Elämäntapaohjaus jyrää työhön liittyvät asiat määräaikaistarkastuksissa

Mitkä tekijät selittivät, etteivät ammattitaudit olleet löytyneet?

Oletimme, että tapaukset löytyisivät siitä joukosta, jolla ei ollut pääsyä työterveyshuoltoon syystä tai toisesta. Näin ei kuitenkaan ollut laita, vaan löydetyt työntekijät olivat käyneet määräaikaistarkastuksissa, monet jopa useaan otteeseen.

Merkittävin selittävä tekijä oli se, ettei tarkastuksissa edes kysytty oireista tai altistumisesta. Yli puolessa määräaikaistarkastuksista liuottimia ei ollut mainittu lainkaan. Huomattavasti useammin keskusteltiin ruokavaliosta, liikunnasta tai tupakoinnista. Nämä ovat tärkeitä asioita kansanterveyden kannalta mutta eivät näiden tarkastusten lakisääteinen tarkoitus. Elintavoista kysytään sitä paitsi potilailta muuallakin, mutta työterveyshuolto on ainoa terveydenhuollon toimija, joka on kiinnostunut nimenomaan työhön liittyvistä asioista ja oireista.

Toinen selittävä syy oli, ettei suositeltuja ohjeistuksia noudatettu. Hermosto-oirekysely Euroquestia on suositeltu käytettäväksi liuotintyöntekijöiden tarkastuksissa jo 2000-luvun alusta, mutta sitä oli käytetty vain pienessä osassa tarkastuksia. Silloinkin, kun sitä oli käytetty, ei sitä osattu tulkita. Poikkeavatkaan tulokset eivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin.

Laatupoikkeamana voi pitää myös sitä, että lääkäri oli mukana vain noin puolessa tarkastuksista ja monesti hän edusti ihan muuta erikoisalaa kuin työterveyshuoltoa. Tämä on linjassa sen kanssa, mitä kentällä kuulee. Keskustelee tästä sitten työterveyslääkärien tai

-hoitajien kanssa, tuntuvat kaikki olevan liikuttavan yksimielisiä siitä, että lääkärien tulisi osallistua altistelähtöiseen terveyden seurantaan aktiivisemmin. Hehän ovat lakisääteisesti siitä vastuussakin. Se miten työnjako toimipaikassa sovitaan, voi vaihdella, mutta hoitajaa ei saa jättää yksin vastuuseen näistä tarkastuksista. Itselläni on hyviä kokemuksia toimintamallista, jossa hoitaja tekee tarkastukset strukturoidun kyselyn ja kirjauspohjan perusteella. Sitä seuraa työterveyslääkärin paperikonsultaatio kaikille ja vastaanotto niille, jotka lääkäri katsoo tarpeelliseksi tavata.

Ammattitaudit vähenevät Suomessa. Onko tällä enää merkitystä?

On totta, että ammattitaudit ovat vähentyneet Suomessa. Emme saa kuitenkaan tuudittautua siihen, että se olisi yksinomaan vähentyneen altistumisen ja paremman työhygienian ansiota tai että meillä on maailman paras lakisääteinen terveystarkastusjärjestelmä. Meidän pitää olla valppaina, ettei käy niin, että raportoidut ammattitaudit vähenevät siksi, ettemme löydä niitä. Tämä tutkimus koski liuotinaivosairautta, mutta ainakin tärinätaudin ja ammattiastman kohdalla on tutkimusnäyttöä Suomesta, etteivät ne löydy terveystarkastuksissa optimaalisesti. Uskoisin, että sekä alidiagnosointia että aliraportointia on muidenkin ammattitautien kohdalla.

Minua ilahduttaa, kuinka uudessa Altistelähtöinen terveysseuranta -kirjassa tähän on tartuttu oikein tosissaan. Uudet terveystarkastusohjeet ovat hyvin perusteltuja, ja niitä uskallettiin uudistaa rohkeasti tutkimusnäyttöön perustuen. Liuotinaineiden kohdalla tämä näkyy siten, että Euroquest-kyselystä on nyt käytössä lyhyt ja helpommin määräaikaistarkastukseen mahtuva versio, joka on osoitettu herkäksi löytämään liuotinaivosairauden. Sitä tulee käyttää liuotintyöntekijöille tarkastuksissa aina. Kirjassa on myös uusi kysely liuotinaltistumisen arviointiin, sillä sen arviointi oli koettu työterveydessä vaikeaksi.

Kannattaako työterveyslääkärin tehdä tutkimustyötä?

Ehdottomasti! Suosittelen lämpimästi kaikkia tutkimustyöstä kiinnostuneita kollegoita ryhtymään tuumasta toimeen! Mukaan mahtuu mainiosti, ei meitä ruuhkaksi asti ole. Työterveys on siitä mahtava ala, että tutkimatonta sarkaa löytyy kaikille. Meillä tutkimusta tekevillä on myös keskenämme kiva, toisiamme rohkaiseva ilmapiiri. Tutkimusmaailman ikäviin lieveilmiöihin ja raakaan kilpailuun en ole meidän alallamme juurikaan törmännyt. Osaa voi huolettaa tutkimukseen kuluva aika. Oma kokemukseni on, että tutkimus ei ole koskaan minua kuormittanut. Päinvastoin tutkimus on erilaisuudessaan suonut hektiseen työhön kaivattua vastapainoa. On palkitsevaa tehdä jotain, josta on kiinnostunut ja jossa tuntee kehittyvänsä.