Pärjääkö turkulainen Savossa? Itä-Suomen yliopiston työterveyden professori esittäytyy

Mitä työterveyden professorin toimenkuvaan kuuluu?

Vein Turussa koirani sydämen ultraäänitutkimukseen ja pyysin saada katsoa sen etenemistä koulutustaustani takia. Eläinlääkäri kysyi, "missä harjoitan lääkärin tointa". Kerroin, että toimin nykyisin yliopistoprofessorina. Hetken mietittyään hän kysyi: "Mitä työterveyden professori tekee?"

Yliopistolain 2 § mukaan: "Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta." Lääketieteellistä opetusta (mukaan lukien työlääketiede ja työterveyshuolto) antavien viiden yliopiston professorien kokouksissa usein Kari tai Leena toteaakin, että "tämä menee isänmaan hyväksi". Hyvin on siis laki itsekin sisäistetty. Tuo professoriverkosto on ollut tuiki tärkeä tuki uutta työtä uudessa kontekstissa aloittaessa; niin erilainen on yliopistomaailma aiempiin työpaikkoihini (kunnallinen ja yksityinen työterveyshuolto ja valtion sektoritutkimuslaitos) verrattuna.

Työterveyden eriarvoisuus ja nuorten jaksaminen työelämässä huolestuttavat

Väitämme, että meillä on Suomessa maailman paras työterveyshuolto. Silti meillä on koko 2000-luvun ollut stabiilit ammattiryhmien väliset erot työterveydessä (esimerkiksi sairauspoissaolojen määrillä mitattuina) ja työn psykososiaaliset riskitekijät (esimerkiksi väkivallan uhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn) kasaantuvat tiettyihin ammattiryhmiin. Ja samoissa ammattiryhmissä (esim. lähihoitajat, hoitajat vanhustenhuollossa) terveys- ja työkykyindikaattorit näkyvät punaisella. Toki osa näistä johtuu sosioekonomisista terveyseroista, mutta eivät kaikki. Ja varsinkin, kun suuri osa huolesta kohdistuu nuoriin alle 30-vuotiaisiin työntekijöihin, on meidän yhdessä tehtävä kaikkemme trendien kääntämiseksi. Huolta lisää se, että nuorten mielenterveyden häiriöihin liittyvät sairauspoissaolot ja jopa työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvaneet viime vuosina. Yhdessä Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston kanssa haimme kesäkuussa ESR-rahoitteista tutkimus- ja kehittämishanketta tämän ympärille. Päätöksiä odotellaan.

Opetuksen on seurattava tutkimusta ja oltava mahdollisimman hyvää myös korona-aikana

Etäopetus vaatii uudenlaisia standardeja ja normeja, jotta työntekijöitten ja opiskelijoitten oppiminen ja hyvinvointi turvataan. Jo tänä syksynä on nähty esimerkkejä, että opettajia turhauttaa etäopetus (kyllä!) ja myös opiskelijat väsyvät ja turhautuvat etäopintoihin. Toisaalta on odotettavissa, että pandemian aikainen työtapojen mullistus vaikuttaa myös sen jälkeiseen aikaan. Etäopetus on niin raskasta kaikille osapuolille, että tartuin härkää sarvista: haimme lokakuussa UEFin sisäistä opetuksen kehittämisrahaa etäohjauksen parhaisiin käytäntöihin tiimin kanssa yhteistyössä ensi vuoden alussa aloittavan opinto- ja uraohjauksen professorin kanssa. Tiimissä on vahvaa osaamista verkko-opetukseen ja verkkopedagogiikkaan: työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen virtuaaliyliopistoa on toteutettu lähes parikymmentä vuotta. Virtuaaliyliopistomme on jotain aivan mieletöntä ja uniikkia erikoislääkärikoulutuksessa.

Yliopistojen on oltava aktiivisempia yhteiskunnallisessa keskustelussa

Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei minulla vielä ole ollut tarpeeksi aikaa. Ennen kaikkea julkaistut tutkimustulokset on vietävä eri tavoin käytäntöön mukaan lukien opetus ja mahdolliset hyödyntäjätahot. Minulla on joitain uudenlaisia ajatuksia tästä. Meidän pitää olla paremmin vuorovaikutuksessa yhteiskunnan eri tahojen kanssa. Aloitimme tiimini kanssa säännöllisen uutiskirjeen verkostollemme. Ehdotin sen nimeksi "Tuulahdus yliopistolta". Ja aina kaikesta innostuva tiimini suostui.

Vein koirani sydämen ultraäänitutkimukseen Turussa Kuopion eläinlääkärin ehdotuksesta. Tulosten perusteella ei vielä tarvita lääkitystä, mutta pois lähtiessämme eläinlääkäri oli tulostanut keskusteluissamme vilahtaneen eurooppalaisen konsensuksen koirien sydänläppävikojen hoidosta. Tutkimustulosten vieminen käytäntöön yhdisti meitä molempia.

No, pärjääkö turkulainen Savossa?

"Kyllä voe tokkiinsa ei" on ihan mieletön kirja, jonka sain tiimiltä. Se kertoo, että savolaisten yli on historiassa kävelty lännestä ja idästä. Siksi on parasta aina vastata diplomaattisesti. Ja savolaiset sanovat aina kyllä vaikka tarkoittaisivat ei. Mutta turkulainen sanoo kyllä – ja kiitos, että kutsuitte.