Zoonoosit eläinlääkärin työssä

Eläinlääkärin altistuminen zoonooseille

Moni eläinlääkäri altistuu työssään zoonooseille. Altistuminen voi tapahtua epäsuorassa tai suorassa limakalvokontaktissa, feko-oraalisesti tai hengitysteitse sekä ihon kautta suoraan tai puremien ja pistojen välityksellä. Eläinlääkärin työssä on usein haastavaa tai jopa mahdotonta suojautua täysin työperäiseltä zoonoosialtistumiselta. Tartuntojen ehkäisemiseksi olennaisia ovat töiden suunnittelu, hyvä käsihygienia ja tarvittaessa suojavarusteiden käyttö sekä riittävä rokotussuoja.

Eläinlääkärien zoonooseista ja niille altistumisesta on saatavilla tuoretta tutkimustietoa myös Suomesta. Moni Suomessa työskentelevä eläinlääkäri on sairastanut zoonoosin. Lähes jokainen on pistänyt itseään neulalla, joka on käynyt eläimessä, ja lähes jokaista on eläin joskus purrut. Eläinlääkärien rokotesuojassa rabiesta vastaan on parannettavaa. Eläinlääkäreistä moni työskentelee myös ulkomailla, ja joillakin on immuunivastetta heikentävä sairaus tai lääkitys; erityisesti näissä tilanteissa korostuu zoonooseilta suojautumisen tärkeys.

Työperäiset zoonoosit ja työterveyshuolto

Eläinlääkärin työperäisten zoonoosien diagnostiikka voi olla haastavaa terveydenhuollolle. Erityisen tärkeässä asemassa työperäisten zoonoosien epäilemisessä ja tunnistamisessa ovat eläinlääkäreiden työterveyshuollosta vastaavat yksiköt.

Suomessa yleisistä zoonooseista esimerkiksi toksoplasmatartuntoja on pidetty tärkeinä eläinlääkäreiden työterveyden kannalta jo pitkään. Eläinlääkärin työssä tulee huomioida mahdollisuus myös harvinaisiin taudinaiheuttajiin ja taudinkuviin. Moni zoonoosi tunnetaan elintarvikevälitteisenä, mutta eläinten parissa työskentelevä voi saada tartunnan muutakin reittiä.

Kuva 1. Osa taulukosta, jossa esitetään eläinlääkärin työn riskit zoonooseille altistumiseen eri toimintaympäristöissä. Taulukko löytyy kokonaisuudessaan Työterveyslaitoksen verkkosivuilta Eläinlääkärin työterveys -oppaasta «https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2018/10/Elainlaakarin_tyoterveys_2018.pdf»1.

Kuva 2. Osa riskinarviointitaulukosta, jossa esitetään erilaisissa työtehtävissä toimivan eläinlääkärin kunkin taudinaiheuttajan kohtaamisen arvioitu todennäköisyys ja sen aiheuttamat seuraukset. Taulukko löytyy kokonaisuudessaan Työterveyslaitoksen verkkosivuilta Eläinlääkärin työterveys -oppaasta «https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2018/10/Elainlaakarin_tyoterveys_2018.pdf»1.

Muuttuva zoonoositilanne

Uusista taudinaiheuttajista suurin osa on zoonoottisia. Ajankohtainen esimerkki on SARS-koronavirus-2 (SARS-CoV-2), joka on alkujaan siirtynyt eläimestä ihmiseen. Tällä hetkellä eläimiä ei pidetä SARS-CoV-2-viruksen merkittävänä lähteenä, vaikka viruksen on todettu tarttuneen esimerkiksi tarhatuista minkeistä ihmisiin. Eläinlääkäreillekin merkittävin SARS-CoV-2- tartuntariski ovat toiset ihmiset.

Zoonoosien ilmaantuvuus muuttuu ihmisten ja eläinten matkustamisen, ulkomailta tuotujen eläinten ja ilmastonmuutoksen myötä. Esimerkiksi leishmanioosin, leptospiroosin ja Dirofilaria-tartuntojen voidaan odottaa yleistyvän. Tuotantotapojen ja eläinten pitoon liittyvät muutokset ovat osaltaan lisänneet esimerkiksi kryptosporidioosin esiintyvyyttä vasikoissa ja niiden kanssa työskentelevissä henkilöissä, ja lemmikkien raakaruokinnan lisääntyminen on lisännyt zoonoosiriskejä. Tuontieläimiin liittyvistä riskeistä on tärkeää muistaa esimerkiksi rabies.

Resistentit mikrobit haasteena

Eläinlääkärin työssä voi altistua zoonoottisille resistenteille mikrobeille ja resistenssitekijöille. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat yleistyneet hevosilla ja tuotantoeläimillä Suomessa viime vuosina. Sen sijaan lemmikkieläinten resistenssitilanteessa on havaittu positiivista kehitystä. MRSA-bakteeri on yleinen sioilla, ja lisäksi sitä on todettu Suomessa hevosilla ja lypsylehmillä ja muualla Euroopassa muun muassa siipikarjalla ja turkiseläimillä. ESBL-kantajuutta on todettu etenkin ulkomailta tuoduilla koirilla, ja sitä esiintyy myös tuotantoeläimillä.

Yleistä henkilösuojautumisesta eläinlääkärin työssä

Joitakin eläinlääkärin työhön soveltuvia henkilösuojautumisohjeita on saatavilla Työterveyslaitoksen verkkosivuilla. Eläinlääkärin suojautuessa zoonooseilta korostuvat käsien saippuapesun merkitys ja suojakäsineiden sekä suojavaatteiden käyttö. Esimerkiksi tuotantoeläintiloissa tulee käyttää suojavaatteita ja erillisiä jalkineita, ja päähineen, käsineiden ja kirurgisen suu-nenäsuojuksen käyttö on useissa tilanteissa suositeltavaa. Erityisesti hengitysteitse tarttuvilta taudinaiheuttajilta suojautumisessa vaikuttaa olevan parannettavaa.

Eläinlääkärin työterveys -oppaan zoonoosiosion päivitys

Vuonna 2018 ryhmä, jossa ovat edustettuina Helsingin yliopiston lääketieteellinen ja eläinlääketieteellinen tiedekunta, Työterveyslaitos sekä Suomen Eläinlääkäriliitto, käynnisti Eläinlääkärin työterveys -oppaan zoonoosiosion päivittämisprojektin. Projektiryhmä kävi läpi ajankohtaista tieteellistä kirjallisuutta sekä nykytilaa Suomessa työskentelevän eläinlääkärin työhön liittyvästä altistumisesta zoonooseille. Projektiryhmän lisäksi päivitykseen osallistui Zoonoosikeskuksen asiantuntijoita Ruokavirastosta ja THL:stä. Eläinlääkäreille järjestettiin mahdollisuus kommentoida luonnosta verkossa. Eläinlääkärin työterveys -opas löytyy Työterveyslaitoksen verkkosivuilta «https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2018/10/Elainlaakarin_tyoterveys_2018.pdf»1.

Projektiryhmä listasi Suomessa eläinlääkäreiden työhön liittyvät kymmenen merkittävintä zoonoottista taudinaiheuttajaa (Taulukko «»3). Merkittävyysarvio perustui keskeisten asiantuntija- ja tutkimuslaitosten asiantuntijoille tehtyihin kyselyihin senhetkisestä zoonoositilanteesta. Tilanteen muuttuessa ja tietojen karttuessa luettelo muuttunee. Kustakin listan zoonoosista kirjoitettiin oma luku sekä työterveyshuollon että eläinlääkärien työn tueksi, ja tartuntareitit sekä riskit ja niiden merkitys eläinlääkärien eri toimintaympäristöissä koottiin taulukoihin. Työhön liittyvän altistumisen todennäköisyyttä eri toimintaympäristöissä arvioitiin sen mukaan, esiintyykö zoonoosia Suomessa tai onko sitä muuten mahdollista kohdata esimerkiksi tuontieläimien kautta. Taudinaiheuttajan eläinlääkärille muodostaman kokonaisriskin merkitys ja torjuntatoimien tarve arvioitiin taudinaiheuttajan kohtaamisen todennäköisyyden ja sen aiheuttamien seurausten perusteella.

Oppaassa on myös listattuna runsaasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja suojautumisohjeita.