Työterveyslääkäri

COVID-19 ammattitautina

Työterveyslääkäri
2020;38(4):27-28
Kirsi Salo

Tapaturma-asiain korvauslautakunnassa on annettu 102 lausuntoa, joissa työntekijällä todettu COVID-19-tauti on katsottu ammattitaudiksi. Miten lautakunnassa on päädytty siihen, että altistus on ollut todennäköisesti pääasiallisesti työperäinen?

Tapaturma-asiain korvauslautakunnassa (Tako) on ratkaistu lokakuun puoliväliin mennessä kaiken kaikkiaan 126 vakuutuslaitosten tekemää lausuntopyyntöasiaa, joissa on ollut kyse COVID-19-taudin korvaamisesta ammattitautina. Tako lausui 102 tapauksessa, että kyseessä on ammattitauti. Muissa tapauksissa päädyttiin kielteiseen ratkaisuun, koska yksilöityä työperäistä tartunnan lähdettä ei ollut pystytty osoittamaan tai työntekijällä ei ollut todettu tautia. Keväällä työnantajat tekivät joitain työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia ilmoituksia jo pelkän virukselle altistumisen johdosta. Ammattitautikorvaus edellyttää diagnosoitua sairautta. Pelkkä altistuminen virukselle ei ole ammattitauti.

Ammattitaudin määritelmä

Ammattitauti on sairaus, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työntekijälle altistumisesta fysikaaliselle, kemialliselle tai biologiselle tekijälle. Lisäksi on säädetty, että altistumisen on pitänyt tapahtua työssä, työntekopaikan alueella tai työntekopaikan alueen ulkopuolella koulutustilaisuudessa.

Viruksen aiheuttamia sairauksia voidaan korvata biologisen tekijän aiheuttamana ammattitautina. Laissa säädetty todennäköisyys edellyttää kuitenkin yksilötasolla sen osoittamista, että pääasiallinen altistuminen on tapahtunut edellä mainituissa työhön liittyvissä olosuhteissa. Epidemiaksi laajentuneiden sairauksien osalta tämä on haastavaa, kun tarttuvuus voi olla yleisesti jo niin suuri, että tartuntaketjua ja todennäköistä pääasiallista tartuntalähdettä on mahdotonta selvittää.

Jotta viruksen aiheuttama sairaus voidaan korvata ammattitautina, seuraavien edellytysten tulee täyttyä:

  • Työntekijällä on todettu kyseessä olevan altisteen aiheuttama tauti.
  • Hänen työssään tiedetään olleen kyseessä olevaa tautia kantavia henkilöitä, joko kollegoja tai asiakkaita, ja hän on ollut heidän kanssaan läheisissä tekemisissä.
  • Kyseessä olevaan tautiin liittyvien oireiden ja työssä altistumisen välinen aika on sopinut altisteen tiedettyyn itämisaikaan.
  • Tartunnan saaneen työntekijän lähipiirissä ei ole sairastumista edeltävästi todettu tartuntoja, eikä muutoinkaan tule esiin toista todennäköistä tartuntalähdettä.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus

Korvaus ammattitaudista maksetaan työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta. Kyseessä on lakisääteinen ja pakollinen vakuutus siten, että työnantajan on vakuutettava työntekijänsä. Vaikka työnantajalla ei olisikaan vakuutusta, työsuhteessa olevalla on oikeus korvaukseen. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset korvaukset työntekijälle maksaa tällöin Tapaturmavakuutuskeskus.

Yrittäjää itseään lain pakollisuus ei koske. Yrittäjä voi ottaa itselleen vapaaehtoisen vakuutuksen työtapaturman ja ammattitaudin varalta, jos hänellä on yrittäjän eläkelain mukainen vakuutus. Yrittäjällä on siis oikeus saada korvaus ammattitaudista vain, jos hän on ottanut itselleen työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen.

Korvauskäsittely

Vahinkoasian korvauskäsittely vakuutusyhtiössä perustuu asiakirjoihin, kuten työnantajan tekemään vahinkotapahtumailmoitukseen ja sairautta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin, jotka vakuutusyhtiö saa työntekijää hoitaneilta ja tutkineilta terveydenhuollon yksiköiltä. Työntekijältä ja työnantajalta tarvitaan myös selvitykset työnteon olosuhteista ja altistumisen lähteistä. Ratkaisun tekemisessä tarvitaan myös selvitys siitä, onko työntekijä altistunut virukselle vapaa-ajalla.

Tapaturma-asiain korvauslautakunnassa ratkaistut ammattitaudit

Takossa ratkaistut ammattitaudiksi katsotut tapaukset ovat kaikki ilmenneet maaliskuun ja heinäkuun välisellä ajanjaksolla (huhtikuussa 75 prosenttia). Lähes kaikki ovat olleet terveydenhuollon työntekijöitä (98 prosenttia), suurin osa lähihoitajia ja sairaanhoitajia (70 prosenttia).

Suurimmassa osassa tapauksia tartunnan lähteenä on ollut hoidettavana ollut potilas tai asiakas, joka on selvityksissä kyetty yksilöimään. Altistuminen on usein tapahtunut, kun ei ole ollut tiedossa, että kyseinen henkilö sairastaa COVID-19-tautia. Hänelle on saatettu tehdä testi, mutta se on ollut negatiivinen tai ei ole edes osattu epäillä hoidettavalla olevan tautia. Myöhemmin kyseessä olevalla henkilöllä on todettu tauti, mutta tällöin työntekijän altistuminen oli jo tapahtunut. Altistumisen ja taudin puhkeamisen välinen aika on tapauksissa ollut alle 14 päivää, jota tuolloin pidettiin taudin enimmäisitämisaikana. Kaikissa tapauksissa oli saatu selvitys, että vapaa-ajan altistumista ei ole ollut. Useassa tapauksessa ilmeni, että kun testi oli hoidettavalla ollut negatiivinen, oli suojautuminen ollut niin sanottua normaalia hoitotyön suojautumista. Selvityksistä myös ilmeni, että suojauksessa oli keväällä puutteita tai että ohjeistus oli epäselvää ja jatkuvasti vaihtuvaa.

Osassa tapauksia yksilöityä tartunnan lähdettä ei ole ollut tiedossa, koska työntekijä on työskennellyt tiloissa, joissa on tiedetty olleen useita koronapositiivisia potilaita. Tällöin riittävänä selvityksenä on pidetty tietoa pidempiaikaisesta työskentelystä koronapositiivisten potilaiden parissa. Työskentelyn ja taudin puhkeamisen välinen aika on tapauksissa ollut alle 14 päivää. Kun vapaa-ajan altistumista ei ole ollut, tauti on hyväksytty ammattitaudiksi.

Osassa tapauksia tartunnan lähteenä on ollut työpaikalla kollega. Selvityksissä tämä kollega on kyetty yksilöimään. Altistumisen ja taudin puhkeamisen välinen aika on tapauksissa ollut alle 14 päivää. Riittävä suojaus on ollut potilastyössä, mutta muualla työympäristössä riittävää suojausta ei ole vielä alkukeväästä ollut. Selvityksissä on kerrottu, että vasta myöhemmin erityissuojauskäytäntöä on laajennettu myös muualle työympäristöön. Kun vapaa-ajan altistumista ei ole ollut, tauti on hyväksytty ammattitaudiksi.

Tapaturma-asiain korvauslautakunta

Tapaturma-asiain korvauslautakunta (Tako) toimii Tapaturmavakuutuskeskuksessa. Sen lakisääteisenä tehtävänä on edistää työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen korvauskäytännön yhtenäisyyttä antamalla yleisohjeita ja lausuntoja. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa on säädetty, että vakuutuslaitoksen tulee pyytää Takon lausunto, jos kyseessä on muun muassa lääketieteellinen syy-yhteyskysymys, joka korvauskäytännön yhdenmukaisuuden vuoksi edellyttää periaatteellista kannanottoa. Tako on ohjeistanut vakuutuslaitoksia tekemään lausuntopyynnön kaikista koronaviruksen aiheuttamiin sairauksiin liittyvistä vahinkoilmoituksista. Kun Tako on antanut lausuntonsa vakuutusyhtiön päätösehdotukseen, vakuutusyhtiö tekee asiassa valituskelpoisen päätöksen.

Takon lausunnot eivät sido vakuutuslaitosta, mutta pääsääntöisesti vakuutuslaitokset noudattavat Takon antamia lausuntoja lähes poikkeuksetta. Lausunto on merkittävä vakuutuslaitoksen päätökseen.

Tätä kirjoittaessa Takoon ei ole tullut käsiteltäväksi yhtään syksyllä ilmennyttä ammattitautiepäilyä.

Kirsi Salo
Lakimies, Takon toimiston päällikkö
Tapaturmavakuutuskeskus
kirsi.salo@tvk.fi