Väkivallan uhka työelämässä

Missä väkivalta uhkaa?

Missä tahansa työssä on mahdollista kohdata satunnaista väkivaltaa, mutta erityisen sairastumisen vaaran näkökulmasta joillakin toimialoilla väkivallan uhka on ilmeinen, tavanomaiseen uhkatasoon nähden korkeampi.

Miesvaltaisilla aloilla väkivaltaa koetaan eniten poliisin ja vartijan ammateissa. Tilastollisesti eniten väkivaltaa ja sen uhkaa koetaan vahvasti naisvaltaisilla aloilla sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetusalalla. 65 prosenttia sairaanhoitajista ja kätilöistä ja 41 prosenttia opettajista raportoi vuonna 2018 kohdanneensa työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Viimeisimmän Työolotutkimuksen mukaan naispalkansaajien työssä fyysinen väkivalta tai sen uhka onkin kolminkertaistunut kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Lisäksi tunnetaan yksittäisiä toimialasta riippumattomia väkivallan uhkaa lisääviä työn ominaisuuksia ja piirteitä. Tällaisia ovat muun muassa yksin työskentely ja työskentely ilta- tai yöaikaan. Työpaikan sijainti rauhattomaksi tunnetulla alueella lisää myös työväkivallan riskiä, samoin työskentely asiakkaan kotona, ulkona tai tiloissa, joihin on avoin pääsy. Rahan, arvotavaran ja lääkkeiden sekä alkoholin käsittely ja myynti lisäävät niin ikään riskiä joutua väkivallan kohteeksi. Myös asiakkaan etuuksien tai oikeuksien valmistelu ja päätöksenteko altistavat työntekijän väkivallalle ja sen uhalle, kuten yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminenkin.

Miten käy työkyvyn?

Tutkimusten perusteella tiedetään, että akuuttien fyysisten vammojen lisäksi väkivalta aiheuttaa usein myös psyykkistä sairastavuutta ja hidastaa somaattisista oireista toipumista. Tuoreen katsausartikkelin mukaan työpaikkaväkivaltaa kohdanneiden riski unihäiriöille on 1,5-kertainen ja masennusoireille 2,3-kertainen. Myös kivun kokeminen, sen pitkittyminen ja muuttuminen laaja-alaiseksi on yhteydessä työpaikkaväkivaltaan. Riski kärsiä voimakasta kipua ja sen kanssa samaan aikaan esiintyviä masennusoireita on erään tutkimuksen mukaan yli kolminkertainen niillä työntekijöillä, jotka altistuvat työväkivallalle toistuvasti ja pitkäkestoisesti.

Niin ikään sairausloman pitkittyminen on todennäköisempää, jos taustalla on työpaikkaväkivaltaa. Sekä lyhyille omailmoitteisille sairauspoissaoloille että pitkille, yli kahden kuukauden sairauslomille on saatu tutkimuksissa noin puolitoistakertainen riski työpaikkaväkivaltatilanteeseen liittyen.

Väkivalta pois työpaikoilta

Kuten muidenkin riskien, myös työhön liittyvän väkivallan riskin kartoittaminen on työnantajan vastuulla. Riskinarvioinnin avuksi on kehitetty erilaisia oppaita ja tarkistuslistoja, esimerkiksi Työterveyslaitoksen Kauris – kartoita uhkaavat työväkivaltariskit ja Työturvallisuuskeskuksen Väkivalta pois työpaikalta.

Kun työpaikan riskien arviossa on todettu väkivallan uhkaa, on tarpeen miettiä toimenpiteitä riskin minimoimiseksi. Väkivallan uhan poistaminen kokonaan on harvoin mahdollista, mutta kuitenkin suurin osa väkivaltatilanteista on estettävissä hyvällä suunnittelulla ja varautumisella. Tärkeä lähtökohta turvalliselle työpaikalle on ammattiinsa hyvin koulutetut työntekijät ja henkilöstöresurssin riittävyys. Ennakoivasti työntekijöiden määrää voi joskus lisätä väliaikaisestikin, kun tilanne tiedetään jo etukäteen haastavaksi. Myös työympäristöllä on iso osuus väkivaltatilanteiden mahdollistajana tai estäjänä.

Ennalta mietitään myös esimerkiksi, miten ovet lukitaan, miten avaimia säilytetään tai miten ja missä rahaa, lääkkeitä ja arvotavaroita käsitellään. Jokaisen työntekijän tulee tietää, mitkä ovat uhkaavan väkivaltatilanteen ennusmerkit ja miten näissä tilanteissa toimitaan. Ohjeiden on hyvä olla mahdollisimman konkreettisia ja selkeitä.

Pelkkä asioista sopiminen ei kuitenkaan riitä, vaan toimintamalleja täytyy harjoitella, mieluiten säännöllisesti. Väkivaltauhkaan varautuminen pitää sisällään myös ohjeet väkivaltatilanteiden ilmoittamisesta, raportoinnista sekä jälkihoidon suunnittelun yhdessä työterveyshuollon kanssa.

Apua työterveyshuollosta

Väkivallan uhka luokitellaan erityisen sairastumisen vaaraksi. Kun uhka arvioidaan ilmeiseksi, työntekijöille tulee tehdä lakisääteiset alku- ja määräaikaistarkastukset työterveyshuollossa. Terveystarkastuksen tavoite on varmistaa, että työntekijä tietää työpaikkansa toimintaohjeet väkivaltatilanteessa, osaa toimia niiden mukaan ja ymmärtää oman vastuunsa väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä. Alkutarkastuksessa tulisi myös arvioida, onko työntekijällä jokin sellainen sairaus, joka heikentää hänen kykyään ymmärtää väkivallan uhan olemassaolon tai toimia johdonmukaisesti yllättävässä tilanteessa. Määräaikaistarkastuksia suositellaan tehtäväksi kolmen vuoden välein ja ne voidaan toteuttaa myös kyselyinä. Tarkoituksena on kartoittaa työntekijän kokemusta väkivallan uhasta ja sen kanssa selviytymisestä. Varsinaista valmista seulovaa kyselyä ei vielä tällä hetkellä ole saatavilla, mutta kehitystyö on käynnissä (henkilökohtainen tiedonanto, Johanna Pulkkinen, Turun yliopisto).

Työntekijöiltä, jotka ovat joutuneet väkivallan uhriksi tai kokeneet voimakasta uhkaa, selvitetään posttraumaattiseen stressireaktioon viittaavat oireet, ja ohjataan tarpeen mukaan jatkohoitoon. Mikäli työntekijä joutuu toistuvasti väkivallan kohteeksi, tulee harkittavaksi hänen siirtämisensä toisiin tehtäviin yrityksen sisällä. Määräaikaistarkastusten avulla voidaan myös saada käsitys siitä, koetaanko työpaikan väkivaltauhkatilanteen olevan hallinnassa vai olisiko varautumissuunnitelmissa ja perehdyttämisohjelmassa kohennettavaa.

Työterveyshuollon tehtävä on järjestää ensiapua työssään väkivaltaa kohdanneille. Tärkeintä on kuunnella ja tarjota inhimillistä tukea sekä rauhoittaa uhreja. Myös somaattisten vammojen hyvä hoito on osa psyykkisen trauman hoitoa. Tärkeää on tarjota aktiivisen seurannan ja hoidon mahdollisuus myös lieväoireisille potilaille, jotta mahdolliset myöhemmin kehittyvät tai pahenevat psyykkisen trauman oireet huomattaisiin. Psykologinen jälkipuinti (debriefing) on perinteisesti kuulunut työterveyshuoltojen palveluvalikoimaan, vaikka sen hyödystä ei ole saatu näyttöä. Traumaperäisen stressihäiriön Käypä hoito -suosituksessa debriefingiä ei suositella enää lainkaan, koska se voi johtaa jopa stressioireiden lisääntymiseen.

Työhön paluun tuki on oleellinen osa psyykkisen trauman hoitoa. Jouduttuaan väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi työntekijä on useimmiten työkyvytön muutaman päivän ajan. Pitkiä sairaslomia on kuitenkin syytä välttää, sillä pitkittyvä poissaolo uhkaa työhön paluuta myös työpaikkaväkivaltatilanteen jälkeen. Osasairauspäivärahan mahdollisuus on hyvä pitää mielessä, samoin muut työn keventämisen keinot, joilla väkivaltaa kohdannut työntekijä pääsee turvallisesti takaisin osaksi työyhteisöä.

Lopuksi

Missä tahansa työssä on mahdollisuus joutua satunnaisen väkivallan uhriksi. Työnantajan on työturvallisuuslain nojalla selvitettävä, onko väkivallan uhka työpaikalla ilmeinen ja onko työntekijän riski joutua sen kohteeksi tavanomaista suurempi. Mikäli tällaiseen arvioon päädytään, on työnantajan ryhdyttävä toimiin riskin poistamiseksi tai minimoimiseksi.

On tutkimusnäyttöä siitä, että työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu ja oikeudenmukaiset johtamistavat vähentävät sekä riskiä väkivaltaisille tapahtumille että niiden aiheuttamaa terveyshaittaa. Siksi ei voikaan liikaa korostaa esimerkiksi hyvän esimiestyön, työnjaon ja tehtävien selkeyden sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien tärkeyttä. Turvallinen työpaikka on sekä työntekijöiden että työnantajan etu.