Työterveyslääkärin koronapäiväkirja

Viikko 11

COVID-19 alkaa viedä enemmän resursseja etenkin asiakaspalvelussa, jossa meillä on onneksi normaalitilanteessakin puhelimessa ja chat-kontakteihin vastaamassa pelkkiä sairaan- ja terveydenhoitajia. Yksi kollega on keskiviikkona yhteydessä: hän on palaamassa kotimaanmatkalta, jossa on viettänyt paljon aikaa henkilön kanssa, jonka lapsella on sen verran todennäköinen COVID-19-altistuminen, että hänestä ollaan ottamassa testiä. Järjestämme hänelle etätöitä. Toinen kollega on ehtinyt jo olla töissäkin kotimaanmatkansa jälkeen mutta saa hengitystieoireita paluunsa jälkeen, ja joudumme siirtämään hänet etätöihin kesken päivän. Hänen sekä toisen työntekijän kontaktin COVID-19-näytteet osoittautuvat molemmat myöhemmin negatiivisiksi.

Muutamaa työpistettä lukuun ottamatta lääkäreittemme työpisteet on varustettu kannettavalla tietokoneella ja telakalla, mutta koneet ovat olleet pääsääntöisesti huone- eivätkä henkilökohtaisia ja osassa on vielä kiinteä työpiste. Näin ollen meillä ei ole antaa jokaiselle kannettavaa tietokonetta kotiin. Ensimmäiset, vääriksi hälytyksiksi osoittautuneet tapaukset onneksi herättävät meidät ajoissa selvittämään kokonaistilannetta ja tilaamaan väistämättä myöhemmin tarvittavia lisäkoneita.

Olemme tehneet ensimmäisiä ohjeita omille työntekijöillemme ja perustaneet Finlaan COVID-19-varautumisryhmän. Ryhmää lähtee vetämään uusi vastaava työterveyslääkärimme Jukka, joka on mitä parhain henkilö tähän. Hänellä on vahva kokemus johtamisesta ja etätyövälineiden monipuolisesta hyödyntämisestä sekä huikea taito tuottaa selkeäsanaisia kirjallisia ohjeita – tämän havainnon toki teemme vasta prosessin edetessä.

Loppuviikosta työntekijöitämme on palaamassa ulkomaanmatkoilta, riski-alueiden määritelmä on laajentunut ja kollegat onneksi ovat ajoissa yhteydessä kysyäkseen, mitä seuraavan viikon töiden kanssa tehdään. Järjestämme lääkäreille etätyövälineitä kotiin sieltä, mistä niitä on irrotettavissa. Lauantaivuoron tekijä on palannut Alankomaista, ja pidämme hänet etätyössä, ja teen itse lauantaivuoron. Hänelle ei tule kuin muutama potilaskontakti vuoron aikana. Hoitajilla on kuitenkin linjat kuumana koko lauantain, vaikka vuorossa on yksi työntekijä enemmän kuin normaalisti. Omalla listallani on kaksi potilasta pyytämässä lentoyhtiötä varten todistusta siitä, etteivät voi sairastumisen vuoksi matkustaa ulkomaille. Nämä yhteydenotot ovat normaalistikin hivenen turhauttavia ja erityisesti nyt, kun on jo selvää, että ulkomaanmatkan peruminen on vastuullinen teko, vaikka sitä eivät viranomaiset vielä vaadikaan. Jälkikäteen toiseen lausuntooni pyydetään vielä täydennykseksi diagnoosia – en ole ennen törmännyt tällaiseen vaatimukseen. Kirosana on lähellä resurssien käytön typeryyden vuoksi, mutta nielaisen sen – ei toki ole potilaan vika, että lentoyhtiö yrittää ottaa viimeiset eurot talteen väistämättömän kassavajeen lähestyessä.

Viikko 12

Elämä alkaa olla jo pelkkää koronaa. Puhelimeen vastaavat hoitajat ovat kuormittuneita, teemme tarkennuksia ohjeisiin ja käytäntöihin. Työpaikkaselvityksiä ja erilaisia neuvotteluita peruuntuu, mikä mahdollistaa työterveyshoitajien siirtämisen vahvistamaan asiakaspalvelukontaktien etulinjaa, jossa työ on pitkälti hengitystieoire- ja matkustusanamneesin ottamista ja ihmisten ohjeistamista kotona pysymiseen. Joka päivä nousee esiin uusia kysymyksiä ja ongelmia, joita taklaamme yhden kerrallaan, viranomaisohjeita seuraten, omia ohjeitamme niiden mukaan päivittäen. Ohjeita tehdään omalle henkilöstölle sisäiseen käyttöön, asiakasyrityksille, asemien oviin tulostettavaksi, nettisivuillemme ja nettiajanvaraukseen.

Saan ajatuksen yhden pienehkön työterveysasemamme muuttamisesta hengitystieinfektiotoimipisteeksi. Ehdotan tätä varautumisryhmässä maanantaina aamupäivällä. Ajatus ottaa tuulta, ja toiminta saadaan alkamaan jo tiistaiaamuna. Tiimimme on huikea. Asemalle järjestetään suojaimia ja muuta varustusta siinä laajuudessa kuin osaamme ajatella tarpeelliseksi, tiedotteita päivitetään jälleen niin työntekijöillemme, asiakasyrityksille kuin potilaiden informointiin. Lopputulos on kaukana täydellisestä – tilanne on kaikille uusi ja kaikkea emme tule ajatelleeksi. Onneksemme saamme asemalle joka päiväksi vähintään toisen keuhkotaudeilla työskennelleistä lääkäreistämme, joiden sairaalamaailman kokemukset täydentävät korvaamattomalla tavalla omaa osaamistamme. Aseman varustelu ja käytännöt saadaan hiottua päivä päivältä toimivammiksi. En voi kuin ihailla Finlan ketteryyttä tämän tyyppisissä asioissa – hallintomme on isoja taloja kevyemmin resursoitu, mutta fiksut ideat saadaan toteutettua ripeästi.

Torstaina, sen sijaan että pitäisin turhaan valmistelemani luennon perutuilla Tampereen lääkäripäivillä, tulee ensimmäistä kertaa tällä viikolla hetki, etten tiedä mitä tekisin. Infektiotoimipiste pyörii, etätyössä oleville kollegoille on saatu koneet, asiat ovat toiminnassa siltä osin kuin minä pystyn niihin vaikuttamaan. On vaikea siirtyä normaaleihin työtehtäviin: kaiken koronapyörityksen jälkeen johonkin muuhun keskittyminen tuntuu väärältä ja herättää ajatuksen, että olen unohtanut jotain olennaista. Mutta ei, kyllä nyt tosiaan on mahdollista hetken miettiä myös muita, koronan alta odottamaan jääneitä. Edelleen on järjestettävä myös lääkäripalaverit, mietittävä lomajärjestelyt ja pidettävä kehityskeskustelut.

Asiakasyrityksistämme tulee paljon kyselyä testaamisesta, suojaimista, henkilöstön työssä käymisestä ja mahdollisesta tarpeesta rajoittaa sitä terveydellisin perustein. Seuraamme aktiivisesti tiedotusta ja ohjeita THL:stä ja omasta sairaanhoitopiiristämme, Työterveyslaitoksen, EK:n ja STM:n kannanottoja ja vastailemme kysymyksiin niiden mukaisilla linjoilla. Toimitusjohtajamme Anu vastaa lukuisiin puheluihin yritysten suunnasta – toisena ääripäänä yritykset, jotka haluavat kiireesti laaja-alaista testausta, ja toisena yritykset, jotka haluavat varmistusta ajatukselleen, että julkisuuteen tulleet tiedot ovat silkkaa ylireagointia ja ongelman suurentelua. Joukossa on myös vihaisia puheluita asiakasyrityksistä, joista joissakin vielä tässäkin tilanteessa haluttaisiin joka sairaudessa jo ensimmäisestä poissaolopäivästä lääkärin todistus fyysiseltä vastaanottokäynniltä. Linjamme on selvä – epidemian hallitsemiseksi kannustamme esimiehen luvalla myönnettyihin poissaoloihin, ja mikäli työterveyshuollon kannanottoa vaaditaan, pyritään ratkaisut tekemään etävastaanotoilla. Onneksi tiedotusvälineiden kautta tuleva viesti on yhdensuuntainen, huuhaa ei juuri ole nostanut päätään ja niin asiakasyritykset kuin yksilöasiakkaatkin suhtautuvat tilanteeseen pääsääntöisesti ymmärtäväisesti ja asiaankuuluvalla vakavuudella. Etäpalvelut, joita olemme tarjonneet asiakasyrityksille jo pitkään, saavat uutta tuulta alleen ja sopimuksia niiden käyttöönotosta tehdään ennätystahtia.

Samanaikaisesti pitäisi viritellä työajan ulkopuolella kaikenlaista muutakin. Melbournen ICOH-kongressiin on vuosi, presymposium on järjestettävä, STLY:n koulutukset samoin ja mietittävä, mitä kevään suunnitelmille tehdään. Kun perjantaina leimaan itseni ulos töistä siirtyäkseni ICOH-presymposiumin suunnittelupalaveriin, mietin, olenko päästäni vialla, samalla häveten huonoa valmistautumistani. Mutta lopulta onkin todella virkistävää ja voimaannuttavaa kokoontua – etänä tietenkin – miettimään fiksujen ja innostuneiden ihmisten kanssa jotain ihan muuta ja täysin koronaan liittymätöntä. Takaraivossa painaa myös lupaamani Työterveyslääkäri-lehden juttu. Viikonloppuna on pakko laittaa Miisalle viesti – ajatukset eivät vain käänny suunnitellun juttuaiheen suuntaan, mieli harhailee väistämättä kohti koronaa. Päädymme siihen, että heivaan alkuperäisen aiheen ja kirjoitan sen sijaan päiväkirjanomaisen jutun COVID-19-pandemiasta omasta näkökulmastani – onhan tämä tilanne aika ainutlaatuinen ja ehkä sellaisenaan tallentamisen arvoinen. Monta kappaletta tekstiä syntyy yhdeltä istumalta tunnissa, juuri sormia näppäimistöltä nostamatta.

Viikko 13

Olemme muuttaneet infektioasemallamme tähän asti käyttämättömänä olleen fysioterapeutin huoneen kolmanneksi lääkärihuoneeksi. Toivomme sen riittävän mahdollisimman pitkään – aseman kaikki viisi vastaanottokäyttöön soveltuvaa huonetta ovat nyt käytössä. Olemme saaneet infektioaseman lääkärivuoroihin vapaaehtoisia omista riveistämme riittävästi. Edelleen hiomme toimintamalleja, realistisia aikataulupohjia yksikön lääkäreiden kalentereihin, laskutustapahtumia kattamaan suojain- ja desinfiointikustannuksia ja etäpalveluiden toimintamalleja. Teemme parannuksia hoitajien hengitystieinfektiopotilaan haastattelurunkoon. Erityistä huolta aiheuttaa suojainten riittävyys. Suojavisiirejä ei tahdo saada mistään, jopa kirurgiset kasvomaskit käyvät vähiin. Suojatakkeja sentään saadaan tilattua ja tilataankin samalla valtava määrä, kun niitä sentään on. Kasvomaskejakin tilataan. Haluttuja ovat, mikä näkyy hinnassa.

Ryhmätoimintaa perutaan, asiakasyrityksemmekin ovat lujilla, lomautusten uhka on ilmassa ja vastaanotot hiljenevät. Ei toki täysin – pyrimme siihen, että se, mitä voidaan, kuitenkin toteutettaisiin. Työkykyongelmat eivät katoa viruksen takia mihinkään, pitkäaikaissairaudet on edelleen hoidettava. Meidän tehtävämme on pitää ihmiset kunnossa ja poissa sairaalasta ja edelleen toteuttaa perustehtäväämme, tukea ja edistää työkykyä. Sosiaalialan asiantuntijamme ovat erityisen haasteen edessä, kun keskeneräisten työkykyprosessien edistäminen vaikeutuu, työkokeiluja keskeytyy ja työkokeilupaikkojen hakeminen muuttuu likimain mahdottomaksi. Kuntoutujilta tulee jatkuvasti yhteydenottoja koskien myös heidän taloudellisia huoliaan muuttuneessa tilanteessa. Virus ei kohtele meitä millään tapaa tasapuolisesti. Töitä on toisilla aivan liikaa, toisilla aivan liian vähän, niin työpaikan kuin koko yhteiskunnankin mittakaavassa.

Koronatestissä on käynyt tässä vaiheessa toistakymmentä lääkäriämme, joiden kaikkien näytteet ovat olleet negatiivisia. Torstaina seuraan WHO:n ja ILO:n järjestämää pysäyttävää webinaaria, joka antaa perspektiiviä tilanteeseemme. Onneksemme saamme elää ja työskennellä maassa, jossa ihmiset yleensä osaavat lukea, seuraavat tiedotusvälineitä ja joilla on jonkinmoinen luotto sosiaaliturvaan, vaikka juuri nyt kukaan ei tiedäkään, mistä riskiryhmään kuulumisen vuoksi pois töistä jäävä henkilö saa tulonsa.

Viikko 14 ->

Näin tämä jatkuu, päivä kerrallaan eteen tulevia asioita taklaten jatkuvassa epätietoisuudessa. Kiitollisena työntekijöittemme joustavuudesta, ammattitaidosta, motivaatiosta ja yhteen hiileen puhaltamisesta kaikissa ammattiryhmissä. Tehden senhetkisen tiedon valossa perusteltuja ratkaisuja, jotka joku yllättävä käänne saattaakin osoittaa jo viikon–parin kuluessa täysin vääriksi. Omasta jaksamisesta on huolehdittava, ja siinä onneksi toimivat samat periaatteet kuin tällä ruuhkavuotisella lääkäriesimiehellä muutenkin: liikuntaa ja huumoria on saatava sieltä, missä sitä on tarjolla. Kuten tämä hulluus: kirjoitan, aprillipäivänä, päiväkirjaa lehteen, joka on erikoistuvien tenttimateriaalia! Eipä kollega tenttiinsä lukiessa voi arvata, mihin kaikkeen työterveyslääkäriys vielä vie.