A-klinikalla kohtaa arjen varjopuolet
Työterveyshuoltoon erikoistuvana lääkärinä työskentelin alkuvuonna 2019 Turun ja Salon A-klinikoilla. Ensi alkuun hieman hätkähdin omia ennakkoajatuksiani: Pohdin, voinko kutsua potilaan poliklinikan odotustilasta sukunimellä. Tai entä jos näen siellä jonkun tutun? Käänsin ajatuksen niin päin, että on hyvä, jos on hakenut apua ja istuu siellä A-klinikan odotustilassa.
A-klinikan asiakkailla tai heidän läheisellään on päihderiippuvuus tai toiminnallinen riippuvuus. A-klinikka tarjoaa polikliinisten käyntien lisäksi ympärivuorokautista laitoshoitoa muun muassa vieroitushoitoyksiköissä ja selviämisasemilla. Lisäksi on A-klinikkayhteisöjä, joissa ollaan pidempiä hoitojaksoja kerrallaan. Yhteisöt tarjoavat apua lääke-, huume- tai monipäihderiippuvuuteen sekä korvaushoidon oheiskäytöstä irtautumiseen.
Työskentelin pääasiassa Salon A-klinikalla. Työtä tehtiin hyvin moni-ammatillisesti. A-klinikka Oy:llä on paljon erilaisia hoitomuotoja: polikliinisiä yksityis- ja ryhmävastaanottoja tekevät lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaaliohjaajat. Salossa on iäkkäille päihdekäyttäjille kodinomainen A-klinikkakoti, jossa asukkaat voivat olla intervalli- tai pitkäaikaispaikalla. Somerolla on A-klinikkayhteisö, jossa potilaat voivat olla pitkiäkin aikoja kerrallaan. Siellä voidaan esimerkiksi toteuttaa hidasta lääkevieroitusta valvotuissa oloissa. Yhteisön tilat ovat useassa eri rakennuksessa, ja potilas voi ottaa sinne lemmikkinsä mukaan.
A-klinikan selviämisasema – selvari – ja katko ovat hyvin kaukana työterveyshuollon maailmasta. Kun potilas tulee selviämisasemalle, hän riisuutuu ja peseytyy, tavarat tutkitaan muun muassa aseiden varalta. Kun potilas on selvinnyt, hän voi siirtyä katkon puolelle.
A-klinikan työntekijöillä on salliva asenne työhön. Käyttäjiä ei syyllistetä retkahduksesta vaan kannustetaan jatkamaan päihteettömänä. Jos potilas käyttää useampaa eri päihdettä, voidaan aloittaa vieroittaminen joko yhdestä päihteestä tai vaikka kaikista kerralla. Potilaita kannustetaan täysraittiuteen. Jos käyttäjä haluaa vieroittautua yhdestä päihteestä ja jatkaa muiden käyttöä, onnistuu sekin A-klinikan kautta. Väärinkäyttöön soveltuvien lääkkeiden ylläpitohoitoa ei saa, ja tarvittaessa kirjoitetaan reseptille bentsodiatsepiineista nopea vieroitusohjelma ja päätetään hoitosuhde. Bentsodiatsepiinivieroitus voidaan joskus myös toteuttaa hyvin hitaasti. Yksi tärkeimmistä perusperiaatteista bentsodiatsepiinivieroituksessa on, että kertaalleen laskettua annosta ei nosteta enää takaisin isommaksi, mutta tarpeen mukaan seuraavaa annoslaskua voidaan siirtää eteenpäin.
Kokemuksiani A-klinikalla
Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta koin jakson hyvin antoisana. Klinikalla on selvät toimintaohjeet, ja se toi työhön juoheutta ja varmuutta. Ensikäynnillä ei yleensä kirjoiteta PKV-lääkkeitä tai anneta niitä mukaan vieroitusta varten. Tästä on joitakin poikkeuksia: muun muassa yksilöllisen arvion mukaan avokatko voidaan aloittaa jo ensikäynnillä. Vastaanotolla käydään tietyt asiat aina läpi asiakkaan kanssa ja asiakkaan tulee sitoutua niihin. Voidaan esimerkiksi sopia, montako kertaa otetaan tietyllä ajanjaksolla virtsan huumeseula, ja tämä toteutetaan yleensä aina niin sanottuna yllätysseulana.
Suomessa yleisimmin käytettyjä huumeita tai väärinkäytettäviä lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, opiaatit mukaan lukien buprenorfiini, kannabis ja amfetamiini johdannaisineen. Huumetestejä on useita erilaisia, ja niitä pystytään laboratoriossa räätälöimään tarpeen mukaan. Jos ei ole tietoa, mitä haetaan, kannattaa testata yleisimmät: virtsan tutkimuksesta U-Huum 6A selviää, onko tutkittava käyttänyt amfetamiinia, bentsodiatsepiineja, buprenorfiinia, kannabista, kokaiinia tai opiaatteja. Huumeet näkyvät seuloissa vaihtelevasti. Amfetamiini ja metamfetamiini näkyvät virtsassa kolmesta kuuteen vuorokautta, veressä yhdestä kolmeen vuorokautta.
Ekstaasi näkyy virtsassa parin kolmen vuorokauden ajan ja veressä yhdestä kahteen vuorokautta. Kannabis näkyy virtsatestissä suuriannoksisen säännöllisen käytön jälkeen jopa neljästä viiteen viikkoa.
Erityisesti sain oppia ajoterveysseurannasta ja huumeseulojen tulkinnasta. Itselleni tuli pienoisena yllätyksenä, miten moni asiakkaista laittaa päihteet ajokortin edelle. Salon A-klinikalla oli paljon ajokorttiseurantoja. Vastaanotolla tuli vastaan useampi asiakas, jotka kertoivat menettäneensä ajokortin monta vuotta sitten, mutta olivat vasta nyt valmiita lopettamaan päihteiden käytön. Usein kyse oli kannabiksen käytöstä. Ajokorttiseuranta on ilmainen asiakkaalle, jos kunta ostaa sen. Esimerkiksi Turku ei osta ajokorttiseurantaa A-klinikalta. Mikäli seurantaa ei voida tehdä A-klinikan kautta eikä seurantaa pysty järjestämään esimerkiksi työterveyshuollon kautta, asiakas varaa ajan terveyskeskuksesta.
A-klinikkatyössä huomasin myös, kuinka paljon kaduilla liikkuu sekä reseptilääkkeitä että huumausaineita. Reseptilääkkeitä tuodaan Suomeen myyntiin ulkomailta. Kaduille saadaan lääkkeitä myös niin, että potilaalle kirjoitetaan reseptille lääke otettavaksi kolmesti päivässä, mutta potilas ottaakin itse vain kerran päivässä ja myy loput. Apteekkisopimuksella saadaan luotua luottamusta hoitotahon ja potilaan välille. Joskus myös potilas itse haluaa apteekkisopimuksen. Sähköinen resepti vaikeuttaa lääkemääräysten hakua eri paikoista, mutta joissain potilastietojärjestelmissä järjestelmä ei ohjaa lääkäriä hakemaan reseptikeskuksesta aiemmin kirjoitettuja lääkemääräyksiä, vaikka lääkäri kirjoittaisi pääasiassa keskushermostoon vaikuttavan lääkkeen.
Vaikka kolmen kuukauden työskentelyjakso oli vain pintaraapaisu päihderiippuvuuksien hoitoon, selvästi kaksi syytä päihderiippuvuuteen nousivat ylitse muiden: lääkäri tai turvaton sekä ongelmallinen lapsuus. Monen lääkeriippuvuuden takana on lääkäri. Käyttö on voinut alkaa tavanomaisesta hoidosta mutta jää lopettamatta, ja annokset alkavat nousta vuosien myötä. Työterveyshuollossa tulee melko usein vastaan potilas, jolle on aloitettu vuosia sitten alpratsolaami ahdistuneisuuden tai paniikkihäiriön hoidoksi, ja käyttö jatkuu edelleen. Potilas ajattelee lääkitsevänsä paniikkihäiriötä tai ahdistuneisuutta, mutta tosiasiassa hän pyrkii pitämään vieroitusoireet poissa.
Mielestäni A-klinikkatyöllä on vaikutusta. Kysyin selviämisaseman työntekijältä, eikö ole turhauttavaa, kun aina samat potilaat tulevat päihtyneenä asemalle selviämään. Työntekijä totesi, että ei ole turhautunut vaan kannustava, koska juuri se kerta voi olla se, joka saa potilaan lopettamaan päihteiden käytön. Ennen työjaksoa pohdin, mahtaako A-klinikalla olla väkivallan uhkaa. Kolmen kuukauden aikana kerran vastaanotollani oli aggressiivinen potilas. Tilanne selvitettiin jälkeenpäin, ja potilas kävi myöhemmin rauhallisena klinikalla. Suurin osa A-klinikan asiakkaista hakeutuu klinikalle omasta halustaan ja on motivoitunut hoitoon.
Miten toimintani työterveyshuollossa muuttui?
Kolmen kuukauden työjakson jälkeen on ollut selvästi helpompaa ja luontevampaa kysyä työterveyshuollossa asiak-kaan päihteidenkäytöstä. Lisäksi on paljon selvempää, miten kuuluu edetä, jos asiakkaalla on päihteiden suurkulutusta tai esimerkiksi asiakkaalla on ollut alpratsolaami säännöllisessä käytössä ja sitä pitäisi purkaa.
Bentsodiatsepiinien pitkäaikainen käyttö aiheuttaa huomattavia haittoja, ja niistä vieroitus kannattaa. Bentsodiatsepiinien ekvivalenttiannokset on helppo hakea Terveysportista: työterveyshuollossakin voidaan bentsodiatsepiiniriippuvuutta hoitaa vieroittamalla. Vieroitukseen suositellaan oksatsepaamia, joka aloitetaan ekvalenttiannoksen mukaisella annostuksella pikkuhiljaa annosta alentaen. Oksatsepaami ei hajoa muiksi bentsodiatsepiineiksi elimistössä, joten vieroituksen seurannassa voidaan hyödyntää virtsan bentsodiatsepiinivarmistusta muiden bentsodiatsepiinien oheiskäytön poissulkemiseksi.
Olen yhteisymmärryksessä potilaiden kanssa työterveyshuollossa aloittanut muutamia alpratsolaamivieroituksia oksatsepaamin kautta. Tie on pitkä ja kivinen, mutta jos sekä lääkäri että potilas ovat motivoituneita, se kannattaa käydä loppuun.
Työterveyshuollon tehtävänä on ennaltaehkäistä ja tunnistaa terveyttä vaarantavat ongelmat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työssäkäyvistä miehistä 39 prosenttia ja naisista 14 prosenttia käyttää alkoholia yli riskirajojen. Kynnys hakeutua hoidon piiriin on korkea, eikä ongelmaa aina tunnisteta. Työterveyshuollon vastaanotolla alkometrin pitäisi olla helposti saatavilla ja työntekijöiden tulisi osata käyttää sitä. Alkometrin käytön olisi hyvä olla rutiininomaista esimerkiksi työterveystarkastusten yhteydessä. Olen aiemmin otaksunut, että alkoholipäihtymyksen huomaa vastaanottotilanteessa. Ei huomaa: yllätyksiä saattaa tulla. Alkoholin käytöllä on taipumus lisääntyä vuosien aikana. Jos juo illalla 6–7 olutta, voi aamulla vielä olla alkoholia veressä.
Tärkeimmät asiat, jotka jäivät mieleen: apteekkisopimus on hyvä väline; päihdekäyttäjiltä täytyy kysyä ajokortista ja pohtia ajolupa-asiat; naisilta pitäisi muistaa kysyä raskaudenehkäisystä. Suosittelen itse kutakin pohtimaan ennen kuin kirjoittaa PKV-lääkkeen.
LL, työterveyshuollon erikoislääkäri
Mehiläinen Työelämäpalvelut
anna.aho@mehilainen.fi