Professorin palsta

Ehdin olla neljä viikkoa Tampereen yliopiston työterveyshuollon ja työlääketieteen professorina, kun koronavirus-epidemia sulki yliopiston ovet. Työt ovat silti onneksi jatkuneet etäopetuksena ja videopalavereina, teknisesti hämmästyttävän onnistuneesti. Digitaalisuus löi kerralla itsensä läpi pakon edessä, mutta henkilökohtaisen kontaktin arvo on entisestään kohonnut.

Monet asiat maassamme ja maailmassa ovat todennäköisesti toisin sitten, kun koronavirusepidemiasta vihdoin selvitään. Suomen talouden ennakoidaan supistuvan 5,5 prosenttia vuonna 2020, kun kysyntä vientimarkkinoilla hyytyy rajusti ja viruksen leviämistä estävät sulkutoimet rajoittavat liikkumista ja liiketoimintaa Suomessa. Yksistään sairaanhoitopiireille arvioidaan tulevan 100 miljoonan euron lisälasku. Miten käy tässä tilanteessa esimerkiksi sote-uudistuksen?

Työterveyshuollon tarjoamien terveyspalveluiden merkitys työikäisille korostunee entisestään. Epidemian jälkeen alkaa jälleenrakennus, jolloin tarvitaan työkykyisiä työntekijöitä rakentamaan tulevaisuutta. Voi olla, että myös työterveyshuollon tarjoaman sairaanhoidon tarve lisääntyy, jos perusterveydenhuollon uudistusta joudutaan jälleen kerran lykkäämään, nyt rahoituksen puutteen vuoksi.

Työterveyshuollon kehittämisessä pitää hakea yhteistyön paikkoja. Muun terveydenhuollon suuntaan on tehty useita hyviä aloitteita, mutta paljon on vielä tekemistä ennen kuin työkykyhaasteet ja muut työhön liittyvät terveysongelmat ohjautuvat sujuvasti työterveyshuoltoon erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta. Tarvitaan myös tutkimusta, joka edesauttaa yhteistyön syntymistä ja arvioi sen vaikutuksia.

Tiiviimpää yhteistyötä tarvitaan edelleen myös työpaikkojen kanssa. Työ on monella tapaa muuttumassa, jolloin on hyvä kysymys, onko työterveyshuolto muutoksessa mukana. Työn tekemisen muodot muuttuvat esimerkiksi tekoälyn, robotisaation tai globalisaation vuoksi. Työsuhteen muodot muuttuvat, jolloin ei ole enää itsestään selvää, että työterveyshuolto kuuluu esimerkiksi alustataloudessa työskenteleville. Tulevaisuutta visioitaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki työt eivät muutu. Perinteiset työsuojelun ja työlääketieteen haasteet eivät ainakaan vielä ole poistuneet työelämästä, vaan niihin kohdistuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä tarvitaan edelleen.

Hyvä tutkimustyö lähtee usein käytännön kysymyksestä, ongelmasta tai ihmettelystä. Suomen työterveyshuolto on ainutlaatuinen maailmassa, ja siksi tarvitaan puhtaasti kotimaista, omia tarpeitamme palvelevaa tutkimusta, jota ei ehkä maailmalla aina ymmärretä. Sen lisäksi on tärkeää, että verkotumme muiden maiden kanssa, koska monet muuttuvan työelämän haasteista ovat globaaleja. Kansainvälinen yhteistyö mahdollistaa myös paremmat resurssit tutkimustyön tekemiseen.

On ollut ilo liittyä valtakunnalliseen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen koordinaatioryhmään ja professorikuntaan. Erikoistuvien lääkäreiden ja heidän kouluttajiensa koulutus on hoidettu massamme esimerkillisesti. Koulutuksen erillisrahoitus on toistaiseksi turvattu, mikä on erinomainen lähtökohta. Muihin erikoisaloihin verrattuna valtakunnallinen yhteistyö on edistyksellistä ja virtuaaliyliopiston kurssit aiheuttavat muissa suurta kateutta. Näitä tullaan jatkossakin kehittämään. Lisäksi työterveyshuolto on mukana valtakunnallisessa MEDigi-hankkeessa, jonka tavoitteena on valtakunnallinen lääketieteen alojen koulutuksen harmonisointi ja modernisointi hyödyntämällä digitalisaatiota. Uusi valtakunnallinen opintosuunnitelma, joka pyrkii suuntautumaan aiempaa enemmän osaamisperusteiseksi, tulee voimaan elokuun alusta, ja sen kehittämistä jatketaan. Tampereen problem-based-lähtöisessä kandikoulutuksessa on ollut hauska huomata, miten hyvin työkyky-tematiikka ja työterveyshuollon rooli omaksutaan. Tämän perusteella työterveyshuollon tulevaisuus ja yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa näyttää hyvältä!