Mielenterveysongelmien hoito ontuu – miksi hoidollista lyhytpsykoterapiaa ei ole tarjolla?

Psykoterapia on terveydenhuollon tavoitteellista ammatillista toimintaa, joka tähtää psyykkisen terveyden ja toimintakyvyn lisäämiseen. Terapiat voidaan luokitella lyhyisiin ja pitkiin psykoterapioihin. Useiden lyhytpsykoterapioiden teho on luokkaa A – siis vähintään yhtä hyvä kuin lääkehoitojen teho.

Meillä on mielenterveyden häiriöissä käytössä monia hoito- ja tukikeinoja, muun muassa psykoedukaatiota, selvittelyä ja supportiota, psykososiaalista tukea, lääkehoitoja, osasairauspäivärahaa, työajan ja työn muokkausmahdollisuuksia, ohjausta lääkinnälliseen mielenterveys- ja ammatilliseen kuntoutukseen ja lopulta, arviolta 7–12 kuukauden jälkeen myös Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa.

Hoidollisia lyhytpsykoterapioita ei juurikaan ole tarjolla kuin Mielenterveystalon kautta sairastelun ensi kuukausien aikana. Kansalaisetkin ovat tähän havahtuneet: eduskuntaan edennyt Terapiatakuu-kansalaisaloite tähtää siihen, että terapiaa taattaisiin kuukauden kuluessa tarpeen toteamisesta. Havahtuvatko päättäjät? Kuitenkin, ennen kuin kansalaisaloite muuttuu tarvittavien lakimuutosten ja uusien terapeuttien kouluttamisen kautta todeksi, aikaa kulunee vähintään vuosikymmen, sillä 4–6-vuotisen perustutkinnon (tavallisimmin sairaanhoitaja, lääkäri tai psykologi) jälkeinen yliopistojohtoinen psykoterapeutin koulutus kestää vähintään neljä vuotta lisää.

Onkin yllättävää tajuta, että esimerkiksi psykologin koulutus ei pätevöitä ketään psykoterapeutiksi. Miksi ei? Onhan meillä toiminta-, fysio- ja puheterapeuttejakin, joilla koulutus on perus-, ei jatkotutkinto. Tulisiko psykoterapeuttien koulutus muuttaa perustutkinnoksi? Näin terapeuttien saatavuus paranisi jo muutamassa vuodessa. Varsinkin, jos nykyinen jatkokoulutusmalli säilytettäisiin niille, jotka haluavat kouluttautua varsinaisen perustutkintonsa jälkeen.