näkyivät työssä toimimisessa.

Palveluntuottajan kokemuksia kiilasta

Kiipula-Aviressa toteutamme ensimmäisen sopimuskauden aikana runsaat sata KIILA-kurssia, joista reilu puolet on työpaikkakohtaisia. Työnantajakohtaiset kurssit saadaan yleensä hyvin täyttymään ja yhteistyö toimii alusta alkaen luontevasti ja hyvin. Joillakin isojen työnantajien työterveyshuolloilla on ollut työterveyslääkäriresurssien niukkuuden vuoksi haasteita ehtiä käsitellä hakemukset määräajassa. Toimialakohtaisten kurssien täyttymisessä on haasteita, ja niitä on jouduttu siirtämään ja myös kokonaan perumaan. KIILA tunnetaan vielä huonosti, ja jotkut saattavat suhtautua epäluuloisesti rakenteen ja avomuotoisuuden toimivuuteen.

Yhteistyön eri toimijoiden kesken olemme kokeneet toimivana ja kuntoutujien asiaa edistävänä. Haasteet ovat olleet käytännöllisiä: miten saadaan sovittua yhteinen aika eri toimijoille? Etäyhteydet ovat osaltaan ratkaisseet aikatauluhaasteita.

Kuntoutujat tietävät, millainen prosessi heitä odottaa, tiedostavat oman vastuunsa hyvinvoinnistaan ja ovat motivoituneita muutokseen. Kuten SIKU-tutkimuksessakin kävi ilmi, kuntoutukseen pääsyn kriteerit ovat tiukat. Vastaajista vajaan 2/3:n mukaan kuntoutus käynnistyi oikeaan aikaan ja loppujen mukaan liian myöhään. Kokemustemme mukaan kaikki osallistujat ovat paikkansa kurssilla "ansainneet". Esimiehen osallistumista arvostetaan. Kun esimies osallistuu työhön liittyvien asioiden käsittelyyn, tavoitteista tulee yhteisiä. Esimies saa myös välineitä omaan työkykyjohtamiseensa.

Marjukka Aaltonen
PsK, toimitusjohtaja
Kiipula-Avire (Avire Oy)
marjukka.aaltonen@kiipula.fi

Kirjallisuutta

  1. Työterveyslaitos ja Kuntoutussäätiö: Muutos-hanke, Siirtymä uusimuotoiseen kuntoutukseen (SIKU) – implementaatiotutkimus Aslak-kuntoutuksen päättymisestä ja KIILA-kuntoutuksen aloittamisesta 1.6.2016- 31.12.2018. https://www.slideshare.net/kelantutkimus/siirtym-uusimuotoiseen-kuntoutukseen-siku