eAKSE – ammatillinen kuntoutus etänä
Kun kuulimme Vervessä eKELAn etäkuntoutuksen kehittämishankkeesta, päätimme heti lähteä siihen mukaan. Tuossa vaiheessa meillä ei ollut ensimmäistäkään käsitystä siitä, mihin ja miten etäkuntoutusta haluaisimme kokeilla. Koska Vervellä on vahva tausta ammatillisessa kuntoutuksessa, suuntasimme katseen nopeasti työurapalvelujen suuntaan.
Aluksi pohdimme sopivaa ja selkää kohdetta, ja sellainen alkoi hahmottua onneksi nopeasti. Olimme huomanneet, että kohtuullisen moni ammatilliseen kuntoutukseen ohjattu kuntoutuja ei koskaan saapunut kuntoutukseen. Joskus aloittamisyrityksiä oli useampia, ja lopputulos oli sama. Tämä kohderyhmä oli kiinnostava, koska se jäi meille ja varmaankin myös Kelalle mysteeriksi. Pohdimme voisiko tämä kohderyhmä aloittaa ammatillisen kuntoutuksen etänä, jolloin saisimme myös paremman kuvan tästä kokonaan kuntoutuspalvelujen ulkopuolelle jäävästä ryhmästä.
On sanomatta selvää, ettei ammatillista kuntoutusta voi toteuttaa kokonaan etänä, koska päämääränä on edetä työkokeiluihin, opintoihin ja lopulta työelämään. Niinpä keksimme, että aloittaisimme ammatillisen kuntoutuksen prosessin etäkuntoutuksena ja rohkaisisimme sitä kautta näitä kuntoutujia perinteiseen lähietäisyydellä tapahtuvaan kuntoutukseen ja lopulta myös työpaikoille työkokeiluihin. Tämä perusoivallus kuulosti järkevältä, tarpeelliselta ja myös mielenkiintoiselta. Kela oli samaa mieltä ja valitse meidät mukaan yhdeksi etäkuntoutuspalvelujen kehittäjäksi.
Tuumasta toimeen
Kelan ammatillinen kuntoutus alkaa yleensä Ammatillisella kuntoutusselvityksellä (AKSE), ja se on jaettu kolmeen vaiheeseen, muutaman päivän alkuvaiheeseen, noin parin viikon jatkovaiheeseen sekä seurantavaiheeseen. Viimeksi mainitussa seurataan tehtyjen suunnitelmien toteutumista puhelinsoittojen ja tapaamisten avulla. Päätimme "digitalisoida" alkuvaiheen sisällöt ja toteuttaa ne etäkuntoutuksen keinoin. Päämääränä oli houkutella näin aloittaneet kuntoutujat jatkovaiheeseen, jossa varsinainen ammatillinen suunnitelma laaditaan.
Tässä kohtaa tulikin eteen ensimmäinen haaste ja jopa pienoinen kriisi. Miten ihmeessä voimme toteuttaa etänä sen, minkä olemme tehneet aiemmin tontilla? Heti alusta lähtien oli selvää, ettemme mene helpoimman kautta. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että tekisimme asiat samalla tavalla kuin ennenkin vain sillä erolla, että kuntoutuja olisi kotona. Toisin sanoen haastattelisimme kukin vuorollamme kuntoutujaa videopuhelujen avulla ja antaisimme yleistä informaatiota ammatillisesta kuntoutuksesta vastaavalla tavalla eli livelähetysten tai videoiden avulla. Halusimme rikkoa ajan ja paikan rajat!
Käytännössä tämä tarkoitti ammatillisen kuntoutusselvityksen alkuvaiheen sisältöjen muokkaamista sellaiseen muotoon, että prosessi voisi edetä etävalmennustyökalun avulla miten, missä ja milloin tahansa, toisin sanoen ei-reaaliaikaisesti. Kuntoutuksen ammattilaisen ei siis välttämättä tarvinnut olla omassa työhuoneessaan eikä kuntoutujan kotona. Vuorovaikutus piti myös onnistua millä välineellä tahansa (kännykkä, tabletti, tietokone), ja kuntoutuja voisi kuntoutua vaikka aamuyön pimeinä tunteina. Tähän me kuntouttajat emme sentään livenneet.
Haimme sparrausta etäopetuksen guruilta ja jopa peliteknologian ammattilaisilta. Lopulta meille hahmottui käsitys siitä, että sisällöt oli palasteltava riittävän pieniin osioihin, joista sitten muodostuisi laajempi kokonaisuus. Aloimme kutsumaan näitä tehtäviä sytykkeiksi. Pienet helposti sulateltavat ja asteittain avautuvat sytykkeet houkuttelevat kuntoutujaa dialogiin, jota kävimme pääosin käytössä olevan digialustan sisällä. Pyrimme jakamaan sisältöä kuten Facebookissa jaetaan päivityksiä. Sisällöt saattoivat olla myös lyhyitä videoita, kyselyjä, mutta pääosin etenimme ei-reaaliaikaisen dialogin keinoin.
Sytykkeiden sisällöt vastasivat AKSEn alkuvaiheen tavanomaisia teemoja: tutustumista, elämäntilanteen selvittelyä, työ- ja koulutushistorian tutkailua, psyykkisen jaksamisen arviointia sekä terveydentilan tutkimista. Viimeksi mainittu tapahtui sekin pääosin alustan kautta, vaikka puhelimellakin kuntoutuja voitiin tarvittaessa jututtaa (sekin on tietenkin etätyökalu). Luonnollisesti lääkärin kliininen tutkimus jää työkalupakista pois, mutta onneksi minulla oli kokemusta videopuhelun kautta tapahtuvasta etätyöskentelystä muiden Verven palvelujen kautta.
Itse toimin työryhmän lääkärinä ja vastasin käytössä olevan digialustan ylläpidosta ja sytykkeiden tekemisestä alustalle sopivaan muotoon. Muu työryhmä oli sekin mukana etänä, koska tiimiin kuului työntekijöitä aluksi kahdelta ja lopulta kolmelta paikkakunnalta. Työryhmäpalaveritkin toteutettiin etänä, tosin perinteisemmän reaaliaikaisen videoneuvottelun keinoin. Työryhmässä olivat lääkärin lisäksi mukana sosiaalityöntekijä, psykologi ja ammatillinen ohjaaja.
Koko työryhmä oli koko ajan läsnä kuntoutujan prosessissa. Työhuoneiden rajat katosivat kuin taikaiskusta bittipölyksi. Olimme vähintäänkin kärpäsenä katossa mutta tarvittaessa hyppäsimme keskusteluun mukaan, ja esitimme lisäkysymyksiä ja kysyimme täsmennyksiä heti, kun siihen oli tarvetta.
Aluksi varmaan arastelimme tätä, mutta pikkuhiljaa mukaan meno muuttui luontevammaksi. Lisäksi tällainen toimintatapa ehkäisi lähes tyystin tavanomaista kuntoutusta vaivaavat päällekkäisyydet. Jos joku asia oli jo jonkun toimesta kysytty ja käsitelty, siihen ei enää tarvinnut palata, ellei se ollut oleellista kuntoutuksen näkökulmasta.
Ryhdyimme kutsumaan tätä toimintamallia akvaariotyöskentelyksi. Uiskentelimme siis koko tiimi ja kuntoutuja samassa akvaariossa koko kuntoutumisprosessin ajan. Välillä joku nousi pinnalle ja kävi ehkä kuivattelemassa hipiäänsä mutta sitten pulahti taas tarvittaessa mukaan. Tätä tunnetta ja tunnelmaa on ainakin minulla edelleen ikävä. Akvaariomalli toi kokonaan uuden säväyksen ja syvyyden kuntoutustyöhön.
Ohjausryhmässä mukana ollut Raija Kerätär kaipasi akvaarioon mukaan myös kuntoutujan omia paikallisia ohjaavia tahoa. Sitäkin on näillä näkymin tarkoitus myöhemmin kokeilla! Tällainen malli mahdollistaisi kokonaan uudenlaisen, joustavan verkostotyön.
Lupaava alku
eAKSEen osallistui lopulta 20 eri ikäistä kuntoutujaa. Innokkuus kokeiluun lähtemiseen oli hyvä, ja vain kahdella prosessi jäi kesken. Taustasyyt siihen, ettei kuntoutus ollut alkanut perinteiseen tapaan, olivat suht loogisia. Osalle kuntoutukseen tuleminen oli terveydentilan kannalta mahdotonta, osalla taas kotitilanne, pitkät etäisyydet tai taloudelliset syyt estivät kuntoutukseen lähtemisen. Terveydentilasyissä korostuivat odotetusti jännitysoireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Valitettavasti jatkovaiheeseen pystyi jatkamaan suoraan ainoastaan kolme kuntoutujaa, mikä jäi pettymykseksi. Sataa prosenttia emme tavoitelleet, koska tavallisessa AKSE:ssakin jatkovaiheeseen jatkajia on n. 60–70 %, mutta pari kolme enemmän olisi ollut hieno suoritus. Teimme kuitenkin kaikille alustavan ammatillisen kuntoutussuunnitelman ja suosittelimme tarvittaessa lääkinnällisen kuntoutuksen vaihtoehtoja sekä hoidollisia reittejä.
Kuntoutujat olivat pääosin hyvin tyytyväisiä saamaansa palveluun. Yksi kuntoutuja jopa koki ilmapiirin eAKSEssa poikkeuksellisen hyväksi. Ehkä hänellekin oli tullut siitä ikioma akvaariokokemus!
Miten etäkuntoutusta jatketaan?
Olemme ottaneet vastaavan etävälineen käyttöön nuorten mm. sosiaalisen ja ammatillisen kuntoutuksen kehittämishankkeessa (SAKU). Lisäksi käytämme nykyisin samaa digialustaa TELA-kuntoutuksessa (työeläkelaitoksen ammatillinen kuntoutus). Molemmissa sisällöt on muokattu kyseisen kuntoutustyypin vaatimaan muotoon, vaikka samojakin elementtejä on mukana. Oleellinen ero on kuitenkin se, ettei kumpikaan näistä kuntoutuksista ole luonteeltaan etäkuntoutusta vaan pikemmin nämä uudet välineet toimivat uudenlaisena informaatiokanavana. Lisäksi SAKU-hankkeessa alusta toimii ryhmän yhteisenä keskustelufoorumina.
Todennäköistä onkin, että ammatillisessa kuntoutuksessa etämenetelmät tulevat täydentämään lähietäisyydellä tapahtuvaa työskentelyä, vaikka selvä tarve ammatillisen kuntoutuksen aloittamiselle etämenetelmin olisi myös olemassa. Olemme myös suunnitelleet uutta kehityshanketta, jossa vastaavan kaltaista menetelmää käytettäisiin uudenlaisen ajasta ja paikasta riippumattoman, joustavan verkostotyön pohjana. Tällöin kuntoutuja kuljettaisi omaa verkostoaan tavallaan aina mukana omassa kännykässään.
Kuntoutuslääkäri, apulaisylilääkäri
Verve
jari.turunen@verve.fi