Muistoissamme Jouko Soukainen s. 19.3.1953, k. 8.9.2020

Moni on pyrkinyt lääketieteelliseen tiedekuntaan kaksi kertaa, mutta Jouko oli niitä harvoja, joka on myös hyväksytty sisään kahdesti. Ensimmäinen kerta oli varusmiespalveluksen aikana, ja pyrkimisen motiivina oli saada pitkä loma. Aluksi itsestään selvät biologian opinnot muuttuivat kuitenkin lääkiksen opintoihin Ouluun vuonna 1976.

Valmistuttuaan Jouko työskenteli työterveyslääkärinä Raahessa ja Oulun kaupungilla, minkä jälkeen hän siirtyi kuntoutuslääkärin työhön Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskukseen. Joukosta kasvoi työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin osaaja ja viimeisten työvuosien aikana erityisesti pitkäaikaistyöttömien erityistarpeiden tuntija Oorninki Oy:ssä työskennellessään.

Joukon ensimmäinen työ palomiehenä toi asiantuntemusta palomiesten terveystarkastuksiin. Hänen kehittämänsä palomiesten suorituskyvyn testirata tunnetaan edelleen Oulun mallina, ja testiradan idea on levinnyt käytännöksi ympäri maailmaa.

Jouko valittiin STLY:n hallitukseen vuonna 1998 Pohjois-Suomen Työterveyslääkäreiden edustajana.

Hän otti paikkansa hallituksessa suurta vastuuta kantaen. Hänen tehtävänään oli tuoda yhteiselle pöydälle pohjoisen Suomen työterveyslääkäreiden toiveet, tarpeet ja ajatukset sekä kehittää yhdistyksen toimintaa niitä tukevaan suuntaan.

Jouko oli sanansa mittainen mies. Hän seisoi ryhdikkäästi viestinsä takana. Hän varoi vastakkainasettelua ja etsi aina yhteistä ymmärrystä. Joukoa arvostettiin ja kunnioitettiin. Joukosta pidettiin.

Hän oli rauhallinen oma itsensä myös kokousten ulkopuolella, retkillä ja matkoilla, nuotiotulen ääressä, merta katsellessaan tai pitkospuilla kävellessään.

Saimme mahdollisuuden tutustua Joukoon monipuolisena ajattelijana ja viisaana miehenä, joka rakasti ja arvosti valtavasti puolisoaan Raijaa sekä perhettään. Eikä hän peitellyt sitä. Suuren uusioperheen isänä Jouko sai rauhallisella kuuntelevalla tyylillään omien lasten lisäksi varauksettoman hyväksynnän myös puolison lasten joukossa.

Hetket Joukon kanssa olivat rentoja. Jokainen sai olla oma itsensä hänen seurassaan. Kiirettä ei ollut. Maailman parantamiselle oli aina aikaa.

Joukolle olivat rakentaminen ja käsillä tekeminen tärkeitä. Oulun kodin lisäksi remontoitiin ja rakennettiin Simojärven mökillä, josta tuli vaikean sairauden aikana yhä tärkeämpi voimavara ja henkireikä. Jouko oli kiinnostunut luonnosta, erityisesti linnuista. Jotakin hänestä kertoo se, että hän tunsi kohtaamiensa lintujen nimet latinankielisiä nimiä myöten aina lapsuuden Rauman kuin myöhemmän Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin luonnossa.

Muistamme Joukoa suurella lämmöllä ja olemme kiitollisia hänen tekemästään työstään yhdistyksen hyväksi. Kaipaamaan jäivät puoliso, perheen kuusi lasta, lastenlapset ja suuri ystävien joukko.