Työterveyslääkärinä pandemian keskellä

Koronapandemia on monella tavalla vaikuttanut STLY:n toimintaan. Vuoden 2020 kevätseminaari jouduttiin perumaan, ja yhdistyksemme sääntömääräinen kevätkokous järjestettiin historiassamme ensimmäisen kerran etänä. Kokoukseen osallistui 27 aktiivista jäsentä. Lisäksi STLY:n kevään koulutukset ovat peruuntuneet. Jatkossa tulemme panostamaan etäkoulutuksiin enenevässä määrin, joten toisaalta nykyinen vallitseva tila muuttaa myös hyvässäkin mielessä meidän totuttuja toimintamallejamme. Etänä tapahtuvaa koulutusta on toivottu varsinkin erikoistuvien lääkäreiden paneelissa.

Mitä koronapandemian aikana tulisi huomioida työterveyslääkärin työssä? Olemmeko riittävällä tavalla huolehtineet perustehtävästämme tukea työkykyä, työterveyttä ja työturvallisuutta? Meidän tulee huomioida myös ammattitaudin mahdollisuus. Kaikkien lääkäreiden, mutta erityisesti työterveyshuollossa toimivien, tulee muistaa velvollisuus tehdä ilmoitus ammattitaudista ja muusta työperäisestä sairaudesta. Onko meillä riittävästi tietoa taudin aiheuttamasta pysyvästä haitasta?

Työnantajan tulee arvioida työn riskit ja vaarat sekä tehdä mahdolliset toimenpiteet niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi. Työnantajan velvollisuutena on siis työturvallisuuslain perusteella luokitella biologisille tekijöille altistavat työtehtävät. Työpaikkaselvityksen perusteella tulee olla määriteltynä organisaatiot, jotka toimialansa perusteella työskentelevät tartuntatautilainsäädännön mukaisessa työssä. Koronavirukselle voi altistua muissakin työympäristöissä, ja tartunnan voi saada myös vapaa-ajalla.

Toimialasta huolimatta työturvallisuudesta tulee huolehtia. Tämä tarkoittaa yleisten hygieniaohjeiden noudattamista ja riittävää ohjeistusta, jolla työnantaja huomioi kaikki työntekijät, myös satunnaisesti työpaikalla käyvät. Lisäksi suojaimia tulee olla riittävästi ja niitä tulee käyttää ohjeiden mukaisesti. Koska moni voi sairastaa koronan vähäoireisena ja ehkä oireettomanakin, lääkärin tulee vastaanottotyössä käyttää hengityssuojainta ja suojakäsineitä sekä itsensä että potilaan suojelemiseksi.

Entä lääkärin eettinen velvollisuus huolehtia niistä, jotka oman terveytensä puolesta tarvitsevat apua? Miten pystymme huolehtimaan riskiryhmässä olevista työntekijöistä? Entä niistä kansalaisista, jotka eivät ole enää työterveyshuollon palvelujen piirissä? Tässä nostan esimerkiksi hoivakotien asukkaiden parissa esiintyvät epidemiat, joista työterveyshuoltona saamme tietää työntekijöiden sairaustuessa. Voisi kysyä, kuuluuko vanhusten hyvinvointi työterveyshuollolle? Kollegamme jakavat varmasti näkemyksen siitä, että pandemiassa (työterveys)lääkärin eettinen velvollisuus on toimia koko väestön, työntekijöiden ja työnantajan hyväksi.

Maailma on muuttunut ympärillämme tavalla, jota pystymme analysoimaan tarkemmin vasta tulevaisuudessa. Jollain tavalla jää vaikutelma, että meidät on heitetty "elävään laboratorioon" ja yhteiskunnallisella tasolla toimintaamme analysoidaan ja tarkastellaan, miten selviämme. Nyt vaaditaan yhteishenkeä, jolla saamme Suomen taas jaloilleen.

Terveyttä ja turvallisuutta kaikille Työterveyslääkäri-lehden lukijoille!