Työterveyshuollosta tukea työttömäksi jäävälle osatyökykyiselle
Työttömäksi jäävän osatyökykyisen tukemisella on todella kiire. Tällöin tarvitaan yhteistyötä työterveyshuollon, terveyspalvelujen ja TE-palvelujen kesken. Terveystarkastuksessa tärkeintä on työllistymiskyvyn edistäminen.
Työttömien terveystarkastusten uudistamistarve on tunnistettu. Pitkäaikaistyöttömillä on paljon toteamattomia ja hoitamattomia sairauksia. Kuntien järjestämisvastuulla olevien työttömien terveystarkastusten tavoitteena on ollut terveyserojen kaventaminen sekä yleisen työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen työttömyyden aikana. Tutkimusten mukaan nykyinen työttömien terveystarkastuskäytäntö ei ole kuitenkaan riittävä työkyvyn tai kuntoutustarpeen arvioimisessa eikä myöskään lisää työllistymistä. Työnhaussa tukevan
TE -toimiston toiveet ja tarpeet ja terveyspalveluiden näkökulmat eivät kohtaa; kärjistäen pyydetään työkyvyn arviota, mutta saadaan terveydenhoitajan arvio henkilön yleisestä terveydentilasta. Terveyskeskuslääkärinkin arvioinnissa näkökulma voi olla vakuutuslääketieteellinen ja sairausspesifinen, jolloin työttömän yleinen toimintakyky ja voimavarat voivat jäädä huomioimatta.
LT Raija Kerätär on viisaasti todennut, että työttömän terveystarkastuksen suunnittelu on aloitettava tavoitteiden määrittelyllä. Onko tarkoituksena arvioida sairauksia ja terveydentilaa, vai työ- ja toimintakykyä sekä työllistymiskykyä? Etenkin pitkäaikaistyöttömän kohdalla toimintakyvyn arviointi onnistuu vain yhteistyössä TE-toimen ja sosiaalitoimen kanssa, jolloin saadaan riittävän kattavat tiedot tutkittavan opiskelu- ja työhistoriasta sekä arjen toimintakyvystä.
Työttömien terveystarkastusten uudistamisesta Keski-Suomessa
Työterveyshuollon osaamista työkyvyn arvioinnista on ehdotettu hyödynnettäväksi osana työttömien terveystarkastusten kehittämistä ja työllistymisen tukemista. Työterveyshuollon rahoitusmalliin perustuen työterveyshuollon osallistuminen työttömien työ- ja toimintakyvyn arvioon on tähän saakka toteutunut vain erillisprojekteina.
Keski-Suomen TYÖKE -hankkeessa työikäisten palveluiden yhteensovittamiseksi kehitettiin toimintatapoja työttömän työnhakijan kohtaamisessa. Yhteistyötahoja olivat TE-toimisto, Kela, Jyväskylän kaupungin työllisyyspalvelut, Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut, Palvelupolut kuntoon -hanke, ohjaamo, Osatyökykyisten palvelumuotoilun työpaja sekä opiskeluterveydenhuolto.
Keskustelu aloitettiin yleisesti palveluketjusta ja sen toimivuudesta. Hankkeen aikana syvennettiin osapuolten tietoutta työttömäksi jäävän palveluketjusta, työkyvyn arvioinnista, tarvittavista lausunnoista, muutosturvasta sekä työterveyshuollon työllistymistä tukevista keinoista lakisääteisten työterveyshuollon sopimusten puitteissa. Tulokset ovat verkossa kaikkien käytettävissä. Keväällä 2019 kokonaisuudessaan päivitettyyn Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Työ- ja toimintakyvyn arviointi -hoitoketjuun (www.terveysportti.fi) lisättiin Työikäisen työ- ja toimintakyky- otsikon alle osiot Työsuhteen päättyessä sekä Työttömyyden jatkuessa yli 3–6 kk (kuvat «»1 ja «»2). TYÖKE-hankkeen pohjalta tein omalla työterveyshuollon erikoistumisopintojen Työterveyslaitosjaksolla kehittämistyön aiheesta Työterveyshuollon mahdollisuuksista vaikuttaa työttömäksi jäävän työllistymiskykyyn ja esitin tulokset Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja TYÖKE:n 23.1.2020 järjestämässä alueellisessa yleislääketieteen ja työterveyshuollon kehittämispäivässä. Esityksen keskeiset diat löytyvät Työterveyslaitoksen sivuilta https://www.ttl.fi/tyoikaisten-sote-palvelukokonaisuus-hyvia-kaytantoja/.
Keskeisiä näkökulmia
Osatyökykyisen työttömäksi jäävän varhainen tunnistaminen ja oikea-aikaisen monialaisen tuen tarjoaminen nousivat esille erityisinä kehittämiskohteina. Olennaista on verkostojen yhteistyön tiivistäminen työttömyyden alussa, jotta terveys-/kuntoutus-/työllistymissuunnitelma tulisi laadittua oikea-aikaisesti. Asiantuntijoiden palveluohjauksellisen työotteen omaksuminen vähentäisi työnhakijan riskiä pudota tukiverkon läpi.
Työllistyminen vaikeutuu jo 3–6 kuukautta työttömyyden jälkeen kaikilla työnhakijoilla. Koska osatyökykyisen työnhakijan uudelleen työllistyminen kestää keskimäärin lähes kaksi kertaa kauemmin kuin muilla, osatyökykyisen tunnistamista ei ole järkevää jättää TE -toimiston sähköisen palvelutarpeen arviointityökalun varaan. Lisäksi jopa kolmannes pitkäaikaistyöttömistä tulee irtisanomiseen saakka vakailta työurilta, joten työterveyshuollon oman roolin vahvistaminen työttömyyden uhatessa on ensiarvoisen tärkeää.
Terveystarkastuksen tavoitteita määriteltäessä on ammatillisen kuntoutuksen tarpeen tunnistamisen oltava kes-kiössä. Sosiaalialan asiantuntijoiden ja työkykykoordinaattoreiden ammattitaitoa kannattaa hyödyntää.
Työterveyshuollon mahdollisuudet
Työkyvyn aleneman varhainen tunnistaminen jo työsuhteen kestäessä lähtee työhyvinvoinnin heikkenemisen ja työkyvyttömyyden uhan varhaisten signaalien huomioimisesta. Olennaista on ehkäistä kaikkien työntekijöiden työkyvyn alenemaa kehittämällä työturvallisuutta, työolosuhteita ja työhyvinvointia. Ammatillista osaamista on myös syytä ylläpitää ja kehittää. Työtoimintalähtöisen ajattelun mukaisesti työntekijöiden tukeminen muutoksissa on sekä työkyvyn tukemista että tarvittaessa uusiin tehtäviin siirtymistä mahdollistavan työllistymiskyvyn tukemista. Vaikka työterveyshuollossa nykyisen työkyvyn tukeminen painottuu, olisi hyvä nähdä myös työllistymiskyvyn edistäminen osana työterveysyhteistyössä tehtävää ja strategisessa kumppanuudessa toteutettavaa työkyky- ja henkilöriskien hallintaa uran eri vaiheissa.
Muutosturvan piirissä olevilla irtisanotuilla työntekijöillä säilyy työterveyshuollon käyttöoikeus vielä kuusi kuukautta työntekovelvoitteen päättymisestä. Näissä tilanteissa työllistymisen terveydellisten edellytysten selvittämiseksi tarvittaessa tehtävien terveystarkastusten lisääminen yrityksen toimintasuunnitelmaan olisi suotavaa työterveysyhteistyön toiminnan läpinäkyvyyden vuoksi. Kyseisen lakitekstin eräs käytännön tulkinta on ollut tehdä terveystarkastuksia silloin, kun työntekijän työkyvyn tai työllistymiskyvyn on aihetta epäillä heikentyneen. Yrityksen toimintasuunnitelmasta riippuu, onko jatko-ohjaus sosiaalialan asiantuntijalle mahdollinen. Joka tapauksessa olennaisia ovat ammatillisen kuntoutuksen tarpeen tunnistaminen sekä terveystarkastukseen liittyvän henkilökohtaisen terveyssuunnitelman laatiminen. Siirtymävaihe helpottaa joustavan yhteistyön toteutusta. Oikea-aikainen ohjaus TE-palveluiden piiriin työllistymissuunnitelman laatimista varten on tärkeää.
Työllistymisen terveydellisten edellytysten selvittäminen
Työ- ja työllistymiskyvyn ero on karkeasti siinä, että työkyvyn arvioinnissa toimintakykyä verrataan työntekijän nykyiseen työhön, työkykytalomallia soveltaen, kun taas työllistymiskyky ottaa laajemmin huomioon muuttuvan työelämän ja työmarkkinatilanteen sekä henkilön mahdollisuudet sijoittua sekä omaan että muuhunkin työhön. Työllistymiskyvyn tukeminen menee vielä enemmän työelämän kuin työkyvyn ymmärtämisen puolelle. Muutos vaatiikin (työ)terveydenhuollossa uuden näkökulman ja tiedon omaksumista. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen tenttikirjallisuuteen lisätty Työelämän perustietoa (Duodecim 2018) pyrkii osaltaan vastaamaan tähän tarpeeseen.
TOIMIA-suosituksessa "Työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen" suositellaan vastaanottokäyntien ja terveystarkastuksen yhteydessä kirjattavaksi aina myös arvioitu haitta liittyen käynnin syyhyn (työntekijän oma arvio) tai diagnoosiin (lääkärin arvioima). Tieto olisi jatkossa työterveyshuollon raportointiohjelmien kautta hyödynnettävissä osana yrityksen työkykyriskien hallintaa. Samoin työntekijän omalla kokemuksella työssä selviytymisestä on ennustearvoa.
Erillisen seulovan työkalun tarvetta ja strukturoidun toimintakyvyn haastattelun, esimerkiksi työttömillekin soveltuvan ja työllistymiskykyä ICF-luokittelun mukaisesti kartoittavan Kykyviisarin, käyttöä on myös pohdittu edellä mainittujen raportointityökalujen rinnalle.
Tulevaisuuden visioita
Vielä tarvitaan työllistymiskyvyn tukemisen näkökulman jalkauttamista työterveyshuoltoon, työterveysyhteistyöhön sekä verkostotyöhön. Terveyteen keskittyvien terveystarkastusten rinnalle tarvitaan erilaisia menetelmiä. Työttömien terveystarkastusten uudistaminen yhteistyössä TE-toimiston ja terveyspalveluiden kanssa edellyttää yhteistä tahtotilaa ja verkoston tuntemusta, mihin TYÖKE-hankkeessa on luotu paikallisesti Keski-Suomessa hyvä pohja. Olisi huikeaa jatkaa yhteistyössä rakentamista kohti uutta, työllistymiskykyä tukevaa ja riittävän tiedonsiirron mahdollistamaa terveystarkastusmallia, jonka turvin työelämän ulkopuolella oleva työnhakija saisi oikea-aikaisemman ja monialaisen arvion työkyvystään, putoamatta tukiverkon läpi.
LL, yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri
Mehiläinen Työelämäpalvelut, Jyväskylä ja Äänekoski
TYÖKE-hanke KSSHP
Keski-Suomen TE-toimiston Palvelupilotti
niskanen.hannah@gmail.com
Kirjallisuutta
- Sosiaali- ja terveysministeriön kirje. Työttömien terveydenhuollon järjestäminen 19.8.2013. www.stm.fi/tyottomien-terveyspalvelut
- Oivo T, Kerätär R. Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet: Selvityshenkilöiden raportti 15.11.2018. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2018:43.
- Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41.
- Valtioneuvoston periaatepäätös Työterveys 2025 – yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä 2017.
- Työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen 28.9.2016. www.toimia.fi
- Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa julkaistu 27.2.2012, tarkistettu 7.1.2016. www.toimia.fi
- Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. Finlex 708/2013.
- Ala-Mursula L, Väätäjä S, Kerätär R. Työllistymiskyvyn tukeminen työterveyshuollossa. Työterveyslääkäri 2017;35(3):13-17.
- Manka M-L, Nuutinen S, Harju R. Työn iloa ja imua – ratkaisuja pientyöpaikoille. Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos, Tampereenyliopisto, Kuntoutussäätiö.
- Michelsen T, Reijula K, Ala-Mursula L, Räsänen K, Uitti J (toim.) Työelämän perustietoa. Duodecim 2018.