Viini osana hyvää elämää

Harrastukseni alkoi kuin vahingossa. Tyttöystäväni ja ystäväpariskunnan kanssa päätimme vuoden 1989 lopussa, että lähdemme pyöräretkelle Ranskan lounaisosaan, Bordeaux‚n alueelle. Viinin suhteen olimme ummikkoja, emme tienneet emmekä tajunneet, että olemme eurooppalaisen viinimaailman ytimessä. Poljimme upeassa kulttuurimaisemassa mieleen painuneiden kylien läpi: St. Emilion, Sauternaus, Cognac, Medoc, Pauillac… Linnat, hyvin hoidetut viinipellot, upea alkukesän sää tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoriin mieliin. Maukkaita ja melko edullisia viinejä myytiin ruokakaupoissakin – Suomessa jonotettiin hikisissä jonoissa kossua Alkon tiskillä... Viini oli itsestään selvä valinta ruokajuomaksi kaikilla näkemillämme paikallisilla. Opimme tavoille nopeasti.

Muistan yhä, kuinka nautimme "poikien kanssa" esikoiseni varpajaisissa vuonna 1993 Dom Perignon -samppanjaa vuodelta 1985, erinomaista Opus One -viiniä ruoan kanssa, ja Sauternesin viini sokeroi käytännössäkin kokemuksen makeaksi. Upea kokonaisuus upeaksi osoittautuneen tyttären kunniaksi!

Jyväskylän viiniklubiin liityimme vaimoni kanssa kesällä 1993 sen kesätapahtumassa. Alkuluennon ja maistelujen jälkeen baretit päähän ja seuran petanque-mestaruuskisaan mukaan… Vaikka itse pelasin ensimmäistä kertaa kyseistä peliä, peräti voitto tuli – urheilujuomammeko antoi siivet? Klubitoiminta on muuttunut tuttujen viininystävien odotetuiksi kokoontumiseksi muutaman kerran vuodessa – parhaimmillaan viini ja ruoka ovat sosiaalista liimaa.

Viinin parissa voi myös luontevasti matkustaa. Champagnen maailmanperintökohde, Italian kulinaarinen aitta Piemonte viineineen, Ribeira del Dueron viinitilojen uskomaton vieraanvaraisuus, Rhonen laakso… Kun näkee paikan päällä, missä ja miten viini kasvaa, keskustelee tuottajan kanssa, muodostaa kuvaa kulttuurista, yhdistää paikallisen viinin paikalliseen ruokaan, muodostuu kokonaiselämys. Voi nauttia hetkestä ja ymmärtää hiukan paremmin paikallista elämää.

Viinikirjallisuus auttaa arvioimaan viinejä, ymmärtämään niiden luonnetta ja yhdistämään viiniä ruokiin siten, että parhaimmillaan sekä ruoan että viinin maku paranevat. Lisäksi lukeminen parantaa maantiedon, ihmisten ja kulttuurien tuntemusta, antaa erilaista näkemystä. Olen lukenut kaikki Viinilehdet vuodesta 1994 lähtien kannesta kanteen – kuin konsanaan Työterveyslääkäri-lehden! Viinikirjoja kertyy huomaamatta, omassa hyllyssä niitä on jo yli 60, melkoisia tiedon ja mielihyvän lähteitä. Parhaiden joukossa ovat ruoan ja viinin yhdistävät kirjat, kuten Finckenberg, Karmavuo, Lihtosen Mestarien vieraana. Kotimaan kunnianhimoisimpiin viinikirjailijoihin lukeutuvat ainakin MW Avellan, Nuikki ja Sinivirta, ja kuluttajaa palvelee parhaiten Berglundin Viinistä viiniin -vuosikirjat.

Kun viiniä "harrastaa", itse viinin maistelu on vain pieni osa kokonaispakettia, jossa viinin tunnistamisen yrittäminen on vain sivujuonne. Viinin varsinainen viehätys liittyy ruoan ja juoman yhdistämiseen, viinin sosiaalisuuteen, muistoihin, hyvään elämään.