Erityisäitiysraha ja koronavirus

Erityisäitiysraha ja tarttuva tauti

Valtioneuvoston asetuksessa sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta (1335/2004) on lueteltu tarttuvat taudit, jotka voivat olla erityisäitiysrahan perusteena. Näitä ovat toksoplasmoosi, listerioosi, vihurirokko, herpes, vesirokko, hepatiitti B ja C, sytomegalotulehdus, HIV sekä muut näihin verrattavat taudit.

Käytännössä tarttuva tauti on harvoin erityisäitiysrahan peruste. Tarttuva tauti on ollut Kelan tilastojen mukaan erityisäitiysrahan myöntämisen perusteena vuonna 2019 ennen koronapandemiaa 14 prosentissa hakemuksista. Tapauksissa on käytännössä ollut kyseessä altistuminen toksoplasmoosille tai listerioosille lähinnä eläinlääkäreiden ja karjanhoitajien töissä, joissa osallistutaan muun muassa suurten hyötyeläinten verisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi synnytyksiin. Päiväkotien parvorokko-epidemioiden yhteydessä on seronegatiivisille työntekijöille voinut syntyä oikeus erityisäitiysrahaan, mutta nämä ovat olleet erityistilanteita.

Työtehtävissä, joihin liittyy erityinen tartuntataudin vaara, on jo työhönsijoitustarkastuksessa tarpeen selvittää, onko henkilö sairastanut kyseisen taudin tai onko hänet rokotettu sitä vastaan. Lisäksi tulee tarpeen mukaan tutkia vasta-ainetasot sairastumisriskin arvioimiseksi. Kun henkilö aloittaa työn, jossa tapahtuu altistumista biologisille vaaratekijöille, tulisi asiasta tiedottaa työntekijää ja kehottaa ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon tarvittaessa jo raskauden suunnitteluvaiheessa.

Erityisäitiysraha ja koronavirus

Valtioneuvoston asetuksessa mainittuihin tauteihin verrattaviin sairauksiin on kuulunut muun muassa pandeeminen influenssa A (H1N1) vuonna 2009. Tuolloin STM:n pandemiatyöryhmän kanta oli, että erityisäitiysraha voidaan myöntää terveydenhuollon henkilöstölle, jos siirto turvalliseen tehtävään influenssapotilaan hoitotyöstä ei ole mahdollista eikä henkilö ole saanut A(H1N1)-rokotusta. Tuolloin todettiin myös, että mahdollisten uusien pandemioiden tai uusien raskaudelle tai sikiölle haitallisiksi osoittautuvien tartuntatautien (esimerkiksi zikavirus) yhteydessä tulisi riskiä arvioida samoin periaattein.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos linjasi keväällä 2020, että raskaana olevat eivät ole koronaviruksen erityistä riskiryhmää. Silloisen tutkimustiedon perusteella raskaana olevien riskin saada vaikea koronavirustauti ei katsottu poikkeavan muiden saman ikäisten riskistä eikä merkittäviä sikiöhaittoja ollut raportoitu. Erityisäitiysrahaoikeutta arvioitaessa noudatettiin kuitenkin varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan raskaana olevia pyritään suojaamaan riskeiltä ja altisteilta, joista on niukasti tutkimustietoa.

Maaliskuussa 2020 poikkeusolojen vallitessa linjattiin STM:n, Kelan ja eri asiantuntijatahojen yhteistyönä niistä tilanteista ja työolosuhteista, joissa voi syntyä oikeus erityisäitiysrahaan koronavirusaltistuksen perusteella. Tervey-denhuollon työtehtävissä (mukaan lukien hammashuolto) voi syntyä oikeus erityisäitiysrahaan, mikäli henkilöä ei voida siirtää muuhun työhön koronaviruspotilaiden hoitotyöstä. Ensihoitajien työtehtävissä voi kontakti koronapotilaaseen tapahtua ennakoimattomasti, ja erityisäitiysraha voi tulla kyseeseen, mikäli muuta kuin potilastyötä ei ole mahdollista järjestää. Varhaiskasvatuksen työntekijöille voi syntyä oikeus erityis-äitiysrahaan, jos muuhun kuin lastenhoitotyöhön ei ole mahdollisuutta. Varhaiskasvatuksessa ollaan lähikontaktissa valikoimattoman lapsijoukon kanssa ja suojautumismahdollisuudet ovat rajalliset. Lastensuojeluyksiköiden työntekijöiden osalta tilanteen arvioitiin olevan rinnastettavissa varhaiskasvatukseen.

Oikeus erityisäitiysrahaan koronan perusteella päättyy siinä vaiheessa, kun pandemia päättyy eikä kyseinen sairaus ole enää työhön liittyvä riskitekijä. Aikaisemmissa pandemioissa on lisäksi arvioitu, että oikeus erityisäitiysrahaan päättyy myös siinä vaiheessa, kun työntekijä on saanut rokotesuojan.

Erityisäitiysrahan hakeminen

Työterveyshuolto arvioi, milloin erityis-äitiysrahan ja erityisäitiysvapaan hakeminen on tarpeellista ja ajankohtaista. Erityisäitiysrahaoikeuden arvioi Kela. Erityisäitiysrahahakemukseen (SV 9) liitetään äitiysneuvolan lääkärin tai terveydenhoitajan antama todistus raskaudesta (SV 75), työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin tai muun vakuutetun työolosuhteet tuntevan lääkärin lausunto hakijan tai sikiön terveydelle aiheutuvasta vaarasta (SV 97), työnantajan ilmoitus (SV 96) siitä, että työntekijä on poissa työstä ja ettei työntekijää ole voitu siirtää muihin tehtäviin (omaa työtään tekevältä edellytetään vastaava selvitys soveltuvin osin) sekä ilmoitus työnantajan maksamasta palkasta (Y17), mikäli työnantaja maksaa palkkaa erityisäitiysvapaan ajalta. Lääkärinlausunnossa tulee kuvata äidille, sikiön kehitykselle tai raskaudelle haitallisiksi arvioidut vaaratekijät, altistumisen arviointi sekä mahdollisuudet työnkuvan muokkaukseen.