Työterveyttä koskevat väitökset 2010-luvulla

Etsivän työtä

Väitöskirjatiedot ovat maassamme varsin hajallaan, sillä työterveyttä koskevia väitöskirjoja ilmestyy eri yliopistoissa eri julkaisusarjoissa ja eri laitosten alla. Selvitykseni tiedot keräsin lääketieteellisten yliopistojen kirjastojen tietokannoista vuosilta 2010-6.2020 käsihakuna heinäkuun alussa.

Mitä väitöksiä olen ottanut listalle mukaan?

Mukaan ottamieni kirjojen luokittelu on jossain määrin subjektiivinen, mutta kattokäsitteenä on luonnollisesti työterveys sisältäen työterveyshuollon ja työlääketieteen, työhyvinvointia, ergonomiaa, työturvallisuutta, työterveysepidemiologiaa, työhygieniaa, työpsykologiaa ja työn sosiologiaa. Mukaan otin myös terveydenhuollon johtamista, terveystaloutta, terveyden edistämistä, e-terveyttä ja e-terveyspalveluja, vuorovaikutusta sekä lääkäreiden ammatti-identiteettiä ja kouluttautumista käsitteleviä väitöskirjoja aiheiden ajankohtaisuuden tai yleisen tärkeyden vuoksi. Osasta näitä aiheita esimerkiksi oppikirjamateriaaleja ei juurikaan ole olemassa.

Helsingin yliopiston väitöskirjat keräsin Helda-tietokannasta väitöskirjat/lääketiede (n=1143). Vastaavasti Turun yliopiston väitöskirjat keräsin Utupub– tietokannasta yhteisöt ja kokoelmat, väitöskirjat, sarja D: medica – odontologica (n=717).

Tampereen yliopiston väitöskirjat keräsin sen Trepo-tietokannasta. Selasin lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan (n=92) ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan (n=49) väitöskirjat vuoden 2019 alusta lähtien. Sitä edeltävältä ajalta etsin väitöskirjoja lääketieteellisen tiedekunnan (n=552), lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnan (n=73), lääketieteen yksikön (n=180), terveystieteiden yksikön (n=89) sekä yhteiskuntatieteellisen (n=223) ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan (n=89) osioista.

Oulun yliopiston tiedot keräsin Jultika-julkaisuarkistosta (n=518). Lääketieteellinen tiedekunta/väitöskirjat sisältää lääketieteen, terveystieteen ja hammaslääketieteen väitöskirjat.

Itä-Suomen yliopiston väitöskirjat keräsin UEF Electronic publications -tietokannasta osioista kansanterveystiede, toksikologia, lääketiede, ergonomia sekä monografiat (n=510). Lisäksi katsoin yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan väitöskirjat (n=141) sekä luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan väitöskirjat samalta ajalta (n=345).

Valtaosa väitöksistä on muiden ammattiryhmien edustajien tekemiä tai muiden erikoisalojen väitöksiä, kuten ortopedian, fysiatrian, kuntoutuksen, yleislääketieteen ja kansanterveyden väitöksiä, mutta aiheet ovat työterveyslääkäreitä hyödyttäviä.

Etsivä myös löytää – tuloksia

Kävin läpi yhteensä noin 5 400 väitöskirjan ja monografian otsikot. Niistä noin 150 täytti eo. luokittelun kriteerit, ja ne otettiin mukaan listaukseen. Näistä noin kolmannes oli "tiukan" työterveysaiheisia.

Kokonaiskuva on ilahduttavan monipuolinen, moninäkökulmainen, oivaltava. Tätäkin kautta vahvistui, että työterveyshuolto on poikkitieteellistä, moniammatillista ja -näkökulmaista työtä. Väitöskirjojenkin osalta, tutkimustyössä, moniammatillisuus korostuu, toisaalta kuva myös vähän vinoutuu: muut erikoisalat ja ammattiryhmät tuntuvat tekevän työterveyttä käsittelevää väitöskirjatutkimusta enemmän kuin työterveyslääkärit – miksi?

Yhteensä 150 väitöskirjaa kuulostaa paljolta työltä ja painokkaalta tutkimukselta, mutta 15 väitöskirjaa per vuosi yhteensä viidestä yliopistosta kuulostaa vastaavasti vähältä. Lisäksi on siis huomattava, että työterveyslääkäreitä väittelijöistä on vain reilu kourallinen. Mistä lisää työterveyslääkäritutkijoita?

Selvityksen heikkouksia

Tein hakuni heinäkuun 2020 alussa ja tarkastin tietokantoihin siihen asti merkityt väitöskirjat. Tiedot vaikuttavat siirtyvän tietokantoihin viipeellä: vain Helsingin yliopistossa oli vuoden 2020 väitöskirjoja lisätty tietokantaan (4 kpl). Esimerkiksi työterveyskollegojemme Tiia Rehon (TaY 27.3.) tai Heidi Furun (HY 5.6.) väitöskirjat eivät olleet vielä tietokantoihin kirjautuneet.

Valtaosa väitöskirjoista on selvästi muiden ammattiryhmien edustajien tekemiä tai muiden erikoisalojen väitöskirjoja. Osa lienee aiheeltaan tai käsittelytavaltaan sellaisia, että kriittinen arvioija jättäisi ne tästä listauksesta jopa pois. Listaus onkin osin subjektiivinen, kuten todettua. Ja koska kävin läpi ko. tietokannat vain kertaalleen, on joitakin väitöskirjoja saattanut jäädä huomaamatta. Ja kävinkö kaikki tarpeelliset tieteenalat, laitokset ym. läpi? Herää myös kysymys, onko kaikki väitöskirjat viety näihin tietokantoihin.

Lopuksi

Toivon tämän väitöskirjakoosteen helpottavan työterveystiedon etsijää ja innostavan etsijöitä tutkimukseen perustuvan tiedon soveltamiseen työssään. Työterveyslääkärinkin ammattitaitoon kuuluu kyky arvioida kriittisesti tieteellistä tutkimusta ja hyödyntää sen tuloksia. Lisäksi työterveyslääkärillä on oltava perusvalmiudet tehdä tutkimusta myös itse. Näihinkin ammattitaitovaatimuksiin väitöskirjat ovat hyvää oppimateriaalia.

Uteliaita mieliä eli työterveyslääkäritutkijoita kaivataan selvästi lisää. Vaikka väitöskirjatutkimus on hyvin kunnioitettavaa, hyvää tutkimusta voi tehdä muutenkin, aiheita, aineistoja ja tukea löytyy kyllä – heti ei tarvitse monivuotiseen väitösprojektiin sitoutua. Lääkäreiden tekemä tieteellinen tutkimus hyödyttää ja meritoi tekijänsä ohella myös työnantajia, mikä osaltaan kannustanee tutkimuksen tekoon ja sen vaatimiin työjärjestelyihin ynnä muihin.

Artikkelissa kuvattu väitöskirjojen listaus löytyy kokonaisuudessaan Työterveyshuollon virtuaaliyliopistosta osoitteessa www.tthvyo.fi, jossa sitä pyritään myös päivittämään säännöllisesti.