Työterveyslääkäri

Sukupuolen moninaisuus ja sukupuolidysforia – mitä työterveyslääkärin on hyvä tietää?

Työterveyslääkäri
2020;38(3):34-38
Liisa Lempinen, Niina Puustinen ja Katinka Tuisku

Kun potilas tuo esiin sukupuoli-identiteettiin liittyviä teemoja työterveyshuollossa, tärkeintä on pysähtyä pohtimaan tilannetta rauhassa yhdessä. Ensiavuksi potilaan voi ohjata mielenterveystaloon tutustumaan omahoito-oppaaseen samalla, kun itse perehtyy siellä olevaan tietopakettiin sukupuolidysforiaa kokevien henkilöiden kohtaamisesta. On tärkeää, että potilas saa tukea sekä toivoa tulevaisuuteensa ja tilanteensa paranemiseen.

Sukupuolen moninaisuus on nykyisin aiempaa enemmän julkisessa keskustelussa esiintyvä termi, mutta ilmiönä se on ollut olemassa jo tuhansia vuosia useissa eri kulttuureissa. Kyseessä ei ole sairaus, vaan luonnollinen vaihtelu ihmisen tavassa kokea sukupuolensa, jota voidaan kuvata ennemminkin jatkumona kuin kaksijakoisuutena. Sukupuoli-identiteetin kehittyminen on biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat fysiologiset tekijät, genetiikka ja hormonitoiminta sekä psykososiaaliset kehitykselliset tekijät. Euroopassa viime vuosikymmenen aikana syntymäsukupuolesta poikkeava sukupuolenkokemus on 2,5–5 prosenttia väestöstä. Sukupuolidysforian perusteella hoitoon hakeutuminen on lisääntynyt voimakkaasti 5–10 viime vuoden aikana, erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä.

Transsukupuolisuus tarkoittaa, että henkilö kokee pitkäaikaisesti kuuluvansa syntymäsukupuoleensa nähden vastakkaiseen sukupuoleen. Englanninkielinen termi "non-binary" ja suomen kieleen omaksuttu "muunsukupuolisuus" viittaa sukupuolenkokemukseen, joka ei ole mies eikä nainen vaan jotain muuta, esimerkiksi miehen ja naisen välistä tai sukupuoleton.

Sukupuoli-identiteetin ja kehon välinen epäyhtenevyys voi aiheuttaa merkittävää kärsimystä, sukupuolidysforiaa. Se ilmenee tyypillisesti vastenmielisyytenä kehon sukupuoliominaisuuksia kohtaan (kehodysforia) ja sosiaalisen väärinsukupuolittamisen herättämänä ahdistuneisuutena (sosiaalinen dysforia).

Suomen nykyisessä lainsäädännössä (laki 2002/563, asetus 1053/2002) transsukupuoliset henkilöt voivat yliopistosairaalaan keskitettyjen tutkimusten perusteella vahvistaa juridisen sukupuolensa, joka helpottaa heidän elämistään sukupuoliroolissa, mikä vastaa heidän identiteettikokemustaan. Toistaiseksi juridinen sukupuolen vahvistus kuitenkin edellyttää lisääntymiskyvyttömyyttä, mistä Suomi onkin saanut huomautuksen Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimelta. Ajankohtaisesti lisääntymiskyvyttömyysvaateen katsotaan toteutuvan, mikäli henkilöllä on hormonihoito, joka eroaa hänen synnynnäisestä hormonituotannostaan. Translain uudistus on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan.

Merkittävään ja kärsimystä tuottavaan sukupuoli-identiteetin ristiriitaan tarjotaan, potilaan terveydentilan salliessa, perusteellisten tutkimusten jälkeen lääketieteellisiä kehon sukupuoliominaisuuksia muokkaavia hoitoja, kuten hormonihoitoa, epilaatiota, foniatriaa sekä rintakehä- ja sukuelinkirurgiaa. Suuri osa trans- tai muunsukupuolisista henkilöistä ei kuitenkaan hakeudu lääketieteellisiin tutkimuksiin, vaan kokevat voivansa ilmentää sukupuoltaan riittävästi muilla keinoin (esimerkiksi vaatetuksella ja puhetyylillä). Jotkut potilaat voivat hyötyä psykoterapeuttisesta työskentelystä, jotta he oppivat toimimaan dysforian tuottaman ahdistuneisuuden kanssa. Fysioterapeuttisessa työskentelyssä tarkoitus on tukea potilaan kehollista jäsentämistä siten, että haetaan konkreettisia keinoja turvalliseen kehon kokemiseen.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvat kokevat syrjintää

Koska valtaosa ihmisistä samaistuu ensisijaisesti syntymäsukupuoleensa (cis-sukupuolinen), muita pidetään sukupuolivähemmistöinä ja he saattavat kokea vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressillä tarkoitetaan ylimääräistä kuormitusta, joka johtuu syrjinnän kokemuksista tai pelosta.

Ihmiset olettavat lähtökohtaisesti, että sukupuolivähemmistöjä syrjitään. Tutkimuksen mukaan vain viidesosa työntekijöistä pitäisikin erittäin epätodennäköisenä sitä, ettei trans- ja intersukupuolisia syrjittäisi heidän työpaikallaan. Syrjintää on sekä aktiivinen toiminta että toimimatta jättäminen. Syrjintä ei myöskään yleensä ole tahallista, mutta silti henkilö kokee syrjintää. Usein tämä kokemus tulee binäärisestä sukupuolijärjestelmästä, joka yhteiskunnassamme on vallalla.

Sukupuoleen perustuva syrjintä työelämässä voi esiintyä suorassa muodossaan viiteryhmän huonona tai muihin verrattuna epäsuotuisana kohteluna työpaikalla, yhteisön ulkopuolelle sulkemisena sekä sivuuttamisena rekrytoinnissa, etuisuuksissa tai uralla etenemisen mahdollisuuksissa. Se voi ilmentyä viiteryhmän kannalta epäedullisina toimintakäytäntöinä, arviointikriteereinä, palkitsemisperusteina tai vaatimuksina, kuten myös huonosti sopivina työtiloina, asuina tai työvälineinä. Kolmantena syrjinnän muotona voi esiintyä suoranaista sukupuoliryhmään tai vähemmistöön kohdentuvaa häirintää, seksuaalista ahdistelua, vähättelyä tai vihamielisyyttä.

Sukupuolen moninaisuus työyhteisössä

Lain mukaan työnantajien tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Työyhteisöissä sukupuolen, iän, etnisen ja kulttuurisen taustan monimuotoisuudesta koetaan yleensä etua henkilöstön hyvinvoinnille, koska se lisää suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan. Monimuotoisuuden myönteisinä vaikutuksina organisaatiolle nähdään muun muassa erilaisten näkökulmien nouseminen esiin, tuotteiden ja käytäntöjen laajemmat kehittämismahdollisuudet sekä asiakaspalvelun paraneminen.

Selkeän miesvaltaisissa organisaatioissa näyttäisi esiintyvän enemmän työhyvinvoinnin riskejä sekä naisille että sukupuolivähemmistöille. Sukupuolittuneissa palveluammateissa asiakaskontaktit saattavat muodostaa oman haasteensa sukupuolivähemmistöön kuuluville henkilöille. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen johtamisessa ja työpaikan kulttuurissa onkin oleellista työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Vaikka sosiaalinen ympäristö olisi hyväntahtoinen, sukupuolivähemmistöön kuuluva työntekijä joutuu sietämään epävarmuutta siitä, miten hänet sukupuolitetaan. Sukupuolinormatiivisella työpaikalla vaatii paljon rohkeutta tulla esiin sukupuoleltaan enemmistöstä eroavana, sietää mahdollisia kysymyksiä, huomiota ja hämmennystä sekä valikoida, mitä tietoja itsestään jakaa ja miten suojelee yksityisyyttään. Vaatii myös sinnikkyyttä vakiinnuttaa työyhteisön käyttöön ja viestintäjärjestelmiin uusi tai juridisesta sukupuolesta poikkeava kutsumanimi ja sukupuolenkorjausprosessin edetessä päivittää henkilötietonsa.

Sukupuolen moninaisuuden hyväksynnästä viestittävät pienet järjestelyt ja symbolit voivat tuoda turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia sukupuolivähemmistöön kuuluvalle ja muillekin erilaisuuden tai ulkopuolisuuden tunnetta kokeville työntekijöille. Tällaisia ovat esimerkiksi mahdollisuus käyttää sukupuolineutraaleja pukeutumis- ja wc-tiloja sekä mahdollisuus valita sukupuolineutraali tai oman sukupuolen ilmaisun mukainen työasu. Sukupuolineutraalien pronominien käyttö voi olla osa työpaikan kulttuuria, jossa vältetään olettamuksia ja sukupuolittamista silloin, kun se ei ole välttämätöntä.

Sukupuolen moninaisuus ja sukupuolidysforia työterveyshuollon vastaanotolla

Kohdatessasi sukupuolivähemmistöön kuuluvan potilaan huomioi, että potilas ei välttämättä tule vastaanotollesi sukupuoleen liittyvien kysymysten kanssa, jolloin niiden käsittely ei ole tarpeellista. Kohtaamisen alussa on hyvä kiinnittää huomiota asiakaslähtöisen ja turvallisen ilmapiirin luomiseen. Voit tarvittaessa kysyä, mitä nimeä hän haluaa käytettävän, ja suosia neutraaleja vastineita sukupuolittuneille ammatti- tai muille nimikkeille (esihenkilö, kumppani, sisar tai vanhempi). Kiinnitäthän myös huomiota kirjaamiseen: sukupuoleen liittyviä asioita tulisi kirjata vain, kun se on oleellista hoidon kannalta. Vältä automaattisia olettamuksia potilaan sukupuolesta, koska hänen sisäinen kokemuksensa omasta sukupuolestaan ei välttämättä ole yhtenevä ulkomuodon, kehon, nimen tai juridisen sukupuolen kanssa.

Sukupuolidysforiasta kärsivän henkilön hakeutuessa työterveyshuollon vastaanotolle selvitetään ensisijaisesti vastaanotolle tulon syynä olevaa ongelmaa mutta huomioidaan myös sukupuolidysforia kuormitustekijänä potilaan tilanteessa, mikäli potilas tuo sen esille. Tuolloin arvioidaan yleistä terveydentilaa ja voimavaroja, mahdollista ahdistus- ja mielialaoireilua sekä hoidon ja tuen tarvetta. Terveydentilan, voimavarojen ja työn vaatimusten yhteensopivuutta sekä työssä selviytymistä arvioidaan kuten muissakin työterveyshuollon vastaanottotilanteissa. Lisäksi arvioidaan mahdollisia stressiä tai ahdistusta lisääviä työperäisiä tekijöitä, joita voivat olla esimerkiksi sukupuolen kanssa ristiriidassa olevat työrooliolettamukset tai syrjintä missä tahansa eri muodossaan. Sukupuolidysforia voi aiheuttaa uravalintojen kapeutumista välttämiskäyttäytymisen kautta. Kuten muutkin pitkäaikaiset stressitekijät, Sukupuolidysforia voi altistaa masennukselle ja ahdistushäiriöille. Se saattaa myös pahentaa psykiatristen häiriöiden oireita, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelon oireistoa. Mikäli potilas hakeutuu saadakseen apua sukupuolidysforiaan, kannattaa varata aikaa kuulla hänen huoliaan ja toiveitaan, vaikka niihin ei välittömiä ratkaisuja yleensä löydykään. On tärkeää, että potilas ei koe itseään torjutuksi tässä tilanteessa vaan että hänelle annetaan toivoa ja ilmaistaan halu auttaa ja selvittää tilannetta hänen kanssaan. (katso kuva 1 «»1 ja viimeinen kappale).

Kehoon liittyvät asiat hoitotilanteessa

Mikäli hoitotoimenpide vaatii alastomuutta, on hyvä antaa potilaalle aikaa ja tilaa valmistautumiseen ja perustella, miksi toimenpide tehdään. Potilaalla saattaa olla käytössä tiukka urheiluliivi, sidos tai niin sanottu binderi saavuttaakseen maskuliinisen näköisen rintakehän. Sukupuolen korjaaminen ei läheskään aina tarkoita sukuelinkirurgiaa, johon esimerkiksi suurin osa transmiehistä ei hakeudu. Asiakas voi olla miehen sosiaalisessa roolissa, ja hänellä voi olla miehen nimi ja juridinen sukupuoli mutta ei penistä tai sukuelin on yksilöllinen. Mikäli kuukautiset lisäävät asiakkaan kehodysforiaa, voi tarpeen mukaan harkita lääkitystä kuukautisten estoon jo ennen sukupuolenkorjaushoitoja. Vastaavasti transnaisille voidaan määrätä kaljuuntumisen estoon suunnattua lääkitystä jo ennen transsukupuolisuuden hoitoon suunnattua feminisoivaa lääkitystä. Transnaisilla on eturauhanen, vaikka sukuelinkirurgia olisi tehty. Mikäli transmies on korjannut juridisen sukupuolensa mutta ei ole hakeutunut sukuelinkirurgiaan, on tärkeää huolehtia papa-seulonnoista joukkoseulontakutsun jäädessä tulematta.

Ohjeita sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin lähettävälle lääkärille

Sukupuoli-identiteetin selvitykseen asiakkaalla on halutessaan oikeus, mutta selvityksen oikea-aikaisuutta on hyvä asiakkaan kanssa pohtia. Sopiva lähtökohta pohdinnalle on selvittää potilaan ajankohtainen elämäntilanne sekä psyykkinen vointi sekä toimintakyky. Päätöksiä peruuttamattomista kehonkorjaushoidoista ei kannata tehdä elämänkriisin tai vakavan masennustilan aikana. Joskus asiakkaan kanssa vie aikaa saavuttaa yhteisymmärrys interventioiden kiireellisyysjärjestyksestä. Epäselvissä tilanteissa on hyvä konsultoida Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaa paperi- tai puhelinkonsultaatiolla.

Transsukupuolisuuden tai muunsukupuolisuuden diagnostisten kriteerien täyttymiseen ei tarvitse ottaa lähettävällä taholla kantaa. Diagnostinen tutkimus tehdään Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla, kun vakavampi psykiatrinen oireilu on saatu hallintaan. Hyvässä tasapainossa olevat psyykkiset sairaudet eivät ole este kehonkorjaushoidoille. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla tehdään vain niin sanotun translain mukaisia tutkimuksia eikä hoitovastuuta psykiatrisista häiriöistä voida ottaa. Psykiatristen häiriöiden hoito on järjestettävä kotikunnassa normaalin hoidon porrastuksen mukaisesti.

Liisa Lempinen
Psykologi, BBA
Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala, työkyvyntutkimuspoliklinikka
liisa.lempinen@hus.fi
Niina Puustinen
LT, psykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala, sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka
niina.m.puustinen@hus.fi
Katinka Tuisku
Psykiatrian dosentti, unilääketieteen erityispätevyys, osastonylilääkäri
Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala, psykiatria
katinka.tuisku@hus.fi

Kirjallisuutta

  1. Bergbom B, Toivanen M, Airila A ym. Monimuotoisuus-barometri. Työterveyslaitos, Helsinki 2016.
  2. Fine C, Sojo V, Lawford-Smith H. Why Does Workplace Gender Diversity Matter? Justice, Organizational Benefits, and Policy. Social issues and policy review 2020; 14 (1): 36-72.
  3. Fisher AD, Castellini G, Ristori J ym. Cross-Sex Hormone Treatment and Psychobiological Changes in Transsexual Persons: Two-Year Follow-Up Data. J Clin Endocrinol Metab, November 2016, 101(11):4260–4269.
  4. Heylens G, Verroken C, De Cock S ym. Effects of Different Steps in Gender Reassignment Therapy on Psychopathology: A Prospective Study of Persons with a Gender Identity Disorder. J Sex Med 2014;11:119–126.
  5. Kettula K, Tynkkynen L, Sintonen H, Tuisku K, Puustinen N. Experimental treatment of gender dysphoria in patients with non-binary gender identities: A retrospective register study and quality control Psychiatria Fennica 2019;50:194–207.
  6. Kuyper L, Wijsen C. Gender identities and gender dysphoria in the Netherlands. Arch Sexual Behav 2014;43:377–85.
  7. Lehtonen, J. Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus Tasa-arvo-barometrissa. Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – analyyseja tasa-arvobarometrista 2017 –raportti. Raportti 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 136-157.
  8. McNeil J, Bailey L, Ellis S ym. Trans Mental Health and Emotional Wellbeing Study. Scottish Transgender Alliance, Trans Resource and Empowerment Centre, TransBareAll, Traverse Research, Sheffield Hallam University 2012.
  9. Richards C, Bouman WP, Seal L ym. Non-binary or genderqueer genders. International Review of Psychiatry 2016;28 (1). Gender Dysphoria and Gender Incongruence https://doi.org/10.3109/09540261.2015.1106446.
  10. WPATH 2011: The World Professional Association for Transgender Health, WPATH-7 http://www.wpath.org/site_page.cfm?pk_association_webpage_menu=1351&pk_association_webpage=4655.
  11. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609.