In memoriam Pekka Nykänen 12.9.1946–24.12.2019

Pekka Nykänen syntyi 12.9.1946 papin ja äidinkielen opettajan perheeseen Valkealassa. Tultuaan ylioppilaaksi Kouvolassa 1965 Pekka aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa valmistuen lääke- tieteen lisensiaatiksi 1974.

Pekan lääkärinura oli monipuolinen. Hän työskenteli terveyskeskuslääkärinä Anjalankoskella vuosina 1975–1980. Johtavana terveyskeskuslääkärinä hän toimi vuosina 1976–1980 ja valmistui yleislääketieteen erikoislääkäriksi 1979. Ajanjaksoon mahtui myös työskentelyä Kuusankosken aluesairaalassa kirurgian ja sisätautien osastoilla sekä apulaislää- kärinä Kotkan keskussairaalassa naisten- tautien ja synnytysten osastolla.

Sydämeltään Pekka oli kuitenkin tehtaanlääkäri ja työterveyslääkäri. Hän teki pitkän uran A. Ahlström Oy:n Karhulan tehtaiden työterveyslääkärinä vuosina 1980–1993. Hän toimi myös Sunila Oy:n 1985–1993 ja Luhta Oy:n Haminan työterveyslääkärinä 1986– 1992. Pekka siirtyi Helsinkiin Pohjola- yhtiöiden vastaavaksi työterveyslääkärik- si vuonna 1993 toimien siinä työssä aina vuoteen 2002 saakka. Helsinkiin muu- ton yhtenä keskeisenä syynä oli vaimo Kirstin jo aiemmin tapahtunut muutto töidensä vuoksi pääkaupunkiin.

Sosiaalisen luonteensa vuoksi Pekka lähti hyvin nopeasti mukaan yhdistys- toimintaan. Hän toimi Kouvolan lääkä- riyhdistyksessä sihteerinä ja Kotkan seu- dun Lääkäriyhdistyksen hallituksen pu- heenjohtajana. Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen hallituksessa hän oli vuodesta 1991 vuoteen 2002 toi- mien yhdistyksen taloudenhoitajana vuosina 1995–2002. Pekka toimi myös Suomen teollisuuslääketieteen edistämissäätiön sihteerinä.

Sotilasarvoltaan Pekka oli Vänrikki.

Perhe, lapset ja lapsenlapset sekä koko laaja suku olivat Pekalle tärkeitä. Hän oli 7-lapsisen sisaruskatraan kolmanneksi vanhin lapsi. Sisarukset saivat pappis- perheen kristillisten arvojen mukaisen kasvatuksen vanhempiensa perustaman ja johtaman Valkealan Opiston yhteisöllisessä vaikutuspiirissä. Perheessä oli hyvin armollinen, avarakatseinen ja rakastava ilmapiiri, jonka myötä Pekasta kuoriutui elämää ymmärtävä vahva oma persoona. Yhteisissä sukujuhlissa on keskusteltu paljon, musisoitu ja laulettu sekä nautittu hyvistä ruuista ja juomista. Juhlissa Pekan bravuuri oli tarjota usein itse valmistamaansa snapsia, josta huomaavaisena ihmisenä oli aina tarjolla sekä "damvänlig" että "herrvänlig" vaihtoehdot.

Kesämökki Porvoon saaristossa oli Pekan ja Kirstin silmäterä. Siellä Pekka sai lukea "hesarinsa" laiturilla rauhassa, pääsi veneilemään ja kalastamaan sekä tekemään esteetikkona yhtä rakasta lempipuuhaansa – pihapiirin ja lähimetsän siistinä pitämistä. Kilttinä ja lääkärin- valalle uskollisena auttavaisena miehenä Pekka toimi saaressa myös mielellään saaristolääkärinä monille naapureille. Kaikille ystäville Pekka oli kohtelias ja huomaavainen ja toivoi kaikille aina hy- vää. Antiikkiesineiden keräily ja musiikin kuuntelu muodostuivat elämän loppuvuosina Pekalle entistä merkityksellisemmäksi, koska terveydelliset rajoitteet tulivat liikuntaharrastusten esteeksi. Viinitietous kasvoi myös elämän myötä ja Pekasta tulikin hyvä viinien asiantuntija ja maistelija.

Pekkaa jäivät kaipaamaan lapset Hanne ja Matti puolisoineen ja lapsineen sekä sisarukset perheineen. Tämän lisäksi Pekkaa tulee muistamaan laaja kollega- ja ystäväpiiri. Pekka oli pidetty kollega ja ystävä sekä erinomaista pöytäseuraa illanistujaisissa, eikä hän ollut koskaan se ensimmäinen, joka oli nukkumaan lähdössä.