Ilmastonmuutoksen vaikutukset sisäilman laatuun

Esimerkkejä ilmastonmuutokseen liittyvistä sisäympäristön haasteista

Ilmaston muuttuminen vaikuttaa rakennuksiin ja sisäilman laatuun. Sateiden lisääntyessä rakennusten kosteusrasitus on suurempaa eivätkä ulkoseinärakenteet ehdi kuivua. Homeen kasvulle otolliset olosuhteet lisääntyvät varsinkin rakenteiden ulko-osissa (1).

Jäähdyttävän ilmanvaihdon huonekohtaiset lämmön ja tuloilman jakolaitteet voivat aiheuttaa kondenssikosteuden vuotamisen huonetilaan tai rakenteisiin, kun kondenssivettä poistava putki tukkeutuu pölyn tai mikrobien vuoksi. Vaurio voi vaikuttaa huomaamattomana pitkäänkin sisäilman laatuun, ja ongelmia on havaittu jopa aivan uusissa rakennuksissa. (Kuva 1 «»1.)

Lämpöolot

Veto, kuumuus, kylmyys tai lämpötilan vaihtelu aiheuttavat epämukavuutta toimistotyössä ja voivat vaikuttaa myös oireiluun, jos kylmä ilma virtaa suoraan työntekijän niskaan tai hartiaseutuun. Jos rakennuksessa on automaattinen lämpötilaohjaus, voi rakennuksen auringonpuoleisissa huoneissa olla liian kuumaa ja varjon puolella samanaikaisesti kylmää ja vetoista. Asiaa voidaan korjata paikallisilla tuulettimilla tai huonekohtaisella lämpötilan säädöllä, mutta usein järjestelmä ei ehdi reagoida aurinkoisen päivän aikana, jos seinän betoni on jo ehtinyt lämmetä. Joskus työhuoneissa on huonekohtainen säätönappi, joka ei kuitenkaan ole kytketty käyttöön.

Mikrobihaitat

Suurissa kiinteistöissä ilmanvaihdon jäähdytystä hoitaa huonekohtaisen laitteen sijasta niin sanottu jäähdytystorni (cooling tower), jonka vesijärjestelmä voi kontaminoitua mikrobeilla, bakteereilla ja levillä. Tunnetuin jäähdytystornien aiheuttama terveysongelma on legionella bakteerin aiheuttama legionelloosi, joka voi riskiryhmille olla vaarallinen. Legionelloosista tunnetaan myös toinen tautimuoto, jota kutsutaan Pontiac-kuumeeksi. Suomessakin on todettu pienimuotoisia epidemioita ja yksittäistapauksia, joissa ilmateitse tai pisaratartuntana levinnyt legionella-aerosoli on aiheuttanut keuhkokuumeen (2, 3). Jäähdytysjärjestelmien puhtaudesta huolehtimisen lisäksi legionelloosia voi torjua puhdistamalla esimerkiksi sairaalarakennuksissa pesutilojen suihkupäät säännöllisesti ja huolehtimalla siitä, että lämminvesijärjestelmässä lämpötila on riittävän korkea.

Legionellabakteerit voivat kasvaa esimerkiksi talousvesijärjestelmissä, lämpimän käyttöveden järjestelmissä, porealtaissa ja -ammeissa, kostuttimissa, jäähdytysvesijärjestelmissä, prosessivesissä ja jätevesijärjestelmissä.

Legionellat voivat aiheuttaa sairauk-sia, jos niiden pitoisuus vesijärjestelmässä on riittävän suuri ja niitä leviää hengitysilmaan. Sairastumisia on raportoitu tapauksissa, joissa tartuntalähteen veden legionellapitoisuus on ollut n. 10 000 – 10 miljoonaa pmy/l (pesäkettä muodostavaa yksikköä litrassa). Tätä pienemmätkin legionellapitoisuudet vedessä voivat aiheuttaa sairastumisia, koska sairastumiseen vaikuttaa muun muassa legionellakannan taudinaiheuttamiskyky ja altistuneen henkilön kunto.

Kaikki vesijärjestelmät, joissa vesi on lämmintä, ovat legionellojen mahdollisia kasvupaikkoja. Sen sijaan luonnonvesien legionellapitoisuudet ovat yleensä pienempiä. Poikkeuksia ovat jätevedenpuhdistamojen purkupaikkojen alapuolinen vesistö, josta on havaittu joskus suurempiakin pitoisuuksia.

Erityisen otollisia legionellan kasvulle ja ihmisten haitalliselle altistumiselle ovat jäähdytysjärjestelmät, lämpimän käyttöveden järjestelmät, jätevesien puhdistusjärjestelmät ja porealtaat (www.thl.fi 2020). Erityisen suuri tartuntavaara on järjestelmissä, joissa veden lämpötila usein suosii legionellojen kasvua, desinfektioaineiden tehokas käyttö vaatii erityistä osaamista (sairaalat ja kylpylä) ja toiminnassa syntyy aerosoleja (esimerkiksi porealtaat).

Sellutehtaiden jätevesissä on todettu huomattavan korkeitakin legionella-bakteerien pitoisuuksia ja muutama mikrobiologisesti varmennettu keuhkokuumetapaus (2, 3).

Rakentamisvaiheen haasteet

Tuulisuuden ja viistosateen vaikutuksesta kosteus saattaa päästä seinien eristävään kerrokseen ja siten heikentää myös sisäilman laatua. Puurakenteissakin vastaavien olosuhteiden on osoitettu vaikuttavan eristetilan kosteuteen. Viljasen tutkimuksessa (4) selvitettiin tuuletusvälin toimintaa nykyaikaisissa hyvin eristetyissä yläpohjarakenteissa ja puuverhoilluissa ulkoseinissä. Mittauk-set osoittivat, että hyvä eristys alensi tuuletusvälin lämpötilaa, mikä nosti hieman suhteellista kosteutta. Seinärakenteiden toiminta säilyi kuitenkin pääosin hyvällä tasolla, mikä saattoi johtua puujulkisivujen lämmöneristyskyvystä (4). Suurimmat haasteet ilmavälin toimivuudessa havaittiin yläpohjarakenteissa. Ulkoseinärakenteita parempi lämmöneristys ja kattorakenteiden ulkopuolinen säteilylämmönsiirto viilentävät ilmaväliä kattorakenteissa talvella, mikä yhdistettynä esimerkiksi rakennuskosteuteen voi heikentää ilmavälin toimivuutta (4). Jos räystäällä ei ole tuuletusrakoa, tämä voi johtaa kosteuden kondensoitumiseen kylmää vesikatetta vasten ja yläpohjan kosteusvaurioon. Energiansäästön nimissä lisätyllä eristeellä voi olla negatiivisia vaikutuksia, jos kastepiste siirtyy eristekerroksen sisään.

Ilmastonmuutokseen liittyvät leudot ja sateiset talvet vaikeuttavat talviaikaista rakentamista (kuva 2 «»2). Erityisesti korkeiden rakennusten sääsuojauksen toteuttaminen on vaikeaa, ja valitettavan usein työmaan rakennustarvikkeetkin lojuvat sateessa eikä katetussa tilassa. Pientaloja rakennetaan yhä enemmän sääsuojassa, mutta julkisen rakentamisen kosteudentorjunnassa on vielä parantamisen varaa.

Suomessa rakennetaan paljon kerrostaloja ja julkisia rakennuksia puusta, koska tämän on katsottu vaikuttavan edullisesti ilmastonmuutokseen, kun puu toimii hiilinieluna. Puukerrostalojen rakentamisen uskotaan lisääntyvän. Puurakentamista on helpotettu uusilla paloturvallisuusmääräyksillä. Puukerrostalojen vakuutusmaksut tulevat vakuutusyhtiöiden mukaan olemaan selvästi korkeammat kuin betoni- ja tiilitaloissa, sillä vesivahingot aiheuttavat puutaloissa usein suurempia kustannuksia kuin muissa taloissa. Laiterikkojen lisäksi puutaloissa pakolliset sprinklerit voivat aiheuttaa huomattavia vahinkoja, jos ne laukeavat vahingossa (esimerkiksi saunassa) tai ilkivallan seurauksena. Määräysten mukaan 3–8-kerroksisissa puurunkoisissa rakennuksissa on oltava automaattinen sammutuslaitteisto, mutta poikkeuksena ovat vastedes enintään nelikerroksiset kaupunkipientalot. Vesivahinkoja voidaan estää erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten vuotovahdeilla ja automaattisilla sähköverkkoon kytketyillä varoitinjärjestelmillä, mutta nämä eivät ole vielä pakollisia (5).

Yhteenveto

Ilmastonmuutos tuo mukanaan haasteita myös rakennuksille ja niitä käyttäville. Viranomaisohjeissa nämä tekijät tulee ottaa huomioon.