10 pointtia altistelähtöisestä työterveysseurannasta

1. Kertatarkastuksesta jatkuvaan terveydenseurantaan

Yksittäisen terveystarkastuksen sijasta olemme halunneet korostaa työtekijöiden jatkuvan seurannan tarvetta. Enää ei riitä, että työpaikan oloista ja työntekijöiden tilasta on poikkileikkaustietoa joltain ajankohdalta, koska tilanteet työpaikalla ja työssä muuttuvat nopeasti. Työterveyshuollossa on oltava ajantasainen ja säännöllisesti päivittyvä kuva työntekijän työtehtävistä ja työolosuhteista. Siksi yhteisyön työpaikan kanssa on oltava tiivistä.

2. Yhteys henkilökohtaiseen terveyssuunnitelmaan

Terveystarkastuksen perimmäisenä tarkoituksena ei ole kerätä tietoa työntekijästä, vaikka sitäkin siihen kuuluu. Paljon tärkeämpää on kyetä muodostamaan yhdessä työntekijän kanssa kuva hänen työnsä vaatimuksista ja siitä, mitkä asiat tukevat ja mitkä uhkaavat työssä selviytymistä. Osa näistä tekijöistä liittyy suoraan työhön, kuten että työssä on terveydelle haitallisia kemikaaleja tai melua. Osa taas on työntekijään itseensä liittyviä, kuten millaisia riskejä hän on valmis ottamaan ja miten motivoitunut hän on huolehtimaan omasta terveydestä ja työturvallisuudesta. Myös monet työn ulkopuoliset tekijät voivat vaikuttaa työntekijän kuormittumiseen ja altistumiseen työssä, kuten elintavat tai vaikea elämäntilanne.

Terveystarkastuksessa tehtävän suunnitelman tarkoituksena on auttaa työntekijää hahmottamaan oman hyvinvointinsa, terveytensä ja turvallisuutensa kannalta keskeiset päämäärät ja sen, miten hän voi päästä niihin. Tätä varten oppaassa on malliesimerkki, josta toivomme olevan apua terveyssuunnitelman tekemisessä. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joiden on oltava saavutettavia, mitattavia ja aikaan sidottuja. Terveystarkastuksissa pitäisi käyttää paljon nykyistä enemmän aikaa tavoitteiden ja toimenpiteiden suunnitteluun ja siihen, että ne kirjataan terveyskertomukseen riittävän yksityiskohtaisesti ja ymmärrettävästi. Näin siitäkin huolimatta, että osa tiedoista kirjattaisiin strukturoidusti. Suunnitelman on oltava myös helposti työntekijän saavutettavissa. Tähän uudet teknologiset sovellukset antavat erinomaisen mahdollisuuden.

3. Pidä kirkkaana mielessä terveystarkastuksen peruste ja tavoitteet

Kulloinkin tehtävän terveystarkastuksen peruste ja tavoitteet tulee aina olla selvät niin terveystarkastuksen tekijälle kuin työnantajalle ja työntekijälle. Altistelähtöisten terveystarkastusten tavoitteena on ehkäistä altisteiden haitallista vaikutusta terveyteen ja tunnistaa mahdollisia varhaisia vaikutuksia. Tavoitteet voivat hämärtyä, kun altisteesta johtuvia poikkeavia löydöksiä todetaan entistä harvemmin. Painopisteenä on tunnistaa potentiaalisesti haitalliset olosuhteet.

Käytännössä altistelähtöiseen tarkastukseen voi samanaikaisesti sisältyä yleisiä terveyttä ja työkykyä tukevia tavoitteita, mutta ne eivät saa syrjäyttää altistelähtöisiä tavoitteita.

Tutustu valtioneuvoston asetukseen 1485/2001, joka määrittelee erityisen sairastumisen vaaran perusteella tehtävät terveystarkastukset. Niistä käytämme nimitystä altistelähtöiset terveystarkastukset.

4. Entistä parempi terveystarkastustarpeen arviointi

Keskeistä on tuntea altisteen terveysvaikutukset ja altistumistasot, joilla ne ovat mahdollisia. Sen jälkeen pitää selvittää työpaikan olosuhteet, eli arvioida altistumisen määrä juuri kyseisellä työpaikalla. Terveystarkastuksia ei tarvita, jos altistuminen on niin vähäistä, ettei riskiä terveydelle aiheudu. Vaikka altistuminen olisi merkityksellistä, ei määräaikaistarkastuksia ole syytä järjestää, jos ei ole olemassa sellaisia mittausmenetelmiä, joilla liiallinen altistuminen tai sairauden varhaiset merkit voidaan havaita. Esimerkkinä voisi mainita ihoa ärsyttävät tai herkistävät aineet. Määräaikaistarkastus on tehoton keino etsiä haittoja, jotka työntekijä voi itsekin havaita. Alkutarkastus saattaa olla tarpeen, jotta työntekijä saa ohjeita ja neuvoja, joilla hän voi torjua terveydelle haitallista altistumista.

Kun työpaikan olosuhteet muuttuvat, saattaa olla tarpeen muuttaa terveystarkastuskäytäntöjä suuntaan tai toiseen. Terveystarkastukset tulee lopettaa, jos riskinarvioinnissa todetaan altistumistasojen pienentyneen siten, että oireita tai sairauksia ei ole odotettavissa.

Pysähdy siis miettimään, mitä tarkoittaa vanha toksikologinen totuus "annos tekee myrkyn".

5. Paremmat menetelmät

Kirjan tavoitteena on ollut järkeistää terveyden seurantaa siten, että lainsäädännön mukaiset terveystarkastuksen tavoitteet saavutetaan tarkoituksenmukaisesti ja näyttöön perustuen.

Ehkä merkittävin yksittäisiä tarkastuksia koskeva muutos koskee spirometriakäytäntöä ammattiastmalle altistavissa töissä. Tutkimustieto ei puolla rutiininomaista oireettomille tehtävää spirometriaseurantaa. Tekemämme selvitys osoitti, että ammattiastma-diagnoosiin johtavat tutkimukset käynnistyvät oireiden perusteella eivätkä terveystarkastuksen spirometrian perusteella. Myöskään oireettomien "0-tutkimuksella" alkutarkastuksessa ei ole merkitystä, koska normaali spirometria ei poissulje astmaa. Spirometria on usein astmaa sairastavalla normaali. Spirometria tulee tehdä herkästi silloin, kun työntekijällä on astmaan tai pitkittyneeseen nuhaan sopivia oireita ja aina bronkodilataatiokokeen kanssa. Uusi suositus tulee vähentämään työterveyshuollossa tehtävien spirometrioiden määrää. Toisaalta työuran alussa suositellaan aikaisempaa tiheämpää terveystarkastusten seurantaväliä, koska tutkimusten mukaan ammattiastman todennäköisyys altistumisen ensimmäisinä vuosina on suurin.

6. Digitaaliset toimintatavat

Uudet sähköiset alustat ja sähköiset yhteistyön välineet tarjoavat aiempaa paremmat edellytykset toteuttaa terveyden seurannan tavoitteita. Digitaalisten kanavien avulla voi tarjota asiakkaille helposti saatavilla olevaa tietoa sekä vähentää työterveyshuoltoon tulevia usein samoina toistuvia kysymyksiä. Vastaanotolla voi keskittyä asiakkaan tarpeisiin räätälöityyn neuvontaan ja ohjaukseen.

7. Lausunnot

Lausuntojen muoto ja merkitys poikkeavat toisistaan erityyppisissä terveystarkastuksissa, koska tarkastukset perustuvat eri säädöksiin. Altistelähtöisten terveystarkastusten erityispiirteenä on työntekijöiden sopivuuden arviointi, joka tehdään aina sekä alku- että määräaikaistarkastuksissa. Työkykynäkökulmasta tehtävissä terveystarkastuksissa tulee arvioida työntekijän työ- ja toimintakykyä sekä pyrkiä tukemaan hänen työssä selviytymistään.

On syytä varmistua, että esimies tietää, mitä sopivuuden arviointi tarkoittaa. Esimerkiksi jos melutyön takia tehdyn määräaikaistarkastuksen lausunnossa työntekijä todetaan "sopivaksi", se tarkoittaa, että työntekijä sopii melutyöhön. Muita työkyvyn rajoituksia voi kuitenkin olla, ja niitä koskeva etenemispolku voi kulkea vaikkapa työterveysneuvottelun kautta.

8. Palaute työpaikalle ja yhteinen arviointi

Terveystarkastukset ilman, että työterveyshuolto tekee kokonaisvaltaista yhteistyötä työnantajan ja työntekijöiden kanssa, eivät ole vaikuttavia. Terveystarkastukset ovat osa työpaikkaselvityksessä tehtävää terveydellisen merkityksen arviointia ja kaikissa yhteyksissä tehtävää työterveyshuollon tietojen anto-, neuvonta- ja ohjaustehtävää. On tärkeää antaa työpaikalle palautetta ryhmätasolla altistumisen lisäksi myös toimenpiteistä altistumisen vähentämiseksi.

Vähimmäisvaatimus on seurata työpaikan tilannetta ja työntekijöiden terveyttä työpaikan tasolla vuosittain työterveyshuoltosuunnitelman tarkastamisen yhteydessä.

9. Hanki ja ylläpidä osaamista

Altistelähtöisten terveystarkastusten tarpeen arvioiminen, sisällön suunnittelu, tulosten tulkinta ja palautteen anto kuuluvat työterveyslääkärin vastuulle. Huolehdi siis, että työlääketieteellinen osaamisesi on ajan tasalla.

10. Sairastuminen työstä voidaan estää

Terveystarkastukset ovat toisen linjan ennaltaehkäisyä. Ensisijaista on vaikuttaa työhön ja työolosuhteisiin niin, että altistumista ei tapahdu tai että se on niin matalalla tasolla, että terveysvaikutuksia ei ole odotettavissa. Altistelähtöisten terveystarkastusten perimmäinen tarkoitus on siis tehdä itsensä tarpeettomaksi.

Kirjan ruotsinkielinen versio julkaistiin joulukuussa 2019.

Kuva 1. K, Leino T, Oksa P, Santonen T, Sainio M, Latvala J, Uitti J, toim. Altistelähtöinen työterveysseuranta. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 3. painos 2020, 258 sivua.

Kuva 2. K, Leino T, Oksa P, Santonen T, Sainio M, Latvala J, Uitti J, red. Exponeringsbaserad uppföljning av hälsa i arbetet. Helsinki: Arbetshälsoinstitutet. Första svenska upplagan 2019, 266 sidor.