Työterveyslääkäri

Unettomuushäiriön lääkkeetön hoito kannattaa

Työterveyslääkäri
2019;37(4):42-46
Katinka Tuisku, Markku Partinen, Eriikka Bardy, Helena Aatsinki ja Timo Partonen

Unettomuushäiriötä kannattaa hoitaa aktiivisesti, sillä se aiheuttaa kärsimystä, heikentää palautumista ja altistaa mielenterveyshäiriöille sekä työkyvyn ongelmille. Tuloksellisin hoito on unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT-i), josta on saatu hyviä kokemuksia työterveyshuollossa. Hoidon saatavuutta lisää nettiterapiasovellus.

Työikäisten univaje ja unettomuusoireet ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Tilapäiset unettomuusoireet ovat tavallisia terveilläkin ihmisillä eivätkä yleensä edellytä muuta kuin huomion kiinnittämistä omaan hyvinvointiin, nukkumisolosuhteisiin ja elämäntapoihin. Tilapäistä unettomuutta on noin joka kolmannella. Unettomuushäiriöstä kärsii noin 10 prosenttia väestöstä. Unettomuushäiriö ja unettomuusoireilu ovat työikäisillä tavallisia ongelmia.

Huomio unettomuusoireisiin työterveyshuollossa

Työhön liittyviä unettomuuden riskitekijöitä ovat mm. työstressi, vuorotyö ja toisaalta työttömyys. Työpaikkaselvityksessä työterveyshuolto arvioi ja määrittelee erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavat työt, joihin mm. yötyö lasketaan. Alkutarkastus ja määräaikaistarkastukset suunnitellaan tämän perusteella. Uneen ja vireystilaan liittyvien kysymysten tulisi kuulua kaikkiin terveystarkastuksiin ja työkyvynarvioihin, jotta oireisiin voitaisiin puuttua ajoissa.

Haittaavien unettomuusoireiden selvittely ja unettomuushäiriön tunnistaminen ovat osa työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukea (taulukko «»1). Työterveyshuollon vastaanotolle johtava unettomuusoireilu voi olla ensimmäinen hälytysmerkki liiallisesta työkuormituksesta. Unettomuusoireiden taustalta voi löytyä unenhuollon ongelmia, haitallisia terveystottumuksia, unettomuushäiriö tai muita sairauksia, joiden oirekuvaan kuuluu unettomuus.

Kuva 1. Unettomuushäiriön tunnistaminen ja arviointi.

Unettomuushäiriön tunnistaminen

Kroonisesta unettomuushäiriöstä on kyse silloin, kun ainakin 3 kertaa viikossa toistuva nukahtamisen tai unessa pysymisen vaikeus ja siihen liittyvät päiväaikaiset ongelmat ovat jatkuneet vähintään 3 kuukauden ajan, eikä tätä riitä selittämään muu sairaus tai päihteiden käyttö. Unettomuusoireen taustalla voi olla myös muu unihäiriö, kuten uniapnea tai levottomien jalkojen oireyhtymä. Vuorotyöunihäiriössä unettomuutta tai päiväväsymystä esiintyy vain vuorokausirytmiä rikkovien työvuorojen yhteydessä.

Miksi unettomuushäiriötä kannattaa hoitaa?

Unettomuushäiriö voi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä ja huolta sekä päiväaikaisen suoriutumisen heikentymistä. Se lisää mielenterveyshäiriöiden, työtapaturmien ja työkyvyttömyyseläkkeiden riskiä. Hoitamattomana unettomuushäiriö voi heikentää työhön soveltuvuutta esimerkiksi kuljetusalalla ja yötyössä. Unen laadun tai määrän huonontuessa unen palauttava vaikutus, tunteiden säätely ja oppiminen heikentyvät. Unettomuus voi heikentää tarkkaavuus- ja muistitoimintoja ja immuniteettia sekä johtaa haitallisiin aineenvaihdunnan ja autonomisen hermoston toiminnan muutoksiin.

Unettomuusoireesta unettomuushäiriöksi

Unettomuushäiriössä unettomuusoireen aikaansaama huoli, pelko, stressi ja nukkumiseen liittyvät kielteiset mielleyhtymät nostavat vireystasoa, mikä vaikeuttaa nukkumista. Kielteiset havainnot nukkumisesta ja vireydestä sekä haitalliset selviytymisyritykset ylläpitävät oireita. Vuoteessa valveilla lepäily ja nukkumisen liiallinen yrittäminen nostavat vireystasoa ja vahvistavat kielteisiä unimielleyhtymiä. Pitkät päiväunet ylläpitävät unensaantivaikeuksia, koska ne vähentävät kertyvää unipainetta.

Unettomuushäiriön niin sanotun kolmen tekijän mallia (altistavat, laukaisevat ja ylläpitävät tekijät) on täydennetty tutkimustiedon karttuessa (taulukko «»2). Kortikaalinen ylivireys, valveelle ominaisen aivotoiminnan sekoittuminen uneen ja valikoiva havainnointi selittävät unen kokemisen häiriötä, joka on unettomuushäiriössä tavallista. Siinä henkilön kokemus unen kestosta on huomattavassa epäsuhdassa objektiivisesti rekisteröityyn unen kestoon.

Kuva 2. Unettomuuden teoreettiset mallit (koottu lähteestä Perlis 2017).

Näyttöön perustuva täsmähoito

Unettomuushäiriön tuloksellisin hoito on unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT-i), jolla useimmiten saavutetaan pitkäaikainen hoitovaste. KKT-i tähtää haitallisten ajatus- ja käyttäytymismallien tunnistamiseen ja muokkaamiseen sekä unen fysiologisten ja psykologisten edellytysten vahvistamiseen.

KKT-i voidaan toteuttaa yksilöhoitona, ryhmämuotoisena tai nettitera-pian muodossa. Ryhmämuotoisena siitä on näyttöä työterveyshuollossa työaikamuodosta riippumatta. Vuorotyöunettomuuden hoidossa tavanomaiset unettomuuden hoitokeinot ovat vain osin sovellettavissa ja ratkaisevaa on työvuorosuunnittelu (säännölliset tai eteenpäin siirtyvät työvuorot). Työterveysyhteistyö on keskeistä, koska ikä ja muut sairaudet huomioiden voi ainoaksi ratkaisuksi jäädä henkilön siirtyminen vuorotyöstä päivätyöhön.

Unettomuushäiriö ja -oireet depressio- ja kipupotilaalla

Työterveyshuollossa tavallisiin työkykyä uhkaaviin ongelmiin, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä depressioon, liittyy usein myös unettomuutta. Se lisää kärsimystä ja heikentää selviytymistä sairauden kanssa. Unettomuusoire, masentunut mieliala ja kipu pahentavat toisiaan (kuva «»3). Vaikka unettomuus on tavallinen oire depressiossa ja kipu tyypillisesti aiheuttaa unettomuutta, myös depressio- ja kipupotilaalla voi olla yhtaikainen unettomuushäiriö, jota kannattaa hoitaa. Depressiopotilaan unettomuushäiriön KKT-i lievittää unettomuus- ja depressio-oireita.

Kuva 3. Unettomuus, kipu ja masentunut mieliala (mukailtu lähteestä Miranda ym. 2016).

Näyttöön perustuvan lääkkeettömän hoidon saatavuuden lisääminen

Jos itsehoitokeinoihin ohjaus (muun muassa Mielenterveystalon Unettomuuden omahoito) ja työn kuormitustekijöiden muokkaus eivät riitä, pitäisi unettomuushäiriöön suunnata KKT-i hoitoa.

Unettomuuden nettiterapia on edullinen ja joustavasti aikatauluista ja etäisyyksistä riippumatta saatavilla oleva hoitomuoto, joka tyypillisesti soveltuu niille omatoimisille työterveyshuollon asiakkaille, joilla on mahdollisuus älypuhelimen käyttöön. Hoidon saatavuutta on lisätty myös kouluttamalla työterveyshoitajia KKT-i-ryhmähoitomalliin, jonka etuina ovat vertaistuki ja mahdollisuus huomioida työn vaatimukset.

Katinka Tuisku
Psykiatrian dosentti, unilääketieteen erityispätevyys, osastonylilääkäri
HUS Psykiatria, Keskitetyt poliklinikat
katinka.tuisku@hus.fi
Markku Partinen
Professori, neurologian dosentti, unilääketieteen erityispätevyys
Helsingin uniklinikka, Tutkimuskeskus
Vitalmed, tutkimusjohtaja
markpart@mac.com
Helena Aatsinki
Työterveyshuollon erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys
Psykoterapeutti, työnohjaaja
Lääkärikeskus Aava Oy
helena.aatsinki@aava.fi
Timo Partonen
Psykiatrian dosentti
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimusprofessori
timo.partonen@thl.fi
Eriikka Bardy
Työterveyshuollon erikoislääkäri, psykiatriaan erikoistuva osastonlääkäri
HUS Psykiatria, työkyvyntutkimispoliklinikka
eriikka.bardy@hus.fi

Kirjallisuutta

  1. Blom K, Jernelöv S, Rück C, Lindefors N, Kaldo V. Three-Year Follow-Up Comparing cognitive behavioral therapy for depression to cognitive behavioral therapy for insomnia, for patients with both diagnoses. SLEEP 2017; 40 (8): 1-5.
  2. Espie C, Emsley R, Kyle SD, Gordon C, Drake CL ym. Effect of Digital Cognitive Behavioral Therapy for Insomnia on Health, Psychological Well-being, and Sleep-Related Quality of Life: A Randomized Clinical Trial. JAMA Psychiatry 2019; 76 (1): 21-30.
  3. Järnefelt H, Hublin C, toim. Työikäisten unettomuuden hoito. Työterveyslaitos, Helsinki 2012.
  4. Lallukka T, Kaikkonen R, Härkänen T, Kronholm E, Partonen T, ym. Sleep and Sickness Absence: A Nationally Representative Register-Based Follow-Up Study. Sleep 2014; 37(9): 1413-25.
  5. Miranda H, Kaila-Kangas L, Heliövaara M, Martimo KP. Laaja-alainen kipu, unettomuus ja masentuneisuus: työkyvyn vakava uhka? Suomen lääkärilehti 2016; 71(1-2): 33-39.
  6. Paunio T, Tuisku K, Korhonen T. Sleep, work and mental health. Psychiatria Fennica 2015;46:54-61.
  7. Perlis ML, Ellis JG, Kloss JD, Riemann DW. Etiology and pathophysiology of insomnia. Sivut 769-84 kirjassa Kryger M, Roth T, Dement WC, eds. Principles and practice of sleep medicine. 6th edition. Elsevier , Philadelphia 2017.
  8. Sallinen M. Uni, muisti ja oppiminen. Duodecim 2013;129(21):2253-9.
  9. Stenberg T, Aho V. Vaikuttaako uni immuniteettiin? Duodecim 2014;130(4):305-6.
  10. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi