Maskinuha – huomio henkilösuojainten laatuun

Erikoistuvan lääkärin lokikirjassa yhtenä suoritusmerkintänä ilmoitetaan työhygieenisiin mittauksiin perehtyminen. Kirpakassa pakkassäässä aurinkoisena perjantaipäivänä tapasimme perehdytyksen merkeissä kahta työhygieenikkoa Työterveyslaitoksen kenttälaitehuoneessa, jonka täytti pumppujen kalibroinnista lähtevä surina ja kalibrointia suorittavan työhygieenikon jupina.

Meitä mittaustoimintaan perehdytti vanhempi asiantuntija Mika Jumpponen, kokenut työhygieenikko, joka arvioi altistuneensa Työterveyslaitoksen tehtävissä toimiessaan erityisen runsaasti kemiallisille altisteille – jopa siinä määrin, että hän epäilee aikanaan palavansa krematoriossa iloisen vihreällä liekillä ja tuhkiensa joutuvan ongelmajätteenä Ekokemille runsaiden raskasmetallijäämien vuoksi.

Tietoa työhygieenisistä analyysimenetelmistä, kemikaaleista, pölyistä ja näille suunnatuista mittareista saatiin endeemisen lupsakalla ulosannilla sävytettynä. Tapausesimerkkejä oli vuosien varrelta mieleen jäänyt vaikuttavalla laajuudella. Henkilösuojaimienkin merkityksestä keskusteltiin ja saatiin tarkastella sokeutumisen estäneiden suojalasien säröilevää iskujälkeä, jonka vihamielinen hakkurinterästä lentänyt puunsälö on saanut aikaan.

Perehdytyksen edetessä avattiin kaappeja ja hypisteltiin erilaisia mittareita. "Tätäkään ei ihan pariin vuoteen ole käytetty, lähteeköhän tulille", tuumi Mika nostaessaan pöydälle salkun, joka sulki sisäänsä suoraan osoittavan pölymittarin. Töpseli seinään, ja siitähän se heräsi retrohenkisesti piippaillen.

Kenttälaitehuoneen taustapölypitoisuus näytön mukaan oli kutakuinkin 0,0002–0,0003, yksikköä en huomannut painaa mieleeni. Käsipyyhepaperia demotarkoituksessa mittarin edessä rypistellessä luku nousi ad 0.1700-tasolle.

Tätä seuratessa mieleen juolahti kokemus siitä, että COVID-19-pandemian aikaan käyttämistäni maskeista osan olen huomannut kutittavan nenää ja aiheuttavan nuhaa. Tämän huomion innoittamana lähdimme tekemään tutkimusta kahdella (n=2) eri valmistajan maskilla.

Ensimmäisenä maskina oli kotimaisen valmistajan tuote, joka on muuten ok, mutta nauhat alkavat kiristää ikävästi korvan takaa pidemmässä käytössä. Maski varoen pois paketista, ja intensiivinen rypistely mittarin edessä tuotti mittalukemia 0,0006–0,0007, eli lievä nousu perustasosta.

Toisena maskina oli Mikan rouvan hankkima ulkomaisen valmistajan tuote, joka oli varustettu miellyttävämmällä korvahihnalla. Identtinen mittausprotokolla tuotti mittalukemat 0,1500–0,1600, eli pölypäästö pakkauksesta poiston jälkeen vastasi lähes käsipyyhepaperia.

Kovin pitkälle vietyjä tieteellisiä johtopäätöksiä tästä tutkimuksesta (n=2 ja mittaus sinne päin) ei voida vetää, mutta tällainen huomio elävästä elämästä herättää ajatuksia siitä, josko maskeista käytön alussa irtoava pöly voisi olla työterveyshuoltoon erikoistuvan lääkärin nuhaoireiden taustalla. Nenäparka yrittää parhaansa poistaakseen pölyn, siis nuhaoire on fysiologisesti tarpeellinen vaikkakin kieltämättä kiusallinen. Tarpeellinen oire on myös kirjoitustyön provosoiva orastava niskajumitus, joka viestii varoen näppäilytyön tekijälle. "Verryttele, vätys."

Kuva 2. Kuva: Tatu Puustinen

Kuva 3. Kuva: Tatu Puustinen