STLY:n syysseminaarin tunnelmia

Alikuormituskin voi kuormittaa

Työ- ja organisaatiopsykologi Miia Metsänen korosti lähijohtamisen merkitystä. Kuormitusta on aina. Se ei silti aina ole ylikuormitusta, vaan myös alikuormitus voi olla haaste. Työterveyshuollon tehtävä on arvioida, onko kuormitus haitallista. Kuormitus muuttuu haitalliseksi esimerkiksi silloin, jos se on pitkäkestoista tai jos sitä on liikaa. Kuormittavaa voi olla myös epäasiallinen kohtelu, häirintä tai kiusaaminen työpaikalla. Sitä voi olla työyhteisön sisällä kollegojen kesken, esimiehen taholta ja myös esimieheen kohdistuen. On tärkeää puhua auki, mikä on epäasiallista kohtelua, jotta kuormittavuuden arvioinnissa voidaan puhua samasta asiasta kaikkien osapuolten kesken.

Metsänen näkee tärkeinä terveystarkastukset ja työpaikkaselvitykset. Osana perusselvitystä voisi jo matalalla kynnyksellä käyttää suunnatun selvityksen välineitä psykososiaalisen kuormituksen arvioimiseksi. Koska jokainen kokee kuormituksen yksilöllisesti, on tärkeä tietää työn sisältö ja työympäristön ominaispiirteet. Kuormituksen arvioinnin ajankohta vaikuttaa tulokseen. Yksilö- ja ryhmähaastatteluja kannattaa suosia.

Nostetaanko masennus aiempaa useammin ensimmäiseksi diagnoosiksi?

Psykiatrian erikoislääkäri Helena Galkin-Jokinen HUS:sta pohti, miksi mielenterveyssyistä sairausperusteisia etuuksia maksetaan aiempaa enemmän, vaikkei sairauksia ole enempää. Mielenterveyden häiriöt ovat suurin sairauspäivärahan syy ja kattavat 40 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä. Onko kyseessä aina sairaus, vai onko elämään kuuluvista asioista muokattu jonkinlainen oireyhtymä tai sairaus? Tietoisuus mielenterveyden häiriöistä on lisääntynyt, ja hoitoon hakeudutaan ehkä herkemmin. Toisaalta todettujen sairauksien hoitoa heikentää puutteellisista resursseista johtuva hoitoonpääsyn vaikeus, mikä pitkittää myös työkyvyttömyyttä.

Työkykyasioissa usein psykiatrin konsultaatiovastaus ja työterveyslääkärin B-lausunto ovat parempia kuin psykiatrin B-lausunto. Vaativa työkyvyn arvio tehdään erikoissairaanhoidossa, jos psykiatri on arvioinut tilanteen vaikeahoitoiseksi. Galkin-Jokinen muistutti psykiatrisen arvion oikea-aikaisuudesta: ei esimerkiksi juuri potilaan päästyä sairaalasta psykoosin hoidon vuoksi.

Psykiatriseen työkykyarvioon sisällytetään lausunnon laatijan suorat havainnot, potilaan subjektiivinen arvio käyttäen lomakkeita apuvälineinä, terveydenhuollon tiedossa olevat aiemmat tiedot kuten sairaushistoria, tehdyt tutkimukset ja saatu hoito sekä sen vaikutukset sekä esimiehen tai muun ulkopuolisen arvio.

Työtoimintalähtöisyydestä näkökulmaa psyykkisen kuormituksen arviointiin

Työterveyshuollon erikoislääkäri Marjaana Saarela Työterveys Helsingistä muistutti työtoimintalähtöisten menetelmien käytöstä työn psyykkisen kuormituksen arvioinnissa. Työtoimintalähtöisessä arvioinnissa työtä tarkastellaan yhteisöllisenä toimintana, ei yksittäisinä tehtävinä tai yksiöiden omina, erillisinä suorituksina. Tästä näkökulmasta on mahdollisuus päästä käsiksi työn muutoksissa työkuormituksen juurisyihin. Arkityön kuvaus ja työn sujumisen häiriöiden jäsentäminen voivat auttaa työpaikkoja löytämään paikallisia ratkaisu- ja kehittämisvaihtoehtoja sekä uusia työn sujuvuutta ja työkykyä tukevia toimintatapoja. Saarela muistutti myös työn mielekkyyden merkityksestä. Mielekkyys syntyy, kun työntekijä kokee onnistuvansa itselleen tärkeällä työn osa-alueella. Jos työn mielekkyys muutosten myötä katoaa, jo vähäinenkin työmäärä voi uuvuttaa. Muutostilanteissa työn kohde ja tavoitteet saattavat muuttua, ja tässä kohtaa myös työn mielekkyyden ja merkityksellisyyden joutuu arvioimaan ja rakentamaan uudelleen.

Paneelikeskustelussa korostettiin yhteistyötä

Iltapäivän paneelikeskustelua johti työkyvyn ennakoinnin ja tutkimuksen johtaja Kari-Pekka Martimo Ilmarisesta. Panelisteina toimivat Marjaana Saarela, työpsykologi Maaret Von Wright Mehiläisestä, sosiaalialan asiantuntija Kirsi Niittymäki Finla Työterveydestä, psykiatrian erikoislääkäri Veera Pohjolainen Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluista sekä työhyvinvoinnin johtaja Sanna-Mari Myllynen SOK:sta. Keskustelussa korostettiin oireiden ennaltaehkäisyä, työntekijän kokonaiskuormituksen arviointia ja siihen reagointia esimerkiksi työn muokkauksen keinoin. Panelistit totesivat, että joskus työn muokkauksen kompastuskiveksi voivat muodostua ammatti-identiteettiin ja urasuunnitelmiin liittyvät kysymykset tai esimerkiksi palkkauksen muutokset. Työpsykologin tuki voi olla arvokasta muutostilanteissa. Työn muokkauksia suunniteltaessa kannattaa muistaa työterveyshuollon päätöksellä tehtävä työkokeilu, joka ei edellytä edes sairausdiagnoosin asettamista tai työkyvyttömyyden uhkaa – pelkkä tarve työtehtävien muokkaukselle riittää perusteeksi. Panelistit painottivat myös oireiden varhaisen tunnistamisen, oikea-aikaisen ja monipuolisen hoidon ja kuntoutuksen sekä nopean työhönpaluun merkitystä. Työpaikan, työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välisellä tiiviillä ja aktiivisella yhteistyöllä on mahdollista saada hyviä tuloksia.

Ammatillinen jumi uhkatekijänä

Ammatillisen kuntoutuksen ylilääkäri Jari Turunen Vervestä puhui esityksessään ammatillisesta jumista. Turunen esitteli tutkimustuloksia, joiden perusteella ammatillisella jumilla voi olla vaikutuksia työntekijän psyykkiseen vointiin. Turunen esitti, että ammatillista jumia on mahdollista arvioida kysymällä työntekijältä hänen halustaan jatkaa nykyisessä työssä, hänen arviotaan mahdollisuuksista työllistyä muualle sekä hänen arviotaan työn mielekkyydestä. Turunen muistutti, että ammatillisen kuntoutuksen toimissa tulisi muistaa työuralähtöisyys: ei ole järkeä käynnistää työkokeilua, joka ei työllistä tai innosta.

MS-tauti aiheuttaa paitsi fyysisiä myös kognitiivisia haasteita

Webinaaripäivän päätteeksi kuulimme vielä neurologian ylilääkäri Hanna Kuusiston kattavan esityksen MS-taudin

etiologiasta ja oireista sekä taudin vaikutuksista kognitioon, työkykyyn. Valkean aineen muutokset ja aivokudoskato johtavat abstraktin päättelyn ja ongelmanratkaisukyvyn heikkenemiseen, toiminnanohjauksen vaikeuksiin sekä tiedonkäsittelyn ja tarkkaavaisuuden ylläpidon vaikeuksiin. MS-potilaan työkykyä on mahdollista kohentaa viilentämällä ja rauhoittamalla työtilaa, suosimalla etätyömahdollisuuksia, jakamalla työtä lyhyisiin jaksoihin, luopumalla vuorotyöstä sekä vähentämällä fyysistä tai kognitiivista rasitusta sen mukaan, mikä kullekin potilaalle on haasteellista.

Yhteenveto

Psykiatrisista syistä johtuvaan työkyvyttömyyden haasteeseen vastaamme siis huolellisella diagnostiikalla, todettujen sairauksien hyvällä hoidolla ja aktiivisella työterveysyhteistyöllä käyttäen moniammatillista tiimiä.