Valtaa, mutta myös vastuuta

Suomen lainsäädäntö ohjaa monin tavoin kontaktia, jossa potilas on varannut ise itselleen aikaa lääkäriltä hänelle ilmaantuneiden oireiden tai muun sairauden epäilyn selvittämiseksi sekä hoitamiseksi tai vapaaehtoisen terveystarkastuksen. Keskeisenä lähtökohtana on potilaan itsemääräämisoikeus. Ainoana poikkeuksena on tunnetusti mielenterveyspuolen pakkohoito.

Kun siirrytään sairauden hoidosta työterveyden kelaluokka 1:n puolelle, on edelleen potilaan itsemääräämisoikeus voimassa, mutta tilanne on tästä huolimatta oleellisesti toinen. Kaikki lakisääteinen työterveyshuolto perustuu potilaan ja lääkärin välisen kontaktin lisäksi jonkin kolmannen tahon tarpeeseen ja/tai antamaan määräykseen. Kun työntekijä tulee terveystarkastukseen erityisen sairastumisen vaaran takia, kyse onkin kahden kaupan sijaan vähintään kolmen kaupasta. Terveystarkastuksen tosiasiallisia tarvitsijoita on tässä tapauksessa potilaana olevan työntekijän lisäksi työnantaja. Sekä työntekijällä että työnantajalla on tällöin oma yhteneväinen intressinsä. Työnantajan intressi on saada tekijä työlle ja työntekijän intressi on saada lupa tehdä terveystarkastuksen edellyttävää työtä.

Lakisääteinen terveystarkastuskin on sairauden hoidon tapaan potilaan yksityisyyden alueelle menevä erilaisine tutkimuksineen. Tästä syystä potilaan oikeuksia koskeva lainsäädäntö on täysimääräisenä voimassa. Toisin sanoen lakisääteisessä terveystarkastuksessakin potilaan asemassa olevalla työntekijällä on valta kieltäytyä lääkärin tarpeelliseksi katsomista tutkimuksista ja muista selvityksistä, mutta tällöin työntekijä menettää vastaavasti oikeuden saada työhön sopivuuden suhteen myönteinen lausunto. Lausunto voi olla myönteinen vain, mikäli kaikki ylempää asetetut hyväksyttävän lausunnon kriteerit täyttyvät. Lääkärin tehtävä on toteuttaa tarkastus, mutta sen tilaa ja maksaa työnantaja ja sisällön määrittää viranomaistaho eli tyypillisesti lainsäätäjä.

Logiikaltaan työterveyshuollon terveystarkastus vastaa esimerkiksi ajokorttitodistusta. Molemmissa lääkäri on suorittajana, potilaan asemassa oleva luvan hakija oman intressinsä omaavana hakijana ja viranomaistaho ylimpänä määrittämässä, millaisia tuloksia tutkittavalta edellytetään, jotta lausunto voi olla myönteinen. Ajokorttitodistus on voimassa määräaikaisesti, minkä jälkeen se pitää uusia. Sama koskee myös tyypillistä työterveyshuollon lakisääteistä tarkastusta. Kun määräaika on mennyt umpeen, ei ajokortin haltija ole enää oikeutettu ajamaan eikä työnantaja voi enää käyttää työntekijää voimassa olevaa tarkastusta edellyttävään tehtävään. Ajo-oikeuden osalta vastuu tarkastuksen voimassaolosta on ajokortin haltijalla, kun taas työelämässä vastuu työskentelyoikeuden voimassaolosta on työnantajalla. Valta pitää kirjaa voimassa olevista tarkastuksista on mahdollista delegoida muun muassa työterveyshuollolle, mutta vastuu pysyy aina työnantajalla.

Vähänkään pidempään työelämässä olleella työntekijällä on tyypillisesti olemassa niin sairaus- kuin työterveyshuollonkin historiaa. On luonnollista, että juuri työterveyshuollon sairauskertomuksiin on ajan myötä kertynyt erityisesti työntekijän työkykyyn vaikuttavia asioita. Kun työntekijä tulee sairausvastaanotolle, on hänellä mahdollisuus kieltää lääkäriltään edellisten työpaikkojen työterveyshuollon tietoihin perehtyminen. Tällöin potilaan asiaa on hoidettava niillä tiedoilla, jotka ovat käytettävissä. Joskus jotakin oleellista saattaa tällaisessa tilanteessa jäädä huomiotta eikä lopputulos tästä syystä ole välttämättä optimaalinen. Työterveystarkastuksen tai muun lakisääteisen kontaktin ollessa kyseessä lääkärille jää enemmän pelivaraa. Jos lääkäri olettaa potilaan historiassa olevan työkykyyn ja työhön sopivuuteen liittyviä tietoja, hän voi näiltä osin edellyttää potilaansa työterveys- tai muun sairaushistorian tietojen saamista käyttöönsä tehdäkseen lausunnon.

Edellä kuvaamani asetelma on hyvä muistaa erityisesti silloin, kun työntekijällä on toistuvia ongelmia työssään selviämisen suhteen. Jos häntä hoidetaan vain sairaanhoidon keinoin, ei todellinen ongelma aina tule lääkärin tietoon. Mikäli työnantaja tällöin käyttääkin työterveyshuoltolain 13. §:n mukaista oikeuttaan pyytää työntekijästään tämän työkykyä koskeva lausunto, muuttuu potilaskontakti juurikin sairauden hoidosta lakisääteiseksi terveystarkastukseksi. Tällöin työterveyslääkärin on hyvä muistaa käyttää oikeuttaan saada riittävät tutkimustulokset ja sairaushistoriatiedot lausuntonsa pohjatiedoiksi. Sama asetelma koskee luonnollisestikin työhöntulotarkastusta.