Rutto – covidiakin kovempi?

Camus, Albert: RUTTO, painos 2020, 414 sivua. OTAVA.

Tunnustan – minulla oli varsinkin ensi kuukausina vaikeuksia ymmärtää, miksi covid sai maailman suorastaan paniikkiin ja yhteiskunnat kiinni. Tautihan ei vaikuttanut juuri influenssaa pahemmalta muutoin kuin ennätyksellisen leviämisnopeutensa osalta.

Sitten luin Albert Camusin kirjan Rutto, ja silmäni aukesivat. Rutto osoittautui covidin analogiaksi.

Rutto kertoo algerialaisen Oranin kaupungin asukkaista ja heidän kohtaloistaan, kun rutto iskee kaupunkiin. Aluksi kaduille ilmestyy muutamia kuolleita rottia, sitten niitä on kaikkialla, niitä ihmetellään. ja sitten alkavat ihmiset sairastua outoon tautiin, johon suuri osa myös kuolee. Lääkärit alkavat epäillä ruttoa, mutta jo hävinneeksi uskotun kauhistuttavan taudin nimeä ei uskalleta ensin edes ääneen sanoa.

Pian perustetaan ylimääräisiä sairaaloita, mobilisoidaan kaikki mahdolliset terveydenhuollon, puhtaanapidon ja turvallisuuden toimijat ja lopulta kaupunki eristetään muusta maailmasta täydellisesti. Edes kirjepostia ei kokonaiseen vuoteen kaupungista lähde, ettei tauti postimerkeissä leviä. Pakoon yrittäviä ammutaan. Pahimpina päivinä tuhansia kaupunkilaisia kuolee, osa ihmisistä yrittää jatkaa elämäänsä.

Kirja keskittyy kertojan, lääkärin, työhön ja näkökulmaan, mutta monipuolisesti käydään läpi myös erilaisten ihmisten kohtaloita: joku menettää rakkaansa, joku lapsensa, joku joutuu eroon elämästä, moni kuolee, joku tulee hulluksi, joku kokee ihmisyyden heräämisen, joku hioo elämänsä lausetta uudelleen ja uudelleen.

Rutto kertoo tarinansa hitaasti, paikoin jopa liian hitaasti, mutta ilman nykymedian kirkumista silmissä ja korvissa. Se antaa aikaa ymmärtää, vie sisälle taudin maailmaan. Samalla se kuvaa myös ihmisenä olemisen maailmaa – ystävyyttä, uhrautuvaisuutta ja velvollisuutta toisia kohtaan. Vain toiset ihmiset ja heidän auttamisensa merkitsevät.

Albert Camus (1913–1960) asui itsekin pitkään Algeriassa, yhdessä Ranskan silloisessa läänissä. Hän kuoli auto-onnettomuudessa vain 47-vuotiaana. Hänen pääteoksensa Rutto julkaistiin heti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon hän sai kymmenen vuotta myöhemmin – ansaitusti.