Sven Hernberg 1934–2019 in Memoriam

Työterveyslaitoksen emeritus-tutkimusjohtaja, professori Sven Hernberg poistui keskuudestamme 85 vuoden iässä 10 kesäkuuta 2019. Sven valmistui ylioppilaaksi vuonna 1951 Tölö Svenska Samskola "Zillenista", suoritti lääketieteen lisensiaattitutkinnon Helsingin yliopistossa 1959, valmistui työlääketieteen erikoislääkäriksi 1964 ja julkaisi väitöskirjansa lyijyn toksikologiasta 1977. Hän työskenteli Työterveyslaitoksessa yhteensä 34 vuotta, joista 18 vuotta kaksoisroolissa: epidemiologian ja biostatistiikan osaston johtajana 1972–1992 ja laitoksen tutkimusjohtajana 1974–1994. Vuosina 1962–1972 hän toimi myös sivutoimisena työterveyslääkärinä.

Sven Hernbergin tieteellinen tuotanto kattoi 300 tieteellistä julkaisua ja suuren määrän ammatillisia tekstejä, oppikirjoja ja kirjan lukuja. Se oli kauttaaltaan johdonmukaista, korkeatasoista ja vaikuttavaa. Sven oli tutkimustyössään kurinalainen ja vaativa. Tutkimuksen relevanssi ja vaikuttavuus olivat aina ydinasioita. Selkeä kysymyksenasettelu, metodinen voima sekä tulosten ja johtopäätösten kriittinen tarkastelu olivat hänen luotettavia tavaramerkkejään. Svenin pääsiallinen tutkimusote oli epidemiologinen. Hän oli kiistatta Suomen työterveysepidemiologian johtohahmo vuosikymmenien ajan. Hän tutki, koulutti ja kehitti epidemiologian menetelmiä samalla, kun etsi ja tunnisti uusia ammattitauteja ja työhön liittyviä sai-rauksia.

Työperäisten altisteiden tuntemus, määrittäminen, mittaaminen ja niistä syntyvän terveysvaurion tunnistaminen ja mittaaminen muodostavat työterveysepidemiologian ytimen. Alan luonteesta johtuen Svenin tutkimuksen aihekirjo muodostui laajaksi kattaen kymmeniä työelämän riskialtistuksia ja niiden terveysvaikutuksia. Svenin tutkimusohjelmaan kuuluivat vuorollaan muun muassa lyijy, elohopea, koboltti, polysykliset aromaattiset hiilivedyt, difenyyli, formaldehydi, puupöly, klorofenoksiherbisidit, kloorifenolit, näyttöpäätetyöskentely, asbesti ja kvartsipöly, vain muutamia mainitaksemme. Kun yksi ongelma oli menestyksekkäästi ratkaistu, ei takerruttu siihen, vaan siirryttiin seuraavaan.

Svenin epidemiologia johti Suomessa lukuisten ammattitautien ja työperäisten sairauksien tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Kaikki alkoi lyijymyrkytyksen esiintyvyyden selvittämisestä ja eliminoinnista, sittemmin kohteina olivat muun muassa silikoosi ja valimotyöntekijäin keuhkosyöpä, rikkihiilen aiheuttamat keskushermosto- ja sydän- ja verisuonivauriot, asbestisairaudet, puupölyn aiheuttama nenän sivuontelosyöpä, teollisuusliuottimien aiheuttamat hermostovauriot, formaldehydiallergiat sekä työhön liittyvät tuki- ja liikuntaelinvauriot. Ne ja useat muut työn terveyshaitat saatettiin tutkimuksen ja ehkäisyn kohteiksi.

Joskus käytännön toimenpidesuosituksille piti hakea tukea Maailman terveysjärjestöstä WHO:sta Genevestä saakka, kun Suomessa ei asiaa uskottu. Näin kävi muun muassa lyijyn raja-arvojen kohdalla: suomalaiset tutkimustulokset kierrätettiin Geneven kautta WHO:n enimmäisarvosuosituksiksi ja sitä kautta Suomeen. Useat vakavat ammattitaudit, kuten lyijy-, rikkihiili- ja liuotinainemyrkytykset, silikoosi, uudet asbestoosit, useat ammattisyövät ja allergiat jäivätkin Suomessa historiaan, kun niitä monissa muissa maissa saattaa esiintyä vieläkin.

Sven oli kysytty ja arvostettu kouluttaja. Hän toimi Helsingin yliopiston epidemiologian dosenttina 29 vuotta (1970–1999) ja koulutti käytännössä kaikki aikansa työterveysepidemiologit Suomessa. Svenin epidemiologian kurssit muodostivat myöhemmin rungon pohjoismaisen työsuojelukoulutusinstituutin, NIVAn epidemiologian kursseille. Sven luennoi useissa yliopistoissa Ruotsissa, Tanskassa, Singaporessa ja Sveitsissä. Lukuisat Svenin oppilaat ovat jatkaneet vahvaa pohjoismaista epidemiologiaperinnettä professoreina ja tutkijoina yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa Suomessa, Pohjoismaissa, useissa muissa Euroopan maissa, Australiassa, USA:ssa ja Kanadassa, Singaporessa sekä muun muassa Costa Ricassa. Hänen selkeät ja käytännönläheiset oppikirjansa kuluvat vieläkin epidemiologian opiskelijoiden käsissä. Sven ohjasi myös useita väitöskirjatöitä.

Sven teki aloitteen työterveysalan pohjoismaisten tieteellisten aikakauslehtien yhdistämiseksi, ja siihen muut pohjoismaiset alan tutkimuslaitokset liittyivät. 1970-luvun puolivälissä perustettiin Scandinavian Journal of Work Environment and Health, SJWEH. Vuodesta 1975 vuoteen 2000 Sven toimi lehden päätoimittajana ja vuoteen 2004 saakka emeritustoimittajana. Svenin julkaisupolitiikka oli selkeä: vain korkeatasoiset, relevantit ja todellista uutta tietoa sisältävät artikkelit hyväksyttiin. Sven ei muiden tehtäviensä ohella milloinkaan valittanut julkaisutyön aiheuttamaa työmäärää. Hän nautti lehden laadun jatkuvasta kehittämisestä ja alan tieteellisen tiedon tasokkaasta levittämisestä, kotimaassa ja kansainvälisesti. Toimitusperiaatteisiin kuuluivat myös lehden modernien IT-pohjaisten toimitustekniikoiden ja ulkoasun kehittäminen sekä myös kirjoittajakunnan kouluttaminen Svenin suosituilla tieteellisen kirjoittamisen kursseilla.

Sven Hernberg oli lähtökohtaisesti kansainvälinen, mitä edisti hänen monipuolinen kielitaitonsa. Työterveysalan suurin asiantuntijajärjestö, International Commission on Occupational Health, ICOH, oli aina lähellä Svenin sydäntä. Hän toimi ICOHissa yli 30 vuotta, ensin tieteellisten komiteoiden jäsenenä (Toxicology of Metals), sihteerinä (Artificial Fibers), puheenjohtajana (Epidemiology in Occupational Health) sekä täydet kaudet ICOHin varapresidenttinä 1981–1987, presidenttinä 1987–1993 ja past presidentin ominaisuudessa hallituksen jäsenenä 1993–2000. Hän oli ICOHin jäsen vuodesta 1970 ja toimi valittuna luottamushenkilönä maksimikaudet, yhteensä 22 vuotta, joista 18 vuotta ylimmässä johdossa. ICOHin varapresidenttinä hän uudisti tieteelliset toimikunnat ja tehosti niiden toimintaa. Presidenttinä hän käynnisti ICOHin eettisen koodin laadinnan ja uudisti ICOH-säädöstön (Constitution and Bye-Laws). Nämä kaikki ovat pienin muutoksin voimassa edelleen.

Työterveyslaitoksen tutkimustoiminnan kehittämisessä Sven oli avainasemassa. Hän osallistui keskeisesti laitoksen tutkimuspoliittisten ohjelmien ja tutkimusstrategioiden laadintaan ja johti yli 20 vuotta laitoksen tutkimustoimikuntaa. Hänen tutkimusjohtajakaudellaan laitoksesta kehitettiin kiistatta yksi maailman johtavista alansa tutkimuslaitoksista, jonka tutkimusprofiili oli laaja, monitieteinen, käytännönläheinen ja kansainvälinen. Laitoksen tutkimus vaikutti kotimaiseen lainsäädäntöön, työmarkkinapäätöksiin, koulutukseen ja käytäntöön. Myös Ruotsin työterveys-, työsuojelu- ja tiedehallinto käyttivät runsaasti apunaan Svenin asiantuntemusta. Sveniä henkilökohtaisesti ja useita muita laitoksen tutkijoita kuultiin kansainvälisten järjestöjen, erityisesti WHO:n, ILOn, EU:n sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja USA:n kongressin sekä EU:n parlamentin kuulemistilaisuuksissa ja jopa Maailman kauppajärjestön, World Trade Organization, WTO:n valitustuomioistuimessa. Svenin johdolla WHO:n asiantuntijaryhmä loi ja määritteli työlääketieteen uuden konseptin, Work-related Diseases (WRD), työhön liittyvät sairaudet.

Sven Hernberg kutsuttiin useiden arvovaltaisten tieteellisten elinten jäseneksi, joista mainittakoon Suomen Teknillisten Tieteiden Akatemia, Ruotsin Teknillistieteellinen Akatemia, Yhdistyneen Kuningaskunnan Royal College of Physicians, Irlannin Royal College of Physicians ja New York Academy of Sciences ja useisiin vastaaviin elimiin USA:ssa ja Kanadassa. ICOH tunnusti hänen kestävät ansionsa järjestön kehittämisessä kutsumalla hänet kunniajäsenekseen vuonna 2000 ja myöntämällä hänelle ainutkertaisen Vuosisatapalkinnon, Centennial Awardin järjestön satavuotisjuhlakongressissa vuonna 2006 Milanossa.

Me Svenin pitkäaikaiset työtoverit, kollegat ja ystävät sekä Työterveyslaitoksesta, kotimaasta että ICOHista sekä pohjoismaisista että muista alan kansainvälisistä yhteisöistä muistamme Svenin luovana ideoijana, älykkäänä, vireänä ja aloitteellisena hankkeiden ja ohjelmien toteuttajana. Hän haastoi mukaansa lahjakkaimmat yksilöt ja sai heidät antamaan itsestään parastaan. Me kollegat ja ystävät arvostimme suuresti hänen reilua, valoisaa persoonaansa, vieraanvaraisuuttaan, rehellisyyttään ja sitoutumistaan korkeimpiin ammatillisiin ja eettisiin arvoihin. Opimme häneltä paljon; oli etuoikeus työskennellä hänen kanssaan. Sven oli ja on edelleen esimerkillinen roolimalli työterveystutkijalle ja -asiantuntijalle.

Työ- ja tutkijakuntoaan Sven ylläpiti aktiivisilla harrastuksilla, erityisesti musiikilla ja tenniksellä. Häntä jäivät kaipaamaan kolme aikuisikäistä lasta, viisi lastenlasta sekä suuri määrä sukulaisia ja ystäviä.

Suomalainen työterveys ja työelämä ovat Sven Hernbergille paljosta kiitollisia. Hänen elämäntyönsä säilyy pysyvästi Suomen ja kansainvälisen työterveysyhteisön kestävänä ja arvokkaana perintönä ja hänen monipuolisesti sivistynyt persoonansa pysyy elinikäisesti kollektiivisessa muistissamme.